Lue keskustelun säännöt.
Lähetä terveisesi kaipaamallesi henkilölle tositarkoituksella
Kommentit (19422)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katumus on myöhäistä kun vahinko on tapahtunut. Toki sillä saa tehtyä sovinnon itsensä/Jumalan/universumin kanssa. Seurauksia sillä ei yleensä saa korjattua.
Mitä täällä paasaat? Korjaa asiasi ja pyydä anteeksi heiltä, joita vastaan olet rikkonut.
Tulipa vaan mieleen. Jos joku tyrkkää toisen alas portaita ja se toinen halvaantuu sen seurauksena, palaako liikuntakyky anteeksipyynnön ja katumuksen myötä? Ei. Sama homma voi olla henkisissä asioissa tai ihmisten välisessä luottamuksessa jne.
Tiedän varsin hyvin. Kun on sanottu kovia, niitä ei korjata kovin helposti.
Aina voi yrittää. Ihmiset ihan yllättävästi ymmärtävät, kun kertoo reilusti miksi sanoi mitä sanoi.
Mä ainakin olen saanut anteeksi monesti, kun olen pyytänyt.
Mutta tietysti, jos luonne ei anna periksi myöntää virheitään. Sit se on voi voi.
Minun ei ole vaikea pyytää anteeksi, kadun nopeasti. En myöskään hauku tai nimittele. Asioita tai käytöstä kritisoin.
En minäkään hauku tai nimittele. Tolvana on tolvana jos on tolvana. Ei se ole nimittelyä!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset ajattelee, että mä oon itsekäs, kylmä, tunteeton ja vähän tylykin. Mutta oikeesti mussa on myös pehmeä puoli. Mä huomasin sen vasta, kun tapasin yhden tietyn naisen silloin tuli sellainen fiilis, että haluan oikeasti
Mun huomaavaisuus näkyy pienissä jutuissa. Esimerkiksi kun se kävelee, mä mietin heti kaatuuko se ja oon valmiina ottamaan kiinni. Jos nään sen yksin, mä mietin onko sillä seuraa ja haluaisin vaan olla hiljaa sen vierel
Joskus kun en näe sitä, alan vaan yliajatella kaikkea. Haluan tietää missä se menee. Käyn myös joka päivä sen somea katsomassa, onko se päivittänyt jotain ja mitä sen elämässä tapahtuu.
Mutta en mä voi näyttää tätä kaipuuta. Mieluummin annan mun vaimon uskoa, etten mä ole mikään hellä tai huomaavainen mies.
Hitsi että kuulostaa aika ilmiselvältä reagoinnilta näihin teidän leikkeihin. Mitenköhän joku normaali reagoisi? Se varmaan teennäisesti sanois, että kaikki on ihan hyvin meidän välillä?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos etsit kadonnutta aikaa jotain josta jouduit luopumaan.Liian usein huomaat ei se totta ollutkaan ja joku tuskin tietää mitä etsii vailla määrän päätä harhailee.
Monen vuoden jälkeen ystävälleen kirjoittaa
Ne sanat jotka sanomatta jäivät, sanat joita ei kai ollutkaan.T. Leevi and the leavings
Leevin kappaleet ovat mukavan kepeitä, paha mielikin katoaa niitä kuunnellessa.
Onko muilla sellaista mielenlaatua että reagoi suuresti mutta rauhoittuu nopeasti ja että mieliala voi parantua täysin hetkessä?
Kaivattu kaukana, te rakkaat ystäväuseni lähellä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset ajattelee, että mä oon itsekäs, kylmä, tunteeton ja vähän tylykin. Mutta oikeesti mussa on myös pehmeä puoli. Mä huomasin sen vasta, kun tapasin yhden tietyn naisen silloin tuli sellainen fiilis, että haluan oikeasti
Mun huomaavaisuus näkyy pienissä jutuissa. Esimerkiksi kun se kävelee, mä mietin heti kaatuuko se ja oon valmiina ottamaan kiinni. Jos nään sen yksin, mä mietin onko sillä seuraa ja haluaisin vaan olla hiljaa sen vierel
Joskus kun en näe sitä, alan vaan yliajatella kaikkea. Haluan tietää missä se menee. Käyn myös joka päivä sen somea katsomassa, onko se päivittänyt jotain ja mitä sen elämässä tapahtuu.
Mutta en mä voi näyttää tätä kaipuuta. Mieluummin annan mun vaimon uskoa, etten mä ole mikään hellä tai huomaavainen mies.
Ehkä sun vaimo ei sitten ollutkaan se oikea ihminen sulle. Tiedä sitten.
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset ajattelee, että mä oon itsekäs, kylmä, tunteeton ja vähän tylykin. Mutta oikeesti mussa on myös pehmeä puoli. Mä huomasin sen vasta, kun tapasin yhden tietyn naisen silloin tuli sellainen fiilis, että haluan oikeasti
Mun huomaavaisuus näkyy pienissä jutuissa. Esimerkiksi kun se kävelee, mä mietin heti kaatuuko se ja oon valmiina ottamaan kiinni. Jos nään sen yksin, mä mietin onko sillä seuraa ja haluaisin vaan olla hiljaa sen vierel
Joskus kun en näe sitä, alan vaan yliajatella kaikkea. Haluan tietää missä se menee. Käyn myös joka päivä sen somea katsomassa, onko se päivittänyt jotain ja mitä sen elämässä tapahtuu.
Mutta en mä voi näyttää tätä kaipuuta. Mieluummin annan mun vaimon uskoa, etten mä ole mikään hellä tai huomaavainen mies.
Satusetä tarinoi
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Kaivattu kaukana, te rakkaat ystäväuseni lähellä.
Viholliset vielä lähempänä. Hyvää iltaa ystävä.
Vierailija kirjoitti:
😘 opemies! (tyhjensin kentän, huomasitko)
Huomasin <3 T. Ope M52, 190 cm
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katumus on myöhäistä kun vahinko on tapahtunut. Toki sillä saa tehtyä sovinnon itsensä/Jumalan/universumin kanssa. Seurauksia sillä ei yleensä saa korjattua.
Mitä täällä paasaat? Korjaa asiasi ja pyydä anteeksi heiltä, joita vastaan olet rikkonut.
Tulipa vaan mieleen. Jos joku tyrkkää toisen alas portaita ja se toinen halvaantuu sen seurauksena, palaako liikuntakyky anteeksipyynnön ja katumuksen myötä? Ei. Sama homma voi olla henkisissä asioissa tai ihmisten välisessä luottamuksessa jne.
Tiedän varsin hyvin. Kun on sanottu kovia, niitä ei korjata kovin helposti.
Aina voi yrittää. Ihmiset ihan yllättävästi ymmärtävät, kun kertoo reilusti miksi sanoi mitä sanoi.
Mä ainakin olen saanut anteeksi monesti, kun olen pyytänyt.
Mutta tietysti, jos luonne ei anna periksi myöntää virheitään. Sit se on voi voi.
Minun ei ole vaikea pyytää anteeksi, kadun nopeasti. En myöskään hauku tai nimittele. Asioita tai käytöstä kritisoin.
En minäkään hauku tai nimittele. Tolvana on tolvana jos on tolvana. Ei se ole nimittelyä!
Sinäkö päätät, kuka on mitäkin?
Vierailija kirjoitti:
Kaivattu kaukana, te rakkaat ystäväuseni lähellä.
Joillakin taas kaivattu lähempänä, mutta saavuttamattomana.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kävelytreffit on parhaimmat!
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Katumus on myöhäistä kun vahinko on tapahtunut. Toki sillä saa tehtyä sovinnon itsensä/Jumalan/universumin kanssa. Seurauksia sillä ei yleensä saa korjattua.
Mitä täällä paasaat? Korjaa asiasi ja pyydä anteeksi heiltä, joita vastaan olet rikkonut.
Tulipa vaan mieleen. Jos joku tyrkkää toisen alas portaita ja se toinen halvaantuu sen seurauksena, palaako liikuntakyky anteeksipyynnön ja katumuksen myötä? Ei. Sama homma voi olla henkisissä asioissa tai ihmisten välisessä luottamuksessa jne.
Tiedän varsin hyvin. Kun on sanottu kovia, niitä ei korjata kovin helposti.
Aina voi yrittää. Ihmiset ihan yllättävästi ymmärtävät, kun kertoo reilusti miksi sanoi mitä sanoi.
Mä ainakin olen saanut anteeksi monesti, kun olen pyytänyt.
Mutta tietysti, jos luonne ei anna periksi myöntää virheitään. Sit se on voi voi.
Minun ei ole vaikea pyytää anteeksi, kadun nopeasti. En myöskään hauku tai nimittele. Asioita tai käytöstä kritisoin.
En minäkään hauku tai nimittele. Tolvana on tolvana jos on tolvana. Ei se ole nimittelyä!
Sinäkö päätät, kuka on mitäkin?
Naturally 👋🖤
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla sellaista mielenlaatua että reagoi suuresti mutta rauhoittuu nopeasti ja että mieliala voi parantua täysin hetkessä?
Muistatko jälkikäteen, mitä olet sanonut? Vaivaako mieltä?
Olen ehkä poikkeava, ehkä viallinen, mutta olen luonnollinen seuraus luonnottomissa olosuhteissa.
Kuvaile, miten aiot edistää sitä, että pääset palstakaipuusta kaivattusi kanssa tutustumaan ja treffeille?
Vierailija kirjoitti:
Onko muilla sellaista mielenlaatua että reagoi suuresti mutta rauhoittuu nopeasti ja että mieliala voi parantua täysin hetkessä?
Kuulostaa kaksisuuntaisen eräältä muodolta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
😘 opemies! (tyhjensin kentän, huomasitko)
Huomasin <3 T. Ope M52, 190 cm
Kuule trölli tuhmeliini, omin luvin älä puutu toisten keskusteluun.
Vierailija kirjoitti:
Monet naiset ajattelee, että mä oon itsekäs, kylmä, tunteeton ja vähän tylykin. Mutta oikeesti mussa on myös pehmeä puoli. Mä huomasin sen vasta, kun tapasin yhden tietyn naisen silloin tuli sellainen fiilis, että haluan oikeasti
Mun huomaavaisuus näkyy pienissä jutuissa. Esimerkiksi kun se kävelee, mä mietin heti kaatuuko se ja oon valmiina ottamaan kiinni. Jos nään sen yksin, mä mietin onko sillä seuraa ja haluaisin vaan olla hiljaa sen vierel
Joskus kun en näe sitä, alan vaan yliajatella kaikkea. Haluan tietää missä se menee. Käyn myös joka päivä sen somea katsomassa, onko se päivittänyt jotain ja mitä sen elämässä tapahtuu.
Mutta en mä voi näyttää tätä kaipuuta. Mieluummin annan mun vaimon uskoa, etten mä ole mikään hellä tai huomaavainen mies.
Siis mikä näissä sun esimerkeissä oli mielestäsi merkki siitä, että olisit "hellä ja huomaavainen mies"? xD
Vai trollaatko vaan? Varmaan.
Minun ei ole vaikea pyytää anteeksi, kadun nopeasti. En myöskään hauku tai nimittele. Asioita tai käytöstä kritisoin.