Minnesota-hoidosta kokemuksia - parisuhde mahdoton ajatus nyt, mutta onko mitään toivoa uudesta alusta sen jälkeen?

Tunnen useita, jotka ovat käyneet läpi Minnesota-hoidon. Eräs lähiomainenkin. Tulokset ovat hyviä ja moni rikki mennyt parisuhdekin on korjaantunut. 

Minnesota-hoidossa otetaan huomioon myös päihderiippuvaisen läheiset ja hekin saavat apua. 

Ehdottomasti on mahdollisuuksia parisuhteen eheytymiseen. Ei missään nimessä kannata ajatella, että mikään ei auta enää. Todella hyvä, että puolisosi on suostunut hoitoon. Se on paras askel minkä voi ottaa. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaa nyt vaan erota kunnolla ja lopettaa suhde lopullisesti. Hoitoa ja muutosta pitää haluta itse, ei siksi, että joku tavallaan kiristää sillä. 

Ei ole kiristämistä, jos yrittää saada läheisensä hoitoon. Ihan järkyttävää ehdottaa eroamista, kun aloittajan läheinen ei ole vielä edes päässyt yrittämään hoitoa. 

Minä kävin Minnesota hoidon 2 vuotta sitten. Raitustuin ja opin hoitamaan sairauttani. Opin samalla että pärjään itse enkä tarvitse elämääni ihmisiä vääristä syistä. Huomasin mm. ettei vaimoni minua rakastanut. Hän rakasti hyysäämistäni. Nyt molemmat omillaan ja entistä vahvempia. Exällä taitaa tosin joku nisti olla taas kierrossa. Mutta ne ovat hänen päätöksiään. Minä tein omani. 

Mahdollisuuksia on ja alkoholismista voi parantua. Tuo hoito on toimiva, siitäkin minulla on esimerkkejä lähipiirissä. Silti kaikille ei käy niin hyvin, joten mitään takeita ei tietenkään ole. 

Tiedän Minnesota-hoidossa olleita. Kaikki ovat eronneet silloisista puolisoistaan. Tuo hoito on mielestäni aika kamalaa. Siihen sotketaan mukaan kaikki lähisukulaiset ja ystävät. Hoidossa olevasta henkilöstä tulee todella rasittava ihminen. Ovat kyllä onnistuneet raitistumaan. 

Ymmärrä nyt ja tässä, että sinä et voi tehdä toisen ihmisen juomisongelmalle yhtään mitään. Toistan: Et yhtään mitään.

Henkilö itse sitoutuu yrittämään raittiutta, jos sitoutuu. Mikään järkipuhe tai myötäeläminen ei tehoa.

Eräässä päihdekuntoutuslaitoksessa, jossa läheiseni oli sillä kertaa parin kuukauden hoitojaksolla, minut vinkattiin sivuun, ja henkilökunnan edustaja sanoi minulle suoraan, että kyllä se on kuule ihan h..vetin pieni prosentti näistä, jotka ikinä nousevat tästä jaloilleen. Mutta tämä on meidän työ.

Teen kaikkeni, että pysyn tässä päätöksessä, sillä kaikkien kannalta hoitoon meneminen ja raitistuminen olisi paras ratkaisu. Edessä on muuten todennäköisesti ennenaikainen kuolema ja sitä ennen epämääräinen määrä toilailuja ja surua. Jotenkin koen, että minun on pysyttävä asian suhteen vahvana ja heikkonakin hetkinä ymmärtää, että mm. tässä tapauksessa suurinta rakkautta on päästää irti, johtipa tapahtuma mihin tahansa, vaikka siihen toiseen parisuhteeseen ilman hoitoa. Ja onhan tuota rakastettava terveellä tavalla itseäkin, jotta voi rakastaa myös muita.

Vierailija kirjoitti:

Mahdollisuuksia on ja alkoholismista voi parantua. Tuo hoito on toimiva, siitäkin minulla on esimerkkejä lähipiirissä. Silti kaikille ei käy niin hyvin, joten mitään takeita ei tietenkään ole. 

Ei voi parantua. Riippuvuus sairaus ei poistu päästä millään lääkkeellä tai hoidolla. Hoidossa opetellaan hoitamaan tuota sairautta. Terveellä ihmisellä ei ole käsitystä millaisesta sairaudesta on kysymys, joten älä vaivaudu. Kiitos. 

Kävin Minnesota-hoidon Kyröskoskella viime keväänä, siis alle vuosi sitten ja ollut raittiina. Jatkohoito on vähintään vuoden mittainen ja jatkuu minulla edelleen.

Itsehoidon merkitys on todella suuri perushoitojaksolta kotiuduttua ja siitä eteenpäin. Hoidon läpikäyneenä voin lämpimästi suositella soittamaan sinne jos omaa tahtoa on raitistumiseen. Se oli yksi rohkeimpia tekoja elämäni aikana, enkä ole katunut päivääkään. Naisystävän ja äidin avulla minäkin sinne silloin päätin soittaa ja ottaa yhteyttä. 

Vaikka peruspuitteet elämässä on osin edelleen samat, niin uusiksi on silti saanut laittaa kaiken.

Nyt on oltu naisystävän kanssa 5 vuotta yhdessä ja hoidon jälkeen raitistumisen ja toipumisen alettua on päästy kehittämään suhdetta ja tutustumaan toisiimme. Puhumaan siitä miltä juuri tänään tuntuu. Asiat ei ole helpottuneet, mutta niistä on tullut selkeämpiä ja suhteen ongelmakohtia on päästy ratkomaan sekä ymmärtämään.

Itselläni alkoi uusi elämä tuon hoidon myötä. Aiemmat terapioinnit ja muut kokeilut eivät olleet tuottaneet tulosta.

Voin kertoa lisää toipumismatkastani.

-Apassi-

Mukava kuulla, että surullisten tarinoiden lisäksi löytyy näitä mukavampiakin tarinoita. Onnea toipumisen tielle Apassi. Jos voit jotakin pääkohtia sanoa, miten elämä meni tuohon pisteeseen ja miten toipumisprosessi on edennyt, niin olisin kiitollinen. Näitä tapahtumaketjuja on joskus hankala ymmärtää syvällisemmin, jos ei ole itsellä tuota samaa henkilökohtaista kokemusta sairastumisesta.

Koska olette olleet yhdessä vasta vuoden, kannattaa sinun nyt rakentaa itsellesi oma itsenäinen elämä.

Hän voi myöhemmin ottaa yhteyttä jos raitistuu. Jos.

Tässä on mun blogi, harmittavan vähän olen sinne ehtinyt kirjoitella. Toipuminen on kokopäivätyö <3

https://toipumismatka.fi

Vierailija kirjoitti:

Ihan alkuun sellainen fakta ettei riippuvuus sairaudesta voi parantua koskaan. Sairautta vain opetellaan hoitamaan oikein. 

Tuo nyt on vähän tuollaista perinteistä AA:laista pilkun viilaamista. Kävin itse raittiuden alkuvuosina AA:ssa ja sainkin sieltä paljon, 12 ohjelman asioitakin tulee vielä mietiskeltyä päivittäin. Lopulta tajusin että "olen sairas alkoholisti" ---hokeminen oli lopetettava jotta alkaisin aidosti rakentaa identiteettiäni muillekin asioille. Ryhmissä en ole käynyt 5 vuoteen ja viinanhimotta olen ollut 9 vuotta. Vaikeita kriisejä ja sairastumisia läpikäynyt ja tullut vuosi vuodelta vähän viisaammaksi. Kävin traumaterapian. Minnesotamallisessa aivopesuajattelussa retkahtamiseni tulee olemaan väistämätöntä koska en käy enää AA-ryhmissä. Osittain se aivopesu oli toki hyväkin juttu alussa, mutta kyllä todellinen toipuminen on omalla kohdalla tarkoittanut ennen kaikkea sitä että opin ajattelemaan itse ja luotan itseeni ja arviointikykyyni.

Aloittajalle: toivottavasti miehesi motivoituu pyrkimään raittiuteen. Mulla tosiaan on kritiikkiäkin minnesotamallista hoitoa ja AA:ta kohtaan, mutta silti moni on noista avun saanut. 

Vierailija kirjoitti:

Kannattaisiko nyt vaan aluksi hakeutua johonkin sellaiseen hoitoon, jossa on saatavilla ihan lääkärin hoitoa ja oikeaa Valviran hyväksymää hoitohenkilökuntaa ja joka perustuu kylmästi ihan vaan peruslääketieteeseen? Minnesota vaikuttaa lähinnä joltakin ihmeelliseltä uskonlahkolta, jossa paraneminen vaatii tähän uskoon tai jopa kristinuskoon tulemista. Minnesotassa ei myöskään ole ns. oikeaa hoitohenkilökuntaa tai lääketieteeseen perustuvaa hoitoa, vaan eristämistä ja mieleen vaikuttavaa hoitoa, joka muistuttaa tosiaan aivopesua. Ihme, että tuollainen Minnesota saa ylipäätään toimia. Alkoholisti keksii aina syyn ryyppäämiselleen, mutta on julmaa laittaa joku muu siitä vastuuseen aivan kuin alkoholistille itsellään ei olisi mitään vastuuta. 

Hyvä ajatus, se ei vaan toimi. Tuo lääkäri ja muu hoitohenkilökunta juttu. Se on täysin totta että jokaisen pitää löytää oma pohja, jossa itselle riittää. Moni ei tiedosta että kysymys on sairaudesta. Kukaan ei varmasti ole nuorena päättänyt että hänestä tulee alkoholiriippuvainen. Minnesotahoidossa ei ole mitään uskonnollista jos ei halua, eikä myöskään AA-ryhmissä. Puhutaan korkeammasta voimasta tai sellainen "jumala" jonkalaisena sinä itse sen käsität tai tunnet, se voi olla vaikka se ryhmä missä avaudut muille tai vaikka mikä asia maailmassa. Tuo suomessa "toimiva" alkoholiriippuvuuden hoito toimii sellaisille jotka ei ole alkoholisteja, mutta juo joskus liikaa tai liian usein. Siellä opetellaan juomaan niin että ei tulisi liikaa humalaan. Sanotaan että juo joka toinen lasi vettä ja syö ennen juomista ja tarkkaile omaa juomista, raitistuneita alkoholisteja tuo jaksaa naurattaa. Sama kun sanottaisiin diapetespotilaalle että ota vaan vähän insuliinia ja syö makeaa vaan kohtuudella. Minnesota toimii varmasti, jos ihmisellä on oma pohja nähty ja on valmis myöntämään ongelman ja valmis tekemään sen eteen kaikkensa, se ei ole vaikeaa silloin jos on valmis siihen, mutta jos omasta mielestä ei ole ongelmaa niin kuinka sitä voi ruveta hoitamaan? Muistetaan että kysymys on sairaudesta, ei siitä että joku on selkärangaton. Ensimmäiseen ryyppyyn voi vaikuttaa jos on siihen toipumiseen valmis ja on hyväksynyt että kyse on sairaudesta ja on halukas ja valmis hoitamaan sairautta. Kyseessä on vakava, vaaniva ja viekas tauti, alkoholistin aivot toimiin niin että ne alkaa alitajuisesti ohjata mieltä siihen että kyllä mä voin vähän juoda. Varsinkin kun aikaa on mennyt noin 3 kuukautta ihminen unohtaa sen paskan, minkälaista on maata krapulassa monta päivää, mitä se aiheuttaa ympärioleville ihmisille ja itselle. Monikaan alkoholisti ei ole retkahtanut juomaan heikkouttaan pidettyään ja pystyttyään olla juomatta 3kk, 6kk tai vuoden, vaan monelle tulee se vahva tunne että on alkoholin yläpuolella ja pystyy hallita juomista. Kukaan alkoholiriippuvainen ei pysty, ja jos sen tiedostaa voi alkaa ikuinen toipuminen. Tästä sairaudesta ei voi parantua, eikä tulla kohtuukäyttäjäksi, mutta siitä voi toipua, mutta oma pohja pitää ensin saavuttaa josta lähdetään toipumaan, ja tiedostamaan että hoidamme sairautta. T. Raitistuva alkoholisti.

"Minnesotassa ei myöskään ole ns. oikeaa hoitohenkilökuntaa tai lääketieteeseen perustuvaa hoitoa, vaan eristämistä ja mieleen vaikuttavaa hoitoa, joka muistuttaa tosiaan aivopesua."



Kerro minulle yksi toimiva lääketieteeseen perustuva hoito tai lääke mikä lopettaa ihmiseltä alkoholiriippuvuuden.  Minnesota hoidossa kerrotaan mistä on kysymys, ei siellä eristetä ketään mistään, siellä tehdään matka syvällä ihmiseen ja saadaan paljon vertaustukea, se on tärkein asia maailmassa josta saa voimaa ja erilaisia tarinoita joista selviää miten pohja on saavutettu ja miten siitä voi lähteä raitistumaan. Melkein aina kun joku avaa suunsa ja puhuu niin ainakin itse sä voit samaistua melkein jokaisen ihmisen tarinoihin ja ajatella jos he ovat pystyneet olla juomatta 1-45 vuotta niin miksi sinäkin et voisi onnistua. Monet ovat ennen raitistumista juoneet "itkuviinaa" koska se on pakonomaista juomista vaikka haluaisi lopettaa. Harva maailmassa onnistuu kerralla, mutta se on jo paljon kun ihminen tiedostaa asian ja voi alkaa miettiä pitäiskö tehdä jotain...

Kuule ap: Suhteissa tulee ongelmia muutenkin. Haluatko välttämättä valita sen miehen, kenen kanssa on valtavia ongelmia jo alussa? Tunnetko edes miestä, jos olette tunteneet vasta vuoden ja hän on koko sen ajan ollut vakavasti päihdesairas? 

Oletko varma, ettet ole vain koukussa hoivaamiseen ja draamaan? Helpompiakin miehiä löytyisi kyllä...

Sinulla on kokemus tuosta parisuhteesta ja siitä kuinka paljon miestä kiinnostaa arvostaa ja huomioida sinua. Käytännössä reagoi vaan ultimaattumiin. Ei hänen persoonansa siellä hoidossa muutu miksikään. 

Vierailija kirjoitti:

Sinulla on kokemus tuosta parisuhteesta ja siitä kuinka paljon miestä kiinnostaa arvostaa ja huomioida sinua. Käytännössä reagoi vaan ultimaattumiin. Ei hänen persoonansa siellä hoidossa muutu miksikään. 

Kyllä se muuttuu, mutta en tiedä meneekö paremmaksi, ainakin siellä oppii tiedostamaan sen että sairaus myrkyttää sinua ja ympärillä olevia ja monen juovan alkoholistin persoonallisuus muuttuu juodessa, mutta jos toipuminen lähtee käyntiin niin kaikki menneet asiat pitää käydä itsensä ja heidän kanssa läpi joita asian on koskettanut. Lähes jokaisen alkoholistin ympärillä on kymmeniä ihmisiä joita asia koskettaa jollakin tasolla. Se on myös totta että lähes kaikki ihmiset ympärillä tietää ongelmasta / sairaudesta vaikka itse luulee että kukaan ei tiedä mitään ja salaa käydään ostamassa juomia ja varmistetaan että sitä on jossakin piilossa jos tulee joku häiriö saatavuuteen. Aivot ja tauti pyörittää 90% ajattelusta koko ajan ja alkoholiriippuvainen tekee mitä tahansa että saisi päivän annoksensa. Monet on töissä ja hoitaa työasiat ihan hyvin. Tunnen monia ihmisiä ihan joka sektorilta ja jokaisesta "yhteiskuntaluokasta". On johtajia, opiskelijoita, siivoojia, myyjiä, poliiseja, lääkäreitä, hoitajia, pappeja, opettajia, kaupan työntekijöitä, kovia duunareita eri aloilta... No tässä tuli vähän muutakin kun tuo lainaus...

Vierailija kirjoitti:

Kyseessä on lyhyempi, aikuisiällä solmittu suhde. Ongelman tultua esille ja sen vakavuuden ymmärrettyäni, olen puhunut asiasta ja sanonut, että hoitoa on saatava. Alkuun koko aiheesta tuli aivan käsittämätön riita, lopulta ollaan päästy siihen pisteeseen, että haluaa itse saada itsellensä hoitoa ja päästä raittiiksi. Edelleen kuitenkin yrittää vitkuttaa lähtöä ja joi kuin loppukiriä siihen saakka. Tästä seurasi sitten vyyhti ongelmia, miksi nostin käteni pystyyn ja sanoin, että en hetkeäkään katso tätä menoa ja seuraava keskustelu on mahdollista käydä, kun on hoidossa. Tunnettu on vuodenpäivät.

"...lopulta ollaan päästy siihen pisteeseen, että haluaa itse saada itsellensä hoitoa ja päästä raittiiksi."

Miten tämä ilmenee? Ex-mieheni sanoi noin monesti, mutta puheeksi se sitten jäikin. 

"...lopulta ollaan päästy siihen pisteeseen, että haluaa itse saada itsellensä hoitoa ja päästä raittiiksi."

 

Miten tämä ilmenee? Ex-mieheni sanoi noin monesti, mutta puheeksi se sitten jäikin. 



Minä sanoisin että hän ei ole valmis, toistan Valmis, myöntämään tai tiedostamaan riippuvuuttaan. Oma pohja pitää vaan saavuttaa, itsellänikin oli muutamia välipohjia jossa luulin että olin jo käynyt tarpeeksi pohjalla, mutta se uusi pohja löytyi vielä monta kertaa. Itsekin menin ensimmäiseen hoitoon muiden painostamana ja join vielä 3 tunnin automatkalla niin paljon kuin ehdin ennenkuin tulimme perille minnesotapaikkaan ja oma asenne oli että kaikki on väärässä ja ei tässä mitään ongelmaa ole. No se ei onnistunut ekalla kerralla ja hoito jäi kesken ja piti vielä hakea vauhtia ennenkuin tuli se piste vastaan Itselle että nyt riittää ja voi kokeilla ottaa vastaa apua ja ajatella että jos muutkin on päässyt ongelman päälle niin miksi en minäkin. sitten kun on valmis ottamaan apua vastaan niin toipuminen voi alkaa. Ei yhtään aikaisemmin.