Lue keskustelun säännöt.
En jaksa enaa ystavaa, joka raahaa lapsensa mukaan kaikkialle, joka tilaisuukksiin joihin on nimenomaan toivottu ettei tulisi lapsia.
27.02.2007 |
Lapsi on 3½-vuotta ja on ollut yhden kerran yön yli hoidossa.
Sinänsä asia ei ole minulta pois, mutta kun hän ei ikinä voi jättää lastaan edes isälleen (asuvat siis kaikki yhdessä) että lähtisi baanalle kanssamme. Puhumattakaan tilaisuuksista (isot juhlat tulossa), joihin ei lapsia toivota, koska ovat kosteat bileet... niin mitä tekee tämä äiti? Jättää tulematta, koska ei voi ottaa lastaan mukaan. En ymmärrä, vieressä asuu mummoja ja vaareja, mutta ei, ei voi jättää. Hassua on myös se, että lapsi aivan mielellään menisi mummonsa luo, mutta tämä super-mama ei päästä...
Mitä? Miksi? Kuulostaa jo läheisriippuvuudelta?
Olen kysynyt asiaa häneltä ja mumisee vaan, eikä siis pysty perustelemaan asiaa.
Kommentit (29)
jos tietäis, mitä sä täällä siitä kirjoittelet.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kukaan ei tiedä kuka puhuu ja kenestä...
Vierailija:
jos tietäis, mitä sä täällä siitä kirjoittelet.
Minua ei vain kiinnosta mitkään riennot, olen sellaiset menot jo mennyt ennen lapsia. Jos jota kuta häiritsee elämän tyylini niin se on voi voi, tosi ystävä antaa minun elää tyylilläni, annanhan minäkin hänen niin tehdä.
Vierailija:
Minua ei vain kiinnosta mitkään riennot, olen sellaiset menot jo mennyt ennen lapsia. Jos jota kuta häiritsee elämän tyylini niin se on voi voi, tosi ystävä antaa minun elää tyylilläni, annanhan minäkin hänen niin tehdä.
Ai, sä oot siis käynyt tarpeeksesi asti syömässä ystävien kanssa, katsonut ihan tarpeeksi elokuvia ystäviesi kanssa sekä keskustellut asioita taivaan ja maan väliltä sekä puinut suhdejuttuja (omia tai ystävien) ihan tarpeeksi ennen lapsia? :D Et sä taida kovin kummoinen ihminen sitten muutenkaan olla. Kyse ei ole nyt mistään ryyppyjutuista mutta tokihan tämän tietäisit jos omistaisit hieman sisälukutaitoa vai ootko sitäkin tehnyt tarpeeksesi ennen lapsia?
Meille kun tuli eka lapsi niin kyllä huomasi ketkä on tosi ystäviä ja ketkä ei. Meille jäivät nämä jotka pitävät meitä normaaleina ihmisinä vaikka onkin lapsia. Ne muut joiden elämään ei mahdu muuta kuin teinimäinen ryyppäys joka vkl, saivat jäädäkin. Se on kyllä tosi että sellainen kiinnostaa aika harvoin nykyään. Mutta silti nautin kun voin lähteä tyttöjen kanssa syömään tai pienellä kaveriporukalla viihteelle tms.
On se vaan ihana välillä olla ihan aikuisseurassakin.
Yhden vielä joka paikkaan raahaa ja haluaa hoitaa täysin yksin. Toisen kohdalla pakko höllätä otetta ja antaa muidenkin hoitaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sulle kaveri kelpaa vain, jos toimii kuten sinä haluat ja bilettää aina kun sinua huvittaa. Aika kakara olet.
Jos nyt ei ole aikaa suhteelle, etkä uskalla höllätä tuon asian kanssa (että antaisi välillä lapsen hoitoon), niin miten käy sitten kun lapsia on kaksi, kolme tai enemmän?
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
elämänarvot vaan muuttuu aikalailla lapsen myötä, todennäköisesti ei vaan turhanpäiväinen juominen ja biletys kiinnosta, lapsen kanssa olo tärkeempää. ei vaan saa sanottua suoraan koskapa jos hänellä on yhtään järkeä, on ainakin sun asenteen jo vaistonnut...
Eikä tarvi bilettää, mennään vaikka elokuviin tai syömään tms. puhutaan aikuisten asioista, mutta ei, kun hän kuulemma tuntee huonoa omaatuntoa, jos joutuu jättämään lapsensa kotiin.......
ap
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Tarkoitan, että ehkä äitiä ei enää tuon taivaallista kiinnosta mitkään kosteat juhlat, mutta tietää että tällä selityksellä ystävät kaikkoavat!
Mä ainakin myönnän käyttäneeni lapsia joskus " tekosyinä" . Ihmiset eivät nimittäin mitenkään hyväksy sitä, jos mua ei vain huvita lähteä johonkin rellestämään.
Nimim. Itseäni kun ei kiinnostanut juhliminen ilman lasta, niin kukaan ei enää tunnu pitävän yhteyttä :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse pienten lasten äitinä käytän kieltämättä aika useinkin lapsia tekosyynä etten voi lähteä kun yksinkertaisesti EI KIINNOSTA. Ainakin lapsettoman on sitä usein tosi vaikea ymmärtää...
Todennäköisesti kaverisi vaihtaa sinut kohta sellaisiin perheellisiin kavereihin, joiden kanssa voi mennä ja olla lasten kanssa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
itselläni on kolme lasta ja käyn todellakin ulkona (lue. juopottelemassa) pari kertaa vuodessa. MUTTA, muuten käyn ystävieni kanssa syömässä, elokuvissa, istumassa iltaa jne. aivan selvinpäin. Monesti lähden niin, että lapset ovat jo nukkumassa, mutta ei te tiukkaakaan jättää nukkumaanlaitto heidän isänsä tehtäväksi, sillä hän on oikein luotettava ja kelpo isä ja suoriutuu siitä samasta mistä minäkin (paitsi äidinrakkaudesta ja imetyksestä ;).
Haluan olla lapsieni kanssa, mutta haluan myös antaa omaa aikaani ystävilleni ja nauttia heidän seurastaan välillä ilman lapsia.
Olemme sitten ehkä tosi harvinainen ystäväpiiri, sillä jokainen ajattelee näin, paitsi tämä yksi....
jos sen mies on vaikka kauhean mustasukkainen tai ei suostu hoitamaan lasta kun äiti on poissa (kuten meillä). Nuo asiat eivät näy päälle. Jos meis on mustasukkainen jokaisesta ulkona olosta jää se " ulkoilukin" vähemmälle lopulta.
Vierailija:
Mitä? Miksi? Kuulostaa jo läheisriippuvuudelta?
.
... mihnkään humputtelemaan tyhjän päiten. Lapsiperheessä on järkevämpiä rahantarviksia kuin äidin kaljatuopponen tai hummailuilta kaupungilla. Virkistystä löytyy varmasti muiltakin suunnilta.
Lapsettomat ystävät eivät lapsiperheen elämää ymmärrä. Lapset vaan menevät tärkeydessä kaiken maailman humusiskojen edelle ja EN TODELLAKAAN VIITSI TÄLLAISTA ASIAA KENELLEKÄÄN RUVETA PERUSTELEMAAN. Jokainen tyylillään.
Hän tykkää tästä elämäntyylistään, ja eikös se ole tärkeintä. Kyllä hän sitten myöhemmin huomaa, jos ystävät kaikkoavat mutta ilmeisesti perhe on hänelle siltikin tärkeempi kuin ystävät.
Hänen miehensä on NIIIN tossun alla, minulla olisi lukuisia esimerkkejä, mutta en halua itseäni tunnistettavan ;)
Sen vaan sanon, että mies hoitaa ennemminkin koiran kuin aviomiehen roolia. No, tämä on heidän asiansa, eikä se minua liikuta, mutta olen varma ettei kyse ole mistään sellaisesta.
Emme yleensä edes kerro hänelle enää näistä tapaamisistamme, koska hän ei tulisi, vaikka (tosi ristiriitaista) sitten kun hän saakin jostain tapaamisesta tietää, niin on silminnähden loukkaantunut ettei häntä pyydetty ja sitten kun pyydetään, niin ei lähde. Outoa!
ap
Olen kyllä täysin samaa mieltä ap:n kanssa siitä, että kyllä ystäville täytyy löytyä aikaa ilman lapsiakin.
Liian usein ystävät unohdetaan kun lapsia tulee, eikä muisteta että joskus niitä ystäviä voi vielä tarvitakin ja silloin niitä ei ehkä enää ole, sillä ystävyys on molemminpuolista antamista ja yhteydenpito täytyy olla ehdottomasti molemminpuolista yhteydenpitoa!
Aika paljon liikumme ystävieni kanssa niin että lapset ovat mukana, mutta kyllä totisesti myös niin etteivät ne ole aina mukana ;)