Lue keskustelun säännöt.
Mies ei puhu kaksivuotiaalle
02.01.2025 |
Miten teillä muilla? Itseäni raivostuttaa kuunnella miehen ja kaksivuotiaan yhdessäoloa normaalissa arjen tilanteissa, koska mies ei puhu, ei ainakaan aktiivisesti eikä johdonmukaisesti ja kaksivuotiaalle ymmärrettävästi.
Lapsi puolestaan kitisee, marisee ja itkee jatkuvasti, kun on oppinut, että isältä saa siten huomiota. Isä sitten arvailee, mikä on ja myötäilee. Eli lapsi on oppinut, että isältä ylipäänsä saa huomiota ja isälle viestitään asioista sellaisella korkealla, raastavalla taukoamattomalla kitinällä. Mies puhuu mutisten, nopealla äänellä kuin itsekseen, ei aktiivisesti lapselle ä, "noin", noni... "aha, mitä". Yhtäkkiä puskista kesken leikin mutisee, "nyt syödään" ja nostaa jo tuoliin, ja lapsi saa arvatenkin hirveän raivokohtauksen, kun ei yhtään pysty ennakoimaan tilannetta, vaan tulee kuljetetuksi kuin esine vain rutiinistä toiseen. Käyttää myös hämmentäviä ja ikätasolle soveltumattomia ilmaisuja ja vuorovaikutustapoja. Ei yksinkertaisesti tajua, että kyse on kaksivuotiaasta. Ukko onkin yli 40 eikä varmaan ole ihan prhaassa iässä kasvattamaan taaperoa. Mutta eipä se tervejärkiselle ihmiselle pitäisi silti rakettitedettä missään iässä olla. Olen niin raivoissani, sillä olen asiasta jutellut kyllä erittäin suoraan ja kymmeniä kertoja, esimerkkejä antaen ja rautalangasta vääntäen.
Kertokaapa omia kokemuksia...
Kommentit (61)
Vierailija kirjoitti:
Missä lapsen oikea isä on?
Mummolassa. Minulla on lapseni kanssa sama isä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei onneks oo omia lapsia, en jaksais yhtään tollasta säätämistä, penskojen parkumista eteenkään tyhjänpäiväistä märinää ja kitinää.
Miksette opeta sitä lasta, että huomion saa vain kun puhuu tavallisesti eikä märise. Samoin eikö lapselle kerrota että 5 minuuttia, eli ihan kohta tulet syömään ja hetken kuluttua taas muistutus "tuletko kohta pöytään, kohta suödään". Sitten kutsu NYT pöytään. Jos penska ei tule, niin se haetaan ja kuljetetaan pöytään NYT SYÖDÄÄN. Sillon se oppii kunnioittamaan teitä eikä pöytään tulemisen aikataulu ole neuvoteltavissa oleva asia.
Huom. Perheen ei tarvitse eikä pidä elää edes 2v ehdoilla.
Et sitten lukenut viestiä. Nimenomaan mies ei toimi noin vaan lapsi saa vain narisemalla huomiota.
Vierailija kirjoitti:
Isä on todennäköisesti autisti ja autistit suorittaa elämää.
Tämä on totta. Autistit suorittavat. Itse olen autistinainen, enkä osaa nauttia vapaa-ajasta vaan suoritan kaikkialla. Lasten kasvattaminen ja työsskäyminen on suorittamista.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eihän sille mitään voi että kaikilla ei ole verbaalisia lahjakkuuksia eikä eteenkään kykyä ottaa toisia huomioon. Tosin et kerro puhuuko hän muille tuolla tavalla vai pelkästään lapselle.
Mutta jos muuten aikuisille juttelee, niin voisin kuvitella että hän ei piittaa lapsesta, häntä ärsyttää lapsen jatkuva huomionhaku kun itse haluaisi keskittyä muuhun, häntä ei kiinnosta lapsen asia tippaakaan ja kommunikoi vain pakolliset. Hän ei osaa eikä opetettunakaan tajua lasten kasvatukseen liittyvää psykologiaa (esim tuo että nappaa lapsen varoittamatta kesken leikin syömään) Tyypillinen mies, ei osaa asettua toisen asemaan vaan toimii rationaalisesti, nyt syödään joten kaikki kuljetetaan pöytään NYT.
Lisää bensaa miesvihanuotioon, hienoa! Voisitko syödä kolme purkkia säilykemaissia ja paskantaa lattialle jotta voisin nokkia suolistosi läpi kulkeneet maissit
NO no, äläpäs nyt hätäänny. Tottahan tossa oli joka sana. Ei kaikki äiditkään osaa olla täydellisiä lasten kanssa. Jokainen tyylillään. On kuitenkin syytä ottaa kaikki näkökulmat huomioon.
Kannattiko pariutua autistin kanssa? :D
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kyse on lapsen isästä, kerran se mietitytti täällä. Ei kyllä ole verbaalisesti lahjakas muutenkaan eikä loista keskusteluissa tai tietyissä tilannetajua vaativissa hetkissä.
Olen todennut, että miehen vanhemmissaan myös erikoista tuppisuisuutta, hidastempoista, sanoja hakevaa puhetta, lauseita jää kesken, epämääräisiä ilmaisuja ym.. Kyllä heidän ihan normaalijärkisiä pitäisi olla, mutta:
Vuorovaikutus sen tyyppistä, että spontaani keskustelu heidän kanssaan vaikeaa. Esim. heidän kysyessään jotain spontaanisti kesken keskustelun, kokonaisuudessaan jää epäselväksi, viittaisko kysymyksellään esim. lapseen vai naapuriin, josta äsken puhuttiin. Oliko kyse hetki sitten vai peräti vuorokausi sitten tapahtuneesta. Yleensähän tilannesidonnaisuudesta ja vuorovaikutuksen muista elementeistä ymmärtää, mitä tarkoitetaan, vaikkei aina käytettäisi nimiä tai muita määreitä niin tarkasti, mutta heidän kanssaan sitä ei ole tai se on harhaanjohtava.
Esittävät sen tyyppisiä kysymykisä ja lauseita, joista ei oikein käy ilmi, tarkoittiko minua vai henkilöä, josta hetki sitten keskustelimme. Eli sellaista epämääräistä tilannetajutonta ja keskustelukumppania huomioimatonta. Joudun usein spontaaneissa tilanteissa heidän kanssaan sellaiseen yllättävään hiljaiseen jumiin. Katson pitkään silmiin ja joudun kysymällä kysymään, että ketä tarkoitti/mitä ajankohtaa tarkoitti/mitä ylipäänsä, jotta voin vastata kysymykseen. Työlästä ja epämääräistä kommunikoimtia, enkä jaksaisi siksi jutella heidän kanssaan.
Miehen äiti saattaa soittaa ja minun vastatesssani reippaasti, että "moi!" seuraa sekuntien hiljaisuus ja sitten "... moi... no, oliko hyvä... voiko tulla?" Minä aivan kysymysmerkkinä, mistä helvetistä kysymys kummasakaan kysymyksessä. Olen tottunut keskustelemaan omassa perheessä ja ystävien kanssa niin, että soittaja sanoisi edellisen sijaan näin: "moi, kuulin, että olit konsertissa eilen, oliko se hyvä/mitä pidit siitä? Oli X:n kanssa puhutta, että voisin tulla ehkä käymään teillä tänään, jos sopii. Mihin aikaan olisi hyvä?" tms... Kerta kaikkiaan käy työstä, kun joutuu lukemaan/tulkitsemaan heidän ajatuksiaan.
Alan tulla siihen tulokseen, että eipä omena ole puusta kauas pudonnut, joskin mieheni/lasteni isä ei ihan noin epäselvä ole, korkeasti koulutettu, kuten itsekin olen. Reipas ja aktiivinen muuten kaikin puolinen. Verbaalinen ja tunneälypuoli ei vain parhaasta päästä. Minkäs teet, takana sinnikästä yritystä muuttaa tilanne. Ei itse osaa selitää, millään tasolla puhumattomuuttaan. Varmaan pitkältä periytynyt ja opittu malli. Välittää kyllä lapsesta, siitä olen aivan varma. On vain kyvytön ja sillä varmaan sit mennään. Itse yritän kaikkeni, että lapsi oppisi taitavaksi vuorovaikuttajaksi ja keskustelijaksi.
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kommunikointiongelmia aspergerin takia - minkä hän sille mahtaa? Miksi hänet pitää heti haukkua sellaisen asian takia, mille ei itse mitään voi? Oi teitä täydellisiä naisia.
-N36
Ja tässä arvon raati, vanha kurppa yrittämässä olla pick me.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mun ex oli tuollainen, ei puhunut lapselle juuri mitään. Hän on muutenkin hyvin sulkeutunut ja introvertti, Aspergerin piirteitä paljon. Älykäs ja työelämässä, tosi hyvä muisti, sosiaaliset taidot heikot.
Oivallinen valinta lapsen siittäjäksi siis oli hän.
Tietysti olit tietoinen, että asperger on periytyvää ja ex miehesi kommunikoi näin ollen lapsenne kanssa aivan oikein? Juuri niinkuin kaksi autistia keskenään kommunikoi. En minä sillä, että sinä itsekään mikään täysillä kulkeva ihminen olisit, sitä en itseasiassa epäile lainkaan,päin vastoin.
Mikä pointti tällä kommentilla oli? Pelkkää ilkeilyä.
Ei ole missään välissä ollut moista ongelmaa ja lapsi ja isä saman ikäisiä kuin aloituksessa.
Lapsi ei kitise, eikä mies mutise.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei onneks oo omia lapsia, en jaksais yhtään tollasta säätämistä, penskojen parkumista eteenkään tyhjänpäiväistä märinää ja kitinää.
Miksette opeta sitä lasta, että huomion saa vain kun puhuu tavallisesti eikä märise. Samoin eikö lapselle kerrota että 5 minuuttia, eli ihan kohta tulet syömään ja hetken kuluttua taas muistutus "tuletko kohta pöytään, kohta suödään". Sitten kutsu NYT pöytään. Jos penska ei tule, niin se haetaan ja kuljetetaan pöytään NYT SYÖDÄÄN. Sillon se oppii kunnioittamaan teitä eikä pöytään tulemisen aikataulu ole neuvoteltavissa oleva asia.
Huom. Perheen ei tarvitse eikä pidä elää edes 2v ehdoilla.
Miten ihmeessä mikään lapsi oppisi puhumaan tavallisesti, kun itsekin HUUDAT hänelle esimerkissäsi?
Lisäksi lapsettomille muistutus, että lapsilla on aikuisia pienemmät äänihuulet ja usein myös voimakkaammat tunteet ja heikompi impulssikontrolli. Väistämättä lapsi voi joskus tuottaa ääniä, jotka eivät miellytä sinua. Mutta parasta on pysyä rauhallisena ja näyttää esimerkillä sitä rauhallisuuden mallia.
Vierailija kirjoitti:
Miten mies itse selittää sitä, että ei puhu oikealla tavalla?
Onko oikea tapa puhua se naisten tapa puhua?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onneks oo omia lapsia, en jaksais yhtään tollasta säätämistä, penskojen parkumista eteenkään tyhjänpäiväistä märinää ja kitinää.
Miksette opeta sitä lasta, että huomion saa vain kun puhuu tavallisesti eikä märise. Samoin eikö lapselle kerrota että 5 minuuttia, eli ihan kohta tulet syömään ja hetken kuluttua taas muistutus "tuletko kohta pöytään, kohta suödään". Sitten kutsu NYT pöytään. Jos penska ei tule, niin se haetaan ja kuljetetaan pöytään NYT SYÖDÄÄN. Sillon se oppii kunnioittamaan teitä eikä pöytään tulemisen aikataulu ole neuvoteltavissa oleva asia.
Huom. Perheen ei tarvitse eikä pidä elää edes 2v ehdoilla.
Et sitten lukenut viestiä. Nimenomaan mies ei toimi noin vaan lapsi saa vain narisemalla huomiota.
Eli lapselle opetetaan että narinalla ei saa huomiota antamalla huomiota kun se narisee?
Meillä ihan samanlainen mies, ei osaa kommunikoida. Turhauttaa useinkin kun saa koko ajan jatkokysellä että kuka ja mitä kun ei saa muutamasta sanasta mitään selvää. Kai se jonkintasoista autismia on, minkäs se mies sille mahtaa. Ei opi paremmaksi, sen voin jo 40 vuoden kokemuksella kertoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse en teininä, kun ensimmäisiä kertoja jouduin taaperoita hoitamaan, kehdannut aikuisten kuullen kunnolla jutella heille. Nykyään jo kehtaan mutta voi olla vieläkin pieni ero siinä miten olen vieraiden taaperoiden kanssa kaksin vs niin että seurueessa on lisäkseni muitakin aikuisia. Vähän sama ilmiö kuin että lemmikin omistajat todennäköisesti juttelevat lemmikilleen enemmän silloin kun ketään ihmistä ei ole kuulemassa. Ehkä voisi siis toivoa että mies olisi luontevammin taaperon kanssa silloin kun ap ei ole kuulemassa.
Mistäs itse juttelet kaksi vuotiaana kanssa ? Eipä juuri mistään. Neuvotteletko kaksi vuotiaan kanssa että jos vaikka mentäisiin pöydän ääreen ja syömään ? Kaksi vuotias saa joka tapauksessa raivarin, eikä sen ikäisen kanssa neuvotella. Siellä ne neuvottelu vanhempien lapset työstävät toisiaan
Hei oikeesti, mitä kaksivuotiaan kanssa voi puhua. Ihan hyvin voi odotella sen aikaa että lapsi oppii puhumaan kunnolla.
Miehesi ei ole 70, vaan parhaassa työiässä.
Pariskunnat ovat yleensä suurin piirtein saman ikäisiä eli sinä olet sitten jo vaivainen 'akka'?
Vierailija kirjoitti:
Mistäs itse juttelet kaksi vuotiaana kanssa ? Eipä juuri mistään. Neuvotteletko kaksi vuotiaan kanssa että jos vaikka mentäisiin pöydän ääreen ja syömään ? Kaksi vuotias saa joka tapauksessa raivarin, eikä sen ikäisen kanssa neuvotella. Siellä ne neuvottelu vanhempien lapset työstävät toisiaan
Eihän sen kanssa tietenkään jutella kuin vanhemman lapsen tai aikuisen kanssa. Mutta lapselle voi ihan hyvin puhua ihan normaalisti. Ihan vaikka että kohta on ruoka, mennäänpä pöydän ääreen. Tai että tänään sataa vettä, laitetaanpa kuravaatteet. Siinä se lapsi oppii kieltä ja vuorovaikutusta, vaikka ei itse osaakkaan vielä vastata asioihin sen kummemmin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehellä on kommunikointiongelmia aspergerin takia - minkä hän sille mahtaa? Miksi hänet pitää heti haukkua sellaisen asian takia, mille ei itse mitään voi? Oi teitä täydellisiä naisia.
-N36
Ja tässä arvon raati, vanha kurppa yrittämässä olla pick me.
36v on mielestäsi vanha kurppa? 😂
Miehellä on kommunikointiongelmia aspergerin takia - minkä hän sille mahtaa? Miksi hänet pitää heti haukkua sellaisen asian takia, mille ei itse mitään voi? Oi teitä täydellisiä naisia.
-N36