Lue keskustelun säännöt.
En ymmärrä miten kukaan täysijärkinen lähtee uusperhesotkuihin mukaan.
30.12.2024 |
Itse ajattelen että täytyy olla joko todella lapsirakas, tai sitten niin tolkuttoman rakastunut että ruusunpunaisin lasein ajatellaan että tässä nyt ollaan yhtä suurta perhettä, eikä ne toisen naisen/miehen lapset nyt siinä mitään haittaa. En myöskään ymmärrä että jos molemmilla on jo lapsia, miksi pitää väen vängällä muuttaa saman katon alle ja tehdä vielä yhteisiä lapsia. Parisuhdekin voisi luultavasti paljon paremmin jos molemmilla omat asunnot. Eroon on myös paljon pienempi kynnys kun on jo kerran tai useammin erottu. Sitten tämä että "lapset kyllä sopeutuu", no pakkohan heidän on, kun heillä ei ollut vaihtoehtoa.
Kommentit (70)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Propsit niille, jotka siihen ryhtyvät. Itse en pystyisi lähtemään johonkin lapsirumbaan mukaan ja menettämään vapautta siinä toisen miehen lasten hoitamisessa.
Ei niitä lapsia saakaan ajatella "toisen miehen lapsiksi", vaan ottaa heidät yksilöinä ja hyvinä tyyppeinä, jotka nyt vaan on tulleet sun elämään. Bonuskavereina. Mutta onhan se kieltämättä vaikeaa, että niin monen ihmisen pitää natsata yhteen, kun 2 ikisinkun parisuhteessa riittää, että vain he 2 ovat tyytyväisiä toisiinsa. Mutta samalla lailla sun pitää oppia joskus sun lapsenlapsiin. Et sä saa niidenkään elämästä määrätä nukkumaanmenoaikoja tai pelirajoitteita.
Silloin kun lapsenlapset ovat meillä niin minä mummuna määrään tämän talon säännöt. Tosin eivät kovasti eroa kotinsa säännöistä, paitsi nukkumaanmenoaika on aiemmin. Tästä ei ole ikinä tullut sanomista, koska olen sanonut sen olevan "mummulasääntö" ja kyllä lapset tajuavat, että kotona on eri säännöt.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Omalla kohdallani homma ei kosahtanut toisen lapsiin, vaan ihan siihen toiseen aikuiseen. Suhteen aikana paljastui vain syyt, minkä takia hänellä ne parisuhteet vaihtui tiuhaan.
Sama juttu. No ex-mies varoitteli kun toisen miehen matkaan lähdin, että se on eronnut mies ja siellä on varmaan sille syynsä miksi on eronnut. Että nyt en vain tiedä niitä. No vaikka ex oli mitä oli, niin pakko sanoa että tämän suhteen oli kyllä oikeassa. Eikä siihen lopulta mennyt edes kovin kauaa. Paljastui ettei tämä uusi mies juuri kotona viihtynyt. Koko ajan oli menossa jonnekin ja joka vkl piti päästä ulos kavereiden kanssa. Alkuhuuman jälkeen tämä uusi mies ei ollut myöskään enää henkisesti läsnä. Kun oli kotona, niin naama kiinni puhelimessa tai sitten soitti jollekin. Niin levoton sielu kuin vain voi olla. Ei tätä tietenkään siinä alkuhuumassa huomannut, eikä ehkä olisikaan voinut huomata. Tämä lapseton mies oli kiinnostunut lapsistani VAIN siinä ihastumisvaiheessa. Taisi olla pelkkää peliä. Sen jälkeen se ei noteerannut lapsiakaan ollenkaan. Tuo uusioperhekuvio hajosi niin, että oltiin tehty vuokrasoppari min.6kk vuokra-ajalla, niin heti kun sen sai irtisanoa, niin se tehtiin. Nyt sitten pelkästään lasten kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihmisistä. Kilteiltä ihmisiltä onnistuu. Ja jos raha-asiat on kaikilla suht kunnossa. Ja jos kaikki osallistuu yhteisiin hommiin, ja lapset on hyvin kasvatettuja. Ja jos myöskin se toinen biologinen vanhempi osallistuu lastenhoitoon. Ja kellään ei ole mitään suuria mt-ongelmia. Lapset kuitenkin sopeutuu uusiin aikuisiin, jos nämä ovat vähänkään hyviä tyyppejä, lapset jopa kiintyvät heihin. Kai se onnistuminen on kiinni myös rakkauden määrästä. Itse kyllä ottaisin uuden kumppanin, vaikka hänellä olisi lapsia ennestään, jos muut asiat natsaisi hyvin. Ja olen ottanutkin kerran eläessäni. Ei niitä sopivia ihmisiä tule elämässä niin paljon vastaan.
N50+
Eli käytännössä: onnellista uusperhettä ei ole.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Propsit niille, jotka siihen ryhtyvät. Itse en pystyisi lähtemään johonkin lapsirumbaan mukaan ja menettämään vapautta siinä toisen miehen lasten hoitamisessa.
Ei niitä lapsia saakaan ajatella "toisen miehen lapsiksi", vaan ottaa heidät yksilöinä ja hyvinä tyyppeinä, jotka nyt vaan on tulleet sun elämään. Bonuskavereina. Mutta onhan se kieltämättä vaikeaa, että niin monen ihmisen pitää natsata yhteen, kun 2 ikisinkun parisuhteessa riittää, että vain he 2 ovat tyytyväisiä toisiinsa. Mutta samalla lailla sun pitää oppia joskus sun lapsenlapsiin. Et sä saa niidenkään elämästä määrätä nukkumaanmenoaikoja tai pelirajoitteita.
Suurin virhe on olla lapsen kaveri, lapselle turvallisinta on se, että saa olla lapsi eikä aikuisen kaveri. Toki sitten kun lapsi on aikuinen niin asia muuttuu.
Juuri näin. Uusvanhemmalla on vastuu, mutta myös oikeus. Hain itsekin oikeaa sanaa. Olisiko tuo bonusihminen? Aikuisen pitää olla aikuinen, mutta ei siinä oikein voi olla täysivaltainen vanhempikaan, kun kumminkin molemmat vanhemmat ovat olemassa. Äidin poikakaveri on myös jotenkin karmiva termi, kun on perheestä kuitenkin kyse.
Jos ap ei jotain ymmärrä, sen on oltava väärin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Siskopuoli on pian 50v ja vihaa edelleen isäpuoltaan. Eli ei todellakaan helpota ajan kanssa :P
Vierailija kirjoitti:
Itse tuli tehtyä virhe ja nostan käden pystyyn sen merkiksi. Omassa pitkässä avioliitossa oli ongelmia ja ihastuin sitten työkaveriin. Hänellä oli 2 lasta kuten itsellänikin. Sitten siihen taisi tulla itselle joku ikäkriisi vielä samaan aikaan ja kaikkien näiden lopputuloksena otin avioeron ja muutettiin tämän työkaverin kanssa saman katon alle uusioperheeseen. Voin sanoa että se oli helvettiä heti alusta pitäen. Neljä lasta on niin iso määrä, että rahat ei riitä tarvittaviin neliöihin. Pelkästään se aiheutti ongelmia. Sitten tämä uusi kumppani oli kasvattanut lapsiaan tietenkin omalla tavallaan, mikä poikkesi monin osin siitä mitä itse olin tehnyt. Eri säännöt eri lapsille saman katon alla, voin kertoa ettei ole mahdollista. Oikeastaan kaikki meni pieleen. Peliajat oli olleet liki rajoittamattomat ja minun lapsillani taas tarkasti määritellyt. Nyt minun piti sitten ajaa kaikille rajoitukset, mikä sai uuden kumppanin lapset liki vihaamaan minua.
Kiitos rehellisestä kirjoituksestasi! Olet miettinyt asioita monelta kantilta ja katsonut itseäsi peiliin. Avaat hyvin miten pelkästään eroperheiden erilaiset säännöt lapsille tekevät uusperheen elämästä helvettiä.
Toivon eroa harkitsevan lukevan tekstisi tarkkaan ja miettivän useaan kertaan, että onko liiton ongelmat eron veroiset (tietenkin poislukien päihteet, väkivalta yms.). Ja varsinkin millä kriteereillä ihmiset perustavat uusperheitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Propsit niille, jotka siihen ryhtyvät. Itse en pystyisi lähtemään johonkin lapsirumbaan mukaan ja menettämään vapautta siinä toisen miehen lasten hoitamisessa.
Ei niitä lapsia saakaan ajatella "toisen miehen lapsiksi", vaan ottaa heidät yksilöinä ja hyvinä tyyppeinä, jotka nyt vaan on tulleet sun elämään. Bonuskavereina. Mutta onhan se kieltämättä vaikeaa, että niin monen ihmisen pitää natsata yhteen, kun 2 ikisinkun parisuhteessa riittää, että vain he 2 ovat tyytyväisiä toisiinsa. Mutta samalla lailla sun pitää oppia joskus sun lapsenlapsiin. Et sä saa niidenkään elämästä määrätä nukkumaanmenoaikoja tai pelirajoitteita.
Silloin kun lapsenlapset ovat meillä niin minä mummuna määrään tämän talon säännöt. Tosin eivät kovasti eroa kotinsa säännöistä, paitsi nukkumaanmenoaika on a
Mulle jopa päivähoidossa valittivat, kun lapsi tuli mummolasta takaisin "kurittomampana". Ja tasan tiedän, että vanhemmillani oli lapselle säännöt. Se vaan vaikuttaa lapseen, kun on eri kodissa.
Vierailija kirjoitti:
Tarvitaan myös läheisten apua. Esim. isovanhempien pitää auttaa lastenhoidossa, että uusi pari saa parisuhdeaikaa, ja sukulaisten täytyy antaa taloudellista apua, jos voivat, sillä uusperheillä on usein taloudellisia haasteita ennen kuin saavat asiat rullaamaan normaalisti. Uusperheet tarvitsee valtavasti tukea. Ja toki myös sillä biologisella vanhemmallakin on vastuunsa, ettei mene minkään hullun kanssa yhteen, kun on lapsia. Ja toisen biovanhemman pitää myös pystyä luottamaan, että kaikki menee siinä toisessakin perheessä hyvin. On kamalaa kuunnella, kun lapset sanovat, etteivät uskalla kertoa kaikkea isälle tms.
Meillä sitä parisuhdeaikaa oli paljon enemmän kuin aiemmassa avioliitossani jos ei ihan seurusteluaikaa lasketa. Isovanhemmat eivät ole auttaneet lastenhoidossa ja eron jälkeen lapset olivat joka toinen vkl isällään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihmisistä. Kilteiltä ihmisiltä onnistuu. Ja jos raha-asiat on kaikilla suht kunnossa. Ja jos kaikki osallistuu yhteisiin hommiin, ja lapset on hyvin kasvatettuja. Ja jos myöskin se toinen biologinen vanhempi osallistuu lastenhoitoon. Ja kellään ei ole mitään suuria mt-ongelmia. Lapset kuitenkin sopeutuu uusiin aikuisiin, jos nämä ovat vähänkään hyviä tyyppejä, lapset jopa kiintyvät heihin. Kai se onnistuminen on kiinni myös rakkauden määrästä. Itse kyllä ottaisin uuden kumppanin, vaikka hänellä olisi lapsia ennestään, jos muut asiat natsaisi hyvin. Ja olen ottanutkin kerran eläessäni. Ei niitä sopivia ihmisiä tule elämässä niin paljon vastaan.
N50+
Eli käytännössä: onnellista uusperhettä ei ole.
On niitä, mutta harvoin. Onnistuminen vaatii niin paljon kaikilta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Riippuu ihmisistä. Kilteiltä ihmisiltä onnistuu. Ja jos raha-asiat on kaikilla suht kunnossa. Ja jos kaikki osallistuu yhteisiin hommiin, ja lapset on hyvin kasvatettuja. Ja jos myöskin se toinen biologinen vanhempi osallistuu lastenhoitoon. Ja kellään ei ole mitään suuria mt-ongelmia. Lapset kuitenkin sopeutuu uusiin aikuisiin, jos nämä ovat vähänkään hyviä tyyppejä, lapset jopa kiintyvät heihin. Kai se onnistuminen on kiinni myös rakkauden määrästä. Itse kyllä ottaisin uuden kumppanin, vaikka hänellä olisi lapsia ennestään, jos muut asiat natsaisi hyvin. Ja olen ottanutkin kerran eläessäni. Ei niitä sopivia ihmisiä tule elämässä niin paljon vastaan.
N50+
Eli käytännössä: onnellista uusperhettä ei ole.
On niitä, mutta harvoin. Onnistuminen vaatii niin paljon kaikilta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
On muuten ihan älytön päätös lähteä yh äitin kelkkaan kun miettii iha realistisesti. Kaikki omat rahat palaa taivaantuuliin ja palkkioksi saat pihtailevan yhn ja lapset jotka ei hyväksy sinua.
Jaa, meillä meni ihan hyvin 10 vuotta (kaksi yhteistä lasta myös) kunnes mies sai jostain päähänsä että hänen kaikki rahansa menevät minun lapsiini. Olin perheessä se joka huolehti laskuista ja hankinnoista (meillä oli sama palkka) ja raha riitti hyvin kaikkien tarpeisiin, mies tykkäsi enemmän luksustuotteista joten hän sai niitä myös välillä. Halusi erota ja sen jälkeen huomasi että eipäs ne rahat menneetkään minun lapsiini, ei oikein pärjännyt ihan hyvällä palkallaan vaikka maksoi vain minimielarit kahdesta omastaan. Halusi takaisin mutta en ottanut koska meille jäi enemmän rahaa kun ei tarvinnut enää ostella kalliita vaatteita, kalastusvälineitä, tietokoneen ja polkupyörän osia yms.
Lapset sopeutuu ihmeen hyvin usein, mutta meilläpä on ongelmana "jätetty" isä. Hänellä on uusi parisuhde, nuori tyttöystävä (luulisi että olisi onnen huipentuma), mutta vieläkin on katkera perheensä hajoamisesta, ja uudesta reippaasta perheenjäsenestä, vaikka aikoinaan bioisää ei kiinnostanut lainkaan kodin arkiaskareet tai perheen rahapulat tai perheen yhteinen tekeminen. Reppanat bioisät on suurin ongelma, mutta tätähän ei saa sanoa ääneen Suomessa. Tabu.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mullakin lapset vihaa äitipuoltaan. Uusperheet ovat ihan ok, jos siihen lähtee bonusmammana. Jos ei halua olla lasten kanssa, siihen ei kannata lähteä. Hän sössi sen, odotan mitä karma tuo.
Biovanhempien tehtävä on tehdä töitä niin paljon, että saavat maksettua omien lastensa kulut. Kun niitä aletaan maksattaa uusilla puolisoilla, ollaan ongelmissa, jos ei tämä ole hyvin rikas. Poislukien asuminen, kun katto nyt pitää olla jokaisen pään päällä anyway.
Vierailija kirjoitti:
Mullakin lapset vihaa äitipuoltaan. Uusperheet ovat ihan ok, jos siihen lähtee bonusmammana. Jos ei halua olla lasten kanssa, siihen ei kannata lähteä. Hän sössi sen, odotan mitä karma tuo.
Joo lapsirakas pitää olla, tai lasten aikuisia.
epätoivoisimmat miehet joutuvat tyytymään käytettyihin yh-naisiin. ei kannattaisi. yh:t ovat todistetusti parisuhdekelvottomia
Vierailija kirjoitti:
Mullakin lapset vihaa äitipuoltaan. Uusperheet ovat ihan ok, jos siihen lähtee bonusmammana. Jos ei halua olla lasten kanssa, siihen ei kannata lähteä. Hän sössi sen, odotan mitä karma tuo.
Mun naapurissa oli kauhea tilanne, kun äitipuoli ajoi käytännössä pois perheen alkuperäiset lapset pois isänsä luotaan. Omiaan hyysäsi ja lelli. Oli autot ja pelit, lapset ei tehneet lainkaan kotihommia niin kuin isän lapset. Isän lapset valitti koulussa kavereilleen, kun joutuivat kuuntelemaan koko ajan kotona sitä seksin jytkettä ja mouruamista. Eli arvata saattaa, millä äitipuoli sai isän koukkuun. Mutta niin vaan on noidenkin parisuhde kestänyt, vaikka lapset joutuivatkin väistymään.
Vierailija kirjoitti:
Juuri niin. Kokemus on osoittanut, ettei uusperheet toimi, eivätkä ole edes perheitä. Se on sietämistä olosuhteiden pakolla ja esittämistä muille, että ollaan niin onnellisia ja yhtä isoa perhettä. Ja että sain eron jälkeen uuden perheen.
Ei se tarkoita että jos sinulla ei onnistu ei muillakaan onnistu
Öh. Summataanpas.
- liitossa kupruja
- sinulla kriisi
- tuhosit liiton
- aiheutit miehellesi ja lapsillesi tuskaa
- lapset sekaperheeseen eri arvoilla ja arvostuksella
...
Kyllä. Valintasi oli HUONOIN. valitettavan tyypillinen kylläkin minäkeskeisessä matriarkaatissamme.
No, ainakin sinulla oli vielä vientiä, voit muistella lopun elämääsi.