Mies ei puhu kaksivuotiaalle

Miten teillä muilla? Itseäni raivostuttaa kuunnella miehen ja kaksivuotiaan yhdessäoloa normaalissa arjen tilanteissa, koska mies ei puhu, ei ainakaan aktiivisesti eikä johdonmukaisesti ja kaksivuotiaalle ymmärrettävästi.

Lapsi puolestaan kitisee, marisee ja itkee jatkuvasti, kun on oppinut, että isältä saa siten huomiota. Isä sitten arvailee, mikä on ja myötäilee. Eli lapsi on oppinut, että isältä ylipäänsä saa huomiota ja isälle viestitään asioista sellaisella korkealla, raastavalla taukoamattomalla kitinällä. Mies puhuu mutisten, nopealla äänellä kuin itsekseen, ei aktiivisesti lapselle ä, "noin", noni... "aha, mitä". Yhtäkkiä puskista kesken leikin mutisee, "nyt syödään" ja nostaa jo tuoliin, ja lapsi saa arvatenkin hirveän raivokohtauksen, kun ei yhtään pysty ennakoimaan tilannetta, vaan tulee kuljetetuksi kuin esine vain rutiinistä toiseen. Käyttää myös hämmentäviä ja ikätasolle soveltumattomia ilmaisuja ja vuorovaikutustapoja. Ei yksinkertaisesti tajua, että kyse on kaksivuotiaasta. Ukko onkin yli 40 eikä varmaan ole ihan prhaassa iässä kasvattamaan taaperoa. Mutta eipä se tervejärkiselle ihmiselle pitäisi silti rakettitedettä missään iässä olla. Olen niin raivoissani, sillä olen asiasta jutellut kyllä erittäin suoraan ja kymmeniä kertoja, esimerkkejä antaen ja rautalangasta vääntäen.

Kertokaapa omia kokemuksia...