Lue keskustelun säännöt.
Milloin olet viimeksi kaatunut talvella?
31.12.2024 |
Itse kaaduin joulukuun alussa. Tuli vaan iso mustelma polven alapuolelle ja varpaaseen.
Kommentit (41)
Kaaduin matkalla työkkärin tapaamiseen pari kuukautta sitten ja jalkani murtui. Lääkärin mukaan jalkani toimintakyky ei palaa koskaan ennalleen ja kivut kestävät vuosia.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Pari joulua sitten vai olikohan edellisjouluna. Jostain syystä kompastuin auenneisiin kengännauhoihini ja kangaskassissa selässä oli mm. lanttulaatikoita ja muita jouluruokia jotka levisivät pitkin pihaa kun levasin polvilleni. Meni housuista puhki kangas ja tuli ilkeä asfaltti-ihottuma joka kyllä aikaa muiten parani.
Mutta ne lanttulaatikot olivat ihan joka kulmasta vinksin vonksin ja nesteet vuosivat jääkaappiin kun sinne sain ne viimein toimitettua!
Viime talvena. Olin menossa töihin ja liukastuin alamäessä selälleni läppärirepun päälle. Onneksi pysyi ehjänä, sekä läppäri että minä.
En ole kaatunut talvella mutta keväällä kaaduin kun tiellä oli hiekoitussoraa ja oli kuin kuulilla olisi kävellyt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Liukastuin viime talvena. Ei onneksi muuta vammaa kuin kolhiintunut ego kun joku mies jäi tuijottamaan mutta ei tarjonnut apua kun oli vähän hankala päästä ylös.
Kaaduin Oulun rotuaarilla helmikuussa 2014.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
On siitä muutama vuosi, tulin Pasilan Messukeskuksen koronarokotuksesta ja lensin persiilleni, muttei käynyt pahasti.
Vierailija kirjoitti:
Kaaduin matkalla työkkärin tapaamiseen pari kuukautta sitten ja jalkani murtui. Lääkärin mukaan jalkani toimintakyky ei palaa koskaan ennalleen ja kivut kestävät vuosia.
Miksi toimintakyky ei palaa. Mikä siinä meni.
Kompastuin 3 vk sitten kotonani. Jalka edelleen kipeä. En käynyt lääkärissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime keväänä liukkailla. Olkaluu murtui, ei leikattu mutta pitkä kuntoutuminen. Sen jälkeen, en ilman nastakenkiä liukkaille ole lähtenyt.
Vierailija kirjoitti:
Liukastuin viime talvena. Ei onneksi muuta vammaa kuin kolhiintunut ego kun joku mies jäi tuijottamaan mutta ei tarjonnut apua kun oli vähän hankala päästä ylös.
Yläpeukutin, koska itellä sama tilanne:
Liukastuin/kaaduin töihin mennessä, jotenkin, vaistomaisesti, osasin vetää leuan rintaan enkä iskenyt takaraivoa katuun (juu, ei kärsinyt muu paitsi ego ... :)) )
....
Sittemmin: diag. selkävika - se voi "räpätä" koska vaan, osaan vaan varoa sitä .... nyt, ikää tullut, nuo "pääkallokelit" on kyllä ... jalkojen lihasten hermotukset ei toimi enää niinkuin silloin nuorempana :( (saa varoa koko ajan .... :( )
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Viime talvena. Kapea polku metsäpläntillä ja paljon lunta. Olin istualtani, polvet sivuttain alla. Aina kun yritin puskea nyrkeillä ylös, ne vain painuivat takaisin syvään lumeen. Oli pakko päästä nopeasti ylös, koska jalat puutuvat nopeasti sellaisessa asennossa. Lopulta jollain ihme karhunkävelytyylillä pääsin ylös. Ei vahinkoja, mutta aivan hemmetinmoinen pääkipu takaraivossa iski kotiin tultua.
Vaari kaatui talvisodassa 40-luvulla. Itse en ole vielä kaatunut.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Pari vuotta sitten kaaduin pyöräillessä. Sattui lumen alla peilijäinen kohta ja muutama tyhjän polkaisu, eikä kengätkään pitäneet.
Kävi samoin. Sain keuhkoverenvuodon ja meinasin kuolla.
Isä kaatui marraskuussa portaissa ja kuoli.
Toinen päivä helmikuuta vuonna -40. Kaaduin
Muutama viikko sitten. Ei ollut erityisen liukasta ja siksi harpoin rehvakkaalla askeleella tien yli. Olisiko ollut suojatien maalauksen kohta liukkaampi, kun yhtäkkiä löysin itseni korkeasta polviasennosta keskellä katua. Ei mennyt paksuhko sukkahousu rikki, mutta iso asfaltti-ihottuma tuli silti polven alle.
Viime talvena, peilijään päälle oli satanut kuivaa lunta. Onneksi lensin suorilta jaloilta persiilleni eikä ollut mitään mihin olisin lyönyt vaikka käteni.
Pari vuotta sitten kaaduin pyöräillessä. Sattui lumen alla peilijäinen kohta ja muutama tyhjän polkaisu, eikä kengätkään pitäneet.