Pitkäaikais työttömyys vie mielenterveyden.

Eihän se hyvää tee mielenterveydelle. Kahdeksan kuukauden pesti kunnalla paransi minun masennukseni. Nyt vähän pukkaa takaisinpäin sinne mustiin syvänteisiin.

ei vie...ryyppää vaan tarpeeksi..kunnolla kuppia.

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. En tiedä kumpi on pahempaa, se että rahat eivät yksinkertaisesti riitä ihmisarvoiseen elämään vai se häpeäntunne siitä, että ei pysty edes omaa elämistään kustantamaan, vaan pitää luottaa yhteiskunnan apuun. En pääse kaupan kassalle, en siivoajaksi, enkä varsinkaan hoitajaksi ilman koulutusta.

Lähihoitajan koulutus oli aikoinaan yhteishaussa ykkösvaihtoehtoni, mutta se tyssäsi jo valintakokeeseen, sillä en osannut tehdä niitä matematiikan tehtäviä mitä vaadittiin. Meille ei sellaista matematiikkaa edes opetettu peruskoulussa.

Itse olen tuon kaltaisen elämän elänyt ja se on mennyt miehiä palvellessa.

Vierailija kirjoitti:

Elämästä tulee pelkkää selvitymistä oikea elämä loppuu.

Sitä on elossa mutta ei elä. Elämän arvoa ei mitata sen pituudella vaan elinpäivien laadulla.

Voi olla, mutta työpaikoilla vasta kyyniseksi tulee.

Jos ei pääse haluamaansa lähihoitajakoulutukseen niin voi opetella ne laskut ja hakea sitten uudelleen.

Tosin en tiedä kuinka hyvin työelämässä pärjää jos sinnikkyys on tuota luokkaa.

Up

Hyvin menee työttömänä. Rahaa olen onnistunut säästämään 10 vuoden aikana. Voitin myös 124000 euroa lotosta. Oon minä hommiakin tehnyt mutta ei kerrota niistä kun en maksanut veroja.

Asunnon vuokraaminen työttömänä voi kyllä tehdä hulluksi sekä köyhyys, mutta ei joutilaana olo sinänsä vaikeaa ole jos ihminen nyt on edes jotenkin tasapainoinen. Pankolla makaaminen sujuu kyllä, jos muut asiat ovat kunnossa.

Työttömyys aiheuttaa minulle arvottomuuden tunteen,työ luo rutiinit ja toimeen tulon.

Olen niin kyllästynyt kommentteihin sinulla on kuitenkin koti ja ruokaa,joillekin se riittää mutta minulle ei missän tapauksessa.

Ikä rasismia on Suomessa paljon ja suositaan maahanmuuttajia,hoito ja siivousalalla,ei mitään väliä

osaatanko Suomen kieltä.

Attendo ja siivous firmat ovat tästä esimerkki.

Mee töihin!! Äläkä vingu!!

Tavallaan kyllä. Kaikki syrjäytyminen normaalista elämästä tekee tuota. Ongelmia voi pyrkiä minimoimaan, kun lakkaa ajattelemasta itseään työttömänä ja lopettaa koko työnteon miettimisen. Työttömyys on osa sinua, mutta ei siitä kannata huolehtia. Älä ajattele työttömyyttä, älä mieti työnhakua, keskity vain siihen mikä tuo sinulle onnea.

Sekään ei ole mikään salaisuus että ap on jälkeenjäänyt vajakk i

Olen ollut 10 vuotta työtön. Olen keksinyt aina tekemistä. Olen tienannut rahaakin. Teen pikkuhommia välillä. Kalastan ja kerään marjoja ja sieniä. Sienistä sain 400 euroa tässä kesällä ja mustikoista 500 euroa. Kalastamalla ja myymällä kalaa voin saada 200 euroa viikossa.

Tässä olisi mukava etätyömahdollisuus, tätä voi tehdä missä vain ja milloin vain, tarvitsee vain vakaan nettiyhteyden, itse olen työttömänä tienannut tämän avulla mukavasti, palkkiot maksetaan viikoittain, ja bonuksiakin on usein joihin osallistumalla voi korottaa palkkiota erittäin mukavasti, täältä lisätietoa, jos on rahan tarvetta, hae nyt https://asiakas-palvelut.com/ref/FI2566659

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Sama täällä. En tiedä kumpi on pahempaa, se että rahat eivät yksinkertaisesti riitä ihmisarvoiseen elämään vai se häpeäntunne siitä, että ei pysty edes omaa elämistään kustantamaan, vaan pitää luottaa yhteiskunnan apuun. En pääse kaupan kassalle, en siivoajaksi, enkä varsinkaan hoitajaksi ilman koulutusta.

Lähihoitajan koulutus oli aikoinaan yhteishaussa ykkösvaihtoehtoni, mutta se tyssäsi jo valintakokeeseen, sillä en osannut tehdä niitä matematiikan tehtäviä mitä vaadittiin. Meille ei sellaista matematiikkaa edes opetettu peruskoulussa.

Onhan sitä syytäkin hävetä, olet malliesimerkki sellaisesta ihmisestä, ketä yhteiskunnan ei pidäkään auttaa. On ihan jokaisen velvollisuus kouluttautua sen verran, että realistiset työmahdollisuudet aukeaa. 

Nooo... kun konkurssi kaatoi työpaikan, tässä sitä ollaan 60v+ pitkäaikaistyöttömänä, DI:n koulutuksella ja laajalla kokemuksella ylintä johtoa myöten. Minulla ei ole tässä vaiheessa käytännössä minkäänlaisia realistisia työmahdollisuuksia, vaikka koulutuksesta ja kokemuksesta se tuskin jää kiinni.

Jo ihan jatkokommentteja varten todettakoon, että olen myös raitis ja savuton, urheilullinen ja täysin terve. Koko työiän olen opiskellut ja täydentänyt opintojani, joten koulutuskin on ajan tasalla.

Mutta, yrittäkäähän toki, kyllä te jostain löydätte tulokulman, johon tartttua.

Minä olen aina voinut henkisesti pahoin töissä ollessa. Nyt se onneksi on ohi.

M54, työtön keväästä 2022.

Ei ole vienyt.

Vierailija kirjoitti:

Mee töihin!! Äläkä vingu!!

Mieluummin alan vetään vaikka peukkua kuin töihin menen nykyisillä palkoilla ja työehdoilla.

Mua saa aseella osottaa töihin päin ja en mene. Minä en tule menemään töihin koskaan.

Moni teistäkin tulee kokemaan saman.