Minnesota-hoidosta kokemuksia - parisuhde mahdoton ajatus nyt, mutta onko mitään toivoa uudesta alusta sen jälkeen?
Puolison juominen on mennyt siihen pisteeseen, että olen nostanut käteni pystyyn ja sanonut, etten katso enää päivääkään kännisen hullua menoa. On lupautunut järisyttävän työmäärän jälkeen Minnesota-hoitoon ja olen sanonut, että voidaan jatkaa keskustelua sen jälkeen, kun omin silmin näen, ettei sanomiset jää lupailun tasolle ja on hoidossa.
Onko toivoakaan, että jos hän sinne nyt menee, että parisuhde saadaan vielä tästä aikaiseksi? Olen ollut tukena ja ohjaamassa häntä hoitoa kohti, mutta viimeisin ryyppyputki, monenmoiset kännisekoilut ja loputtomat, aiemmat lupaukset, että "ensi viikolla", sai päätepisteen. Kamelin selkä meni poikki, vaikka selvänä onkin mitä ihanin mies.
Onko mitään kokemusta näistä 12 askeleen hoidoista, mitä olette oikeassa elämässä nähneet. Muuttuiko alkoholistin elämä niiden johdosta, entä perheenjäsenten?
Kommentit (48)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Kyseessä on lyhyempi, aikuisiällä solmittu suhde. Ongelman tultua esille ja sen vakavuuden ymmärrettyäni, olen puhunut asiasta ja sanonut, että hoitoa on saatava. Alkuun koko aiheesta tuli aivan käsittämätön riita, lopulta ollaan päästy siihen pisteeseen, että haluaa itse saada itsellensä hoitoa ja päästä raittiiksi. Edelleen kuitenkin yrittää vitkuttaa lähtöä ja joi kuin loppukiriä siihen saakka. Tästä seurasi sitten vyyhti ongelmia, miksi nostin käteni pystyyn ja sanoin, että en hetkeäkään katso tätä menoa ja seuraava keskustelu on mahdollista käydä, kun on hoidossa. Tunnettu on vuodenpäivät.
"...lopulta ollaan päästy siihen pisteeseen, että haluaa itse saada itsellensä hoitoa ja päästä raittiiksi."
Miten tämä ilmenee? Ex-mieheni sanoi noin monesti, mutta puheeksi se sitten jäikin.
Niin taisi käydä ap:n miesystävällekin, aloituksesta on 10 kuukautta aikaa. Olisi kiva kuulla mitä tapahtui.
Itse kyllästyin alkoholistiin jonka kanssa seurustelin reilun vuoden, joka päivä kahden promillen kännissä, vaikka oli kova tekemään töitä. Sai raivarin jos otti juomisen puheeksi.
Monenlaisia paranemistarinoita on. Tuntemani ihminen käytti sekä lääkkeitä että alkoa. Viimeinen ryyppyputki päättyi siihen, että sisaruksensa maksoi miehen Minnesota-hoidon. Hän siis ei hakeutunut itse, vaan lapsuudenperhe kuskasi hänet sinne. On ollut siitä asti raitis. Työllistynyt, löytänyt uuden rakkauden ja heille on tullut lapsikin.
Eli ymmärrys omasta tilasta ja halu selvitä saattaa herätä myös hoidon myötä.
Jo se, että sinä hoidat ja selvittelet noita asioita kertoo, ettei suhteesta tule mitään. Paitsi jos haluat olla se hoivaaja.
Vierailija kirjoitti:
Jo se, että sinä hoidat ja selvittelet noita asioita kertoo, ettei suhteesta tule mitään. Paitsi jos haluat olla se hoivaaja.
Enemmänkin kertoo että Hän rakastaa ja välittää toisesta. Jos muuten natsaa niin kannattaa harkita jatkoa koska ei toisen itselle sopivan ihmisen löytäminen ole koskaan helppoa. Ihminen voi muuttua kun raitistuu. Sitä en sano että kaikista raitistuneista tulee täydellisiä ihmisiä, piilossa pysyneet ongelmat voi nousta esille, mutta jos on valmis käsittelemään ja miettimään asioita niin sen kanssa voi elää ja kehittyä. Tunnen monia raitistuneita ja joka tapauksessa se on pitkä tie saada kaikki tasapainoon mutta ei ole kiirettä.
Tänään on joku puhunut kerrankin asiaa! Missä muut kommentit?
Minnesota toimii. Itseasiassa ainut milä toimi läheiseni kohdalla
Monesti jatkuva juominen tai muiden päihteiden käyttö muuttaa aivojen kemiaa/rakennetta ja siten persoonaa.
Sairaudesta tavallaan kyse. Siitä ei parane. Toipua voi kyllä jos ymmärtää mistä kyse.
Naurettavaa pelleilyä nuo viimeiset jorinat... Ihminen on vaan heikko ja selkärangaton kun ei vaan laita korkkia kiinni. Piste.