Mikä vaivaa ihmisiä joiden pitää aina mussuttaa omia eväitä?
Mikä vaivaa ihmisiä joiden pitää aina matkalla mussuttaa jotain eväitä? Junissa kalistellaan jugurttipurkkeja, haukkaillaan omenia, lentokoneissa kaivellaan voileipiä ja viinirypäleitä pussista jne. Toiset matkustajat joutuvat kuuntelemaan syömisenne ääniä. Edes tunnin-parin matkaa ei pystytä olemaan työntelemättä jotain kyselyaukosta sisään. Diabeteskään ei ole tekosyy ellei ole täysin poikkeuksellisessa epätasapainossa niin että hypoglykemiat ovat toistuvia ja kontrolloimattomia. Olen itse diabeetikko ja pärjään mainiosti tuntikausia syömättä mitään.
Mikä ihme teitä vaivaa vai onko vain typerä itse opeteltu tapa kyseessä? Otatteko kotonakin aina eväät mukaan sohvalle, sänkyyn ja paskalla käydessä? En käsitä.
Kommentit (92)
Elokuva Lentävä kalakukko eikö siinä syöty ihan helvetisti,mäiskittiin korttia eikä kukaan siitä pahastunut.Elokuvateatteri sensijaan,haluaisin listiä takanaolevat mussuttajat,eivät pärjää paria tuntia ilman hiilarimössöä.
Matka minkä teen useamman kerran vuodessa kestää 14 tuntia ovelta ovelle. Sisältää yhden lennon ja julkisia liikennevälineita matkan molemmissa päissä. En kestä sitä aikaa syömättä. Syön eväitä koska se on halvempaa kuin kahvilat ja ravintolat. Siinähän kuuntelet mussutustani.
Kuinka kauan ap. on syömättä? 6 tuntia? 9 tuntia? 12 tuntia?
Vierailija kirjoitti:
Ymmärrän mitä tarkoitat. Se ei ole se köyhäily vaan se, että on koko aika pakko mussuttaa jotakin. Muakin on ärsyttänyt pitkään sama. Kuinka ei voi kahden tunnin junamatka pärjätä ilman ruokaa. Naurettavaa. Ymmärrän pikkulapset, että syödä pitää, mutta että aikuiset ei pärjää paria tuntia syömättä.
Kovimmilla oraalimaanikoilla on eväät tunnin eurooppalennolla, matkalla ravintoloita pursuvalta kentältä toiselle.
Kiirettä pitää kiskoa eväät ja lennon kahvit että jaksaa :)
Ihan vaan sinua ärsyttääkseni mässytän ja ryystän. Myönnän.
Juu ja tunnin lennolla pitää hypätä ainakin kaksi kertaa kusella
Vierailija kirjoitti:
Köyhyys. Omat eväät tulee halvemmaksi eikä koskaan tiedä millon pääsee seuraavan kerran ostamaan halpoja eväitä. Pysykää te rikkaat vaan siellä ravintolavaunussa niin ei köyhät häiritse.
Ei aina köyhyyskään. Itse teen omat eväsleipäni, koska haluan tietää mitä syön. Enkä halua syödä niitä juostessani junaan, joten popsin eväät junassa.
Vierailija kirjoitti:
Pakko-oireinen syöminen?
Ei ole sitä, vaan pakko-oireista kuuntelua. Ap ei halua keskittyä omiin asioihin kuten kirjan lukemiseen tms vaan haluaa kuunnella toisten ihmisten juttelut. Siinä hän sitten tulee kuunnelleeksi tarkemmin toisten syömisäänetkin.
Vierailija kirjoitti:
Ihan vaan sinua ärsyttääkseni mässytän ja ryystän. Myönnän.
Muista ottaa ensi kerralla lanttukukkoviipaleita mukaasi. Jos katsot tarkemmin Ap:n mulkoilua, tulet huomaamaan hänen suupielistä myös kuolavanat, joille tämä raukka ei ole mahtanutkaan mitään.
Ai että mua korpee tuo ajatusmalli, että kun minä voin olla syömättä tuntikausia niin niin voitte te te muutkin. Ihan sama jos sinä pärjäät vedellä ja jääpaloilla, muiden syömistavat voivat olla jotain muuta ja se on täysin ok. Äitini tapa syödä on kahvi ja joulutorttu aamiaiseksi kello yhdeksän, seuraavan kerran ruokaa on tarjolla illalla viideltä. Sitten kovasti ihmettelee, että miten minulla voi olla nälkä jo puolenpäivän aikaan.
Ne on juuri niitä kun ei ole muuta tekemistä. Tunnistaa myös siitä yleinsä että, metrin mitta jää lyhyeksi vyötäröä mitattaessa.