Lue keskustelun säännöt.
Mies ei puhu kaksivuotiaalle
02.01.2025 |
Miten teillä muilla? Itseäni raivostuttaa kuunnella miehen ja kaksivuotiaan yhdessäoloa normaalissa arjen tilanteissa, koska mies ei puhu, ei ainakaan aktiivisesti eikä johdonmukaisesti ja kaksivuotiaalle ymmärrettävästi.
Lapsi puolestaan kitisee, marisee ja itkee jatkuvasti, kun on oppinut, että isältä saa siten huomiota. Isä sitten arvailee, mikä on ja myötäilee. Eli lapsi on oppinut, että isältä ylipäänsä saa huomiota ja isälle viestitään asioista sellaisella korkealla, raastavalla taukoamattomalla kitinällä. Mies puhuu mutisten, nopealla äänellä kuin itsekseen, ei aktiivisesti lapselle ä, "noin", noni... "aha, mitä". Yhtäkkiä puskista kesken leikin mutisee, "nyt syödään" ja nostaa jo tuoliin, ja lapsi saa arvatenkin hirveän raivokohtauksen, kun ei yhtään pysty ennakoimaan tilannetta, vaan tulee kuljetetuksi kuin esine vain rutiinistä toiseen. Käyttää myös hämmentäviä ja ikätasolle soveltumattomia ilmaisuja ja vuorovaikutustapoja. Ei yksinkertaisesti tajua, että kyse on kaksivuotiaasta. Ukko onkin yli 40 eikä varmaan ole ihan prhaassa iässä kasvattamaan taaperoa. Mutta eipä se tervejärkiselle ihmiselle pitäisi silti rakettitedettä missään iässä olla. Olen niin raivoissani, sillä olen asiasta jutellut kyllä erittäin suoraan ja kymmeniä kertoja, esimerkkejä antaen ja rautalangasta vääntäen.
Kertokaapa omia kokemuksia...
Kommentit (61)
Ei tuo miehen iästä ole kiinni, vaan luonteesta. Minulle ei alle 40v isä eikä äiti jutelleet juurikaan mitään koko lapsuuteni aikana. Isä puhui vain huutamalla silloin tällöin ja äiti saneli, että mikä arje logistinen manööveri suoritetaan seuraavaksi.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeesti, mitä kaksivuotiaan kanssa voi puhua. Ihan hyvin voi odotella sen aikaa että lapsi oppii puhumaan kunnolla.
Heh. Saa sitten odotella aika kauan 😅
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeesti, mitä kaksivuotiaan kanssa voi puhua. Ihan hyvin voi odotella sen aikaa että lapsi oppii puhumaan kunnolla.
Lapsi ei opi puhumaan, jos ei puhuta. Tässä kaiketi tarkoitetaan, että odotellaan, että joku muu puhuu lapsen kanssa ja sitten kun on saanut harjoitusta jonkun muun kanssa, sitten vasta aletaan huomioimaan lasta.
Pienten lasten kanssa voi ja pitää puhua tavallisesti ja tavallisista asioista. Yllättävän hyviä keskusteluja voi käydä parivuotiaan kanssa. Kun kuuntelee ja vastaa lapselle, voi parivuotias jo ihan muutaman sanan sanavarastollaan ilmaista mitä erilaisempia asioita.
Parivuotiailla on usein myös riemastuttava huumorintaju, osaavat olla empaattisia ja huomaavat kaikenlaista ympärillään. Ja haluavat jutella, haluavat aikuiselta tarkoituksenmukaista ja mielekästä vastakaikua. Ilman tätä tarpeisiin vastaamista lapsi ei pääse kehittymään ja kasvamaan.
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeesti, mitä kaksivuotiaan kanssa voi puhua. Ihan hyvin voi odotella sen aikaa että lapsi oppii puhumaan kunnolla.
Miten se lapsi oppii puhumaan jos sille ei puhuta kunnolla vaan mumistaan? Ei noin pienen kanssa tarvitse käydä aikuismaista vastavuoroista keskustelua, muitakin vaihtoehtoja kyllä on. Se että mies käyttää kaksivuotiaalle hankalia sanoja tuskin helpottaa tilannetta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten mies itse selittää sitä, että ei puhu oikealla tavalla?
Onko oikea tapa puhua se naisten tapa puhua?
No tässä tapauksessa kyllä. Eihän se lapsi herranen aika opi itse puhumaan ollenkaan, jos sille vaan mutistaan jotakin epämääräistä.
Juuri näin. Kaksivuotias on juuri puheen opettelemisiässä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Ei onneks oo omia lapsia, en jaksais yhtään tollasta säätämistä, penskojen parkumista eteenkään tyhjänpäiväistä märinää ja kitinää.
Miksette opeta sitä lasta, että huomion saa vain kun puhuu tavallisesti eikä märise. Samoin eikö lapselle kerrota että 5 minuuttia, eli ihan kohta tulet syömään ja hetken kuluttua taas muistutus "tuletko kohta pöytään, kohta suödään". Sitten kutsu NYT pöytään. Jos penska ei tule, niin se haetaan ja kuljetetaan pöytään NYT SYÖDÄÄN. Sillon se oppii kunnioittamaan teitä eikä pöytään tulemisen aikataulu ole neuvoteltavissa oleva asia.
Huom. Perheen ei tarvitse eikä pidä elää edes 2v ehdoilla.
Tuo ei oikeastaan pidä paikkaansa, että perheiden ei pidä elää lapsen ehdoilla. Kyllä lapsiperheissä joudutaan elämään pitkälti lasten tarpeiden ehdoilla. Lasten tarpeet eivät odota, lapsen tarpeet pitää täyttää silloin, kun ne ilmaantuvat. Lapsen tarvitsemat ruoka, lepo, leikki ja läheisyys. Niitä ei voi rytmittää aikuisen tarpeiden tai toiveiden mukaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Isä on todennäköisesti autisti ja autistit suorittaa elämää.
Tämä on totta. Autistit suorittavat. Itse olen autistinainen, enkä osaa nauttia vapaa-ajasta vaan suoritan kaikkialla. Lasten kasvattaminen ja työsskäyminen on suorittamista.
En ole havainnut tällaista piirrettä ollenkaan. Suorittamisesi ja autismisi tuskin liittyvät toisiinsa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei onneks oo omia lapsia, en jaksais yhtään tollasta säätämistä, penskojen parkumista eteenkään tyhjänpäiväistä märinää ja kitinää.
Miksette opeta sitä lasta, että huomion saa vain kun puhuu tavallisesti eikä märise. Samoin eikö lapselle kerrota että 5 minuuttia, eli ihan kohta tulet syömään ja hetken kuluttua taas muistutus "tuletko kohta pöytään, kohta suödään". Sitten kutsu NYT pöytään. Jos penska ei tule, niin se haetaan ja kuljetetaan pöytään NYT SYÖDÄÄN. Sillon se oppii kunnioittamaan teitä eikä pöytään tulemisen aikataulu ole neuvoteltavissa oleva asia.
Huom. Perheen ei tarvitse eikä pidä elää edes 2v ehdoilla.
Tuo ei oikeastaan pidä paikkaansa, että perheiden ei pidä elää lapsen ehdoilla. Kyllä lapsiperheissä joudutaan elämään pitkälti lasten tarpeiden ehdoilla. Lasten tarpeet eivät o
Totta. Ja lapsen kanssa pitää ennen kaikkea olla läsnä. Ihmislapsi opettelee tutustumaan maailmaan ja asioita huimaa vauhtia, mutta siihen tarvitaan vuorovaikutusta aikuisen kanssa.
Tässähän se syy miehesi vuorovaikutustaitoihin on. Varhaislapsuidenaikaisella vuorovaikutuksella vanhempien kanssa on valtava vaikutus koko elämään. Ei voi kauhalla antaa jos on pipetillä annettu, ilman että on paljon tehnyt tietoisesti työtä asian eteen mitä miehesi ei ehkä ole tehnyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Tuttua. Isä kasvattaa lasta väärin.
Isä? Ap ei kertaakaan maininnut aloituksessa että mies on lapsen isä.
Mainitsihan! Ota silmä käteen ja katso. Toisessa kappaleessa...että isältä saa huomiota...
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Hei oikeesti, mitä kaksivuotiaan kanssa voi puhua. Ihan hyvin voi odotella sen aikaa että lapsi oppii puhumaan kunnolla.
Miten se lapsi oppii puhumaan jos sille ei puhuta kunnolla vaan mumistaan? Ei noin pienen kanssa tarvitse käydä aikuismaista vastavuoroista keskustelua, muitakin vaihtoehtoja kyllä on. Se että mies käyttää kaksivuotiaalle hankalia sanoja tuskin helpottaa tilannetta.
Kaksi vuotiaalle luetaan kirjoja, meillä sai kehuja että on monipuolinen sanavarasto, ihan kirjoja lukemalla.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Perinteinen mies tekee väärin satuilu jonka varjolla vähän sitä parempaa miesvihaa.
Tulipa takauma nuoruudesta. Eräs tuttava sai lapsen ja niin hoitihan se tätä kyllä. Mutta ei puhunut sille mitään. Tätä sitten juoruakat ihmetteli naapurustossa ja nuoren äidin äkkipikainen vastaus oli: "miksi puhuisin, kun ei sekään puhu mulle!?".
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole 70, vaan parhaassa työiässä.
Pariskunnat ovat yleensä suurin piirtein saman ikäisiä eli sinä olet sitten jo vaivainen 'akka'?
No jos sinun maailman katsomuksessasi ja omassa "kypsässä" viisaudessasi pidät 36-vuotiasta 2v lapsen äitiä, joka on tuplasti korkekouluttautunut ja työelämässä, jotenkin vaivaisena akkana, niin ihan sama minulle. Ja millä logiikalla olettamuksesi mukaan nainen olisi vielä todennäköisemmin vanhempi kuin mainitsemasi parhaassa työiässä oleva mies. Ja mitä vaikka olisikin... Ihanan turhia kommentteja täällä. Saankin olla ihan iloinen siitä, mitä meillä on.
Ap
Onko sinulla ap jotain vihanhallintaongelmia? Koko ajan olet raivoissasi? Tekisikö mielesi lyödä miestäsi?
Ap on nalkuttava kauhuvaimo. Ei kukaan mies tuollaista halua.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole 70, vaan parhaassa työiässä.
Pariskunnat ovat yleensä suurin piirtein saman ikäisiä eli sinä olet sitten jo vaivainen 'akka'?
No jos sinun maailman katsomuksessasi ja omassa "kypsässä" viisaudessasi pidät 36-vuotiasta 2v lapsen äitiä, joka on tuplasti korkekouluttautunut ja työelämässä, jotenkin vaivaisena akkana, niin ihan sama minulle. Ja millä logiikalla olettamuksesi mukaan nainen olisi vielä todennäköisemmin vanhempi kuin mainitsemasi parhaassa työiässä oleva mies. Ja mitä vaikka olisikin... Ihanan turhia kommentteja täällä. Saankin olla ihan iloinen siitä, mitä meillä on.
Ap
Maailman katsomuksessasi? Tuplasti korkekouluttautunut?
Et taida osata kovin hyvin kirjoittaa korkeasta (?) koulutuksestasi huolimatta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miehesi ei ole 70, vaan parhaassa työiässä.
Pariskunnat ovat yleensä suurin piirtein saman ikäisiä eli sinä olet sitten jo vaivainen 'akka'?
No jos sinun maailman katsomuksessasi ja omassa "kypsässä" viisaudessasi pidät 36-vuotiasta 2v lapsen äitiä, joka on tuplasti korkekouluttautunut ja työelämässä, jotenkin vaivaisena akkana, niin ihan sama minulle. Ja millä logiikalla olettamuksesi mukaan nainen olisi vielä todennäköisemmin vanhempi kuin mainitsemasi parhaassa työiässä oleva mies. Ja mitä vaikka olisikin... Ihanan turhia kommentteja täällä. Saankin olla ihan iloinen siitä, mitä meillä on.
Ap
Maailman katsomuksessasi? Tuplasti korkekouluttautunut?
Et taida osata kovin hyvin kirjoittaa korkeasta (?) koulutuksestasi huolimatta.
Niin, yhden yhdyssanavirheen kun täällä epävirallisella, rennolla keskustelupalstalla kiireesti tekee, leimataan sinut huonosti kirjoittavaksi, jos asia on muuten ärsyttänyt. Keskittykää asiaan. Mutta niinhän se on, että kun argumentit loppuvat kesken ja asiat osuvat syvälle lukijaan, alkaa haukkuminen "vanhaksi kuprpaksi" ja tartutaan epäolennaisuuksiin.
Vauvasta lähtien puhuttu lapselle (eikä lässytetty) . Ja ihan oikeita keskusteluja käyty jo ennen kahden vuoden ikää.
Isä varmaan jutellut enemmän. Ja me vanhemmat ollaan ap ja sen ukon tavoin samanikäisiä.
No tässä tapauksessa kyllä. Eihän se lapsi herranen aika opi itse puhumaan ollenkaan, jos sille vaan mutistaan jotakin epämääräistä.