Lue keskustelun säännöt.
Mikä on naisen vastine miehen tunteelle siitä, että "kaikki on viety"?
02.01.2025 |
Kaikille lienee tuttu sellainen tilanne (toivottavasti vain muiden kokemana), jossa mies kokee panostaneensa avioliittoon ja perheeseen omien mielenkiinnon kohteidensa, ystäviensä, sukunsa ja jopa uransa kustannuksella. Kun sitten syystä tai toisesta vaimo jättää ja vie lapsetkin mukanaan, jää tällainen mies tyhjän päälle. Parhaassa tapauksessa menee vielä työkin, eikä ystäviäkään enää liiaksi ole. Toisin sanoen mies kokee, että kun avioliitto kaatuu, ei jäljelle jää mitään.
Mikä on naisen vastine tällaiselle miehen kokemukselle? Onko se kenties se, että on panostanut kodin ja miehen hoitamiseen täysillä, ja sitten mies vaihtaa nuorempaan, ja laittaa edellisen vaimonsa ulos, jolla siis ei ole koulutusta tai omia säästöjä (koska on panostanut vain perheeseen)?
Kommentit (22)
Ei tuossa ole muusta kyse kuin uhriutumisesta. Ei kukaan ole parisuhteessa yksin ja ainoa osallinen.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei tuossa ole muusta kyse kuin uhriutumisesta. Ei kukaan ole parisuhteessa yksin ja ainoa osallinen.
En minä sitä kysynyt.
Yksinkö täällä pitää ihan kaikki tehdä.
Tuo joidenkin miesten kaikki on viety -tunne on sovinistisen harhainen, he jotenkin kuvittelevat omistavansa vaimonkin tulot. Sitten Lisäksi heillä on ollut perusasenne, että miehelle ei oikeasti kuulu mikään kotityö eikä mikään vastuu lapsista, ei mikään osa perheen kuluista myöskään. Siksi kokevat panostaneensa perheeseen jotenkin hyvän hyvyyttään ja oman elämänsä kustannuksella, kun eivät ymmärrä, että se perhehän juuri on sitä omaa elämää. Ihan kuin oman lapsen ruoan ostaminen olisi joku palvelus vaimolle.
Naiselle se on tilanne, kun postaa kunnon herutuskuvan faceen eikä kukaan reagoi.
Kai vielä on ne mielenkiinnon kohteet, ystävät, suku ja loppu-ura jäljellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Yksinkö täällä pitää ihan kaikki tehdä.
Tuo joidenkin miesten kaikki on viety -tunne on sovinistisen harhainen, he jotenkin kuvittelevat omistavansa vaimonkin tulot. Sitten Lisäksi heillä on ollut perusasenne, että miehelle ei oikeasti kuulu mikään kotityö eikä mikään vastuu lapsista, ei mikään osa perheen kuluista myöskään. Siksi kokevat panostaneensa perheeseen jotenkin hyvän hyvyyttään ja oman elämänsä kustannuksella, kun eivät ymmärrä, että se perhehän juuri on sitä omaa elämää. Ihan kuin oman lapsen ruoan ostaminen olisi joku palvelus vaimolle.
En minä sitäkään kysynyt.
Se, kun tulee ero ja nainen tajuaa jääneensä lapsilauman kanssa yksin. Mies ei ota lapsia tapaamiseen, kun on työreissu tai muita menoja. Elatusmaksuilla kiistellään, koska miehellä ei nyt vain ole varaa maksella lasten kuluja. Tajuat, että vuosien koulutus ylipistossa meni hukkaan, koska olet sidottu lapsiin 100% ne ns. uran kannalta olennaiset vuodet. Sillä välin seuraat vierestä, kun ex-puoliso etenee urallaan vaativampiin ja rahakkaampiin tehtäviin. Itse puurrat pienipalkkaisissa perushommissa, etkä pysty osallistumaan verkostoitumistapahtumiin tai jäämään hoitamaan sosiaalisia suhteita työpaikalle työajan jälkeen - ja tulet ohitetuksi aina parempia tehtäviä jaettaessa.
Sitten lisäksi kuulet olevasi ns. kakkoslaadun nainen, koska sinulla on pesue valmiiksi. Uuden puolison tapaaminen on vähän hankalaa, kun lapsille pitäisi olla hoitaja jne.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Suru siitä, ettei omet lapset saa kasvaa ydinperheessä?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tulee tunne että mies on varastanut elämäni parhaimmat vuodet. En väitä että tämä tunne on oikein tai väärin, mutta se on se tunne ainakin minulla. Olen elänyt pitkään miehen kanssa joka säästää rahaa itselleen kun itse kuljen rääsyissä. Mies katsoo kaiken omaisuuden olevan hänen, vaikka yhtälailla olen rahoittanut elämää. En tietenkään rahallisesti yhtä paljon, mutta olen hoitanut lapset ja kodin lähestulkoon yksin. Näin mies on saanut rakentaa uraansa minun kustannuksellani. Tapaillut naisia ja kuvitellut etten tiedä heistä mitään. Minuun hän ei ole koskenut enää vuosiin. Nyt olen itse tavannut jokin aika sitten miehen, mutta mieheni ei suostu eroamaan omaisuuden vuoksi. Tiedän että erota voi ihan itsekin, mutta toinen voi halutessaan tehdä siitä hyvin vaikeaa. En tiedä tulisiko uuden miehen kanssa mitään pitempää kestävää =vuosia, mutta ainakin hän on nämä kuukaudet kohdellut minua paremmin kuin mieheni koskaan. Joten tunnen, että mieheni on varastanut parhaimmat vuoteni. Ja varastaa nytkin kun ei suostu eroamaan.
Vierailija kirjoitti:
Se, kun tulee ero ja nainen tajuaa jääneensä lapsilauman kanssa yksin. Mies ei ota lapsia tapaamiseen, kun on työreissu tai muita menoja. Elatusmaksuilla kiistellään, koska miehellä ei nyt vain ole varaa maksella lasten kuluja. Tajuat, että vuosien koulutus ylipistossa meni hukkaan, koska olet sidottu lapsiin 100% ne ns. uran kannalta olennaiset vuodet. Sillä välin seuraat vierestä, kun ex-puoliso etenee urallaan vaativampiin ja rahakkaampiin tehtäviin. Itse puurrat pienipalkkaisissa perushommissa, etkä pysty osallistumaan verkostoitumistapahtumiin tai jäämään hoitamaan sosiaalisia suhteita työpaikalle työajan jälkeen - ja tulet ohitetuksi aina parempia tehtäviä jaettaessa.
Sitten lisäksi kuulet olevasi ns. kakkoslaadun nainen, koska sinulla on pesue valmiiksi. Uuden puolison tapaaminen on vähän hankalaa, kun lapsille pitäisi olla hoitaja jne.
Ihan hyvä luonnehdinta. Jotain tällaista hain.
Historiasta jos haetaan, vähän tällaiseen tilanteeseen tulevan marsalkka Mannerheimin äiti jäi lapsiensa kanssa, kun mies häipyi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
No mies pahoinpiteli minut ja ryösti vauvan. Siinä rytäkässä meni tietysti myös mielenterveys ja työ. Ja luotto yhteiskuntaan sekä viranomaisiin. Eli varmaan se vastine on se ihan sama, että kaikki vietiin? Tai ei edes viety, vaan pelkästään tuhottiin. Ja lisäksi vielä astetta sinun kokemustasi pahempi, ajattelepa että se sinun eksäsi olisi vaikkapa väkivaltainen pedari, joka vahingoittaisi niitä lapsiasi joka päivä, etkä pystyisi turvallisesti itse heitä tapaamaan. Ja sinä olisit kuitenkin tarinan "pahis" ja hän "uhri"
Jotkut miehet saattavat jopa tappaa eksänsä. Että siinä ollaan ehkä todella sen äärellä, että "kaikki vietiin" kun henkikin meni
Se mitä sinä sait, oli kokemus. Jos ajattelet, että elämä toimii niin, että sinun kakkuusi vaan lisätään ja lisätään ja lisätään ilman, että joudut siitä koskaan luopumaan tai käymään sen osasilla kauppaa, olet hieman delusionaalinen
Menetyksen läpi käyneenä voin antaa vinkin, että se mitä sinulle jäi käteen, on vapaus. Se on iso asia, josta harva pääsee nauttimaan. Kannattaa käyttää se viisaasti ja lopettaa uhriutuminen heti, kun vaan suinkin mahdollista
Jää puille paljaille, ja ex on narsisti tai autisti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ei sitä lasta viedä vanhemmalta joka on tasavertaisesti hoitanut lasta, käyttänyt perhevapaat, vienyt päiväkotiin jne.
Jos joutuu tyytymään tavalliseen mieheen.
Miksi avioeron myötä menettäisi työnsä?
Naisen vastine "kaikki on viety" -kokemukselle on tietenkin samanlainen "kaikki on viety" -kokemus. Mikäli kokemus on erilainen, ei kyseessä ole enää vastine, vaan eri kokemus.
Vierailija kirjoitti:
Miksi avioeron myötä menettäisi työnsä?
Naisen vastine "kaikki on viety" -kokemukselle on tietenkin samanlainen "kaikki on viety" -kokemus. Mikäli kokemus on erilainen, ei kyseessä ole enää vastine, vaan eri kokemus.
Koska mies juo työnsä.
Miksi vastailet itsellesi näissä lapsellisissa ja ajatukseltaan rajoittuneissa naisvihamielisissä ketjuissasi? Sinun vaimosi on yksi nainen, yksi maapallon 4 miljardista naisesta. Kuinka voit ajatella että olisi jokin naiskollektiivi joka voisi vastata kysymyksiisi tyhjentävästi.
Vai ajatteletko itse edustavasi kaikkien maailman neljän miljardin miehen näkemys- ja kokemusmaailmaa?
Ed.
Hassu kysymys. Ei ole miesten kokemus ja naisten kokemus. On yksilön kokemus.