Miksi 700/kk vuokra on ihan törkeen kallista, mutta saman suuruiset lainakorot ja remppakulut on järkevää oman varallisuuden kerryttämistä?
Oli aika mielenkiintoinen keskustelu lainakorkojen ja suurten remppojen keskellä kamppailevan kaverin kanssa. Ihmetteli aivan silmät pyörien vuokra-asumisen törkeää kalleutta ja miten järjetöntä on heittää rahaa kaivoon.
Kommentit (717)
Vierailija kirjoitti:
Uusissa osakkeissa on yleensä ekat kaksi vuotta lyhennysvapaata eli vastike 500 ja parin vuoden päästä 1600.
Joku mummo oli ostanut tollasen ja sillä meni koko eläke vastikkeisiin ja säästöillä osti ruokaa ja yritti myydä asuntoa pois.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua noille tietyille mukavan väen asuinaluille.
Vaan asua uudessa kerrostalossa vuokralla lääkäreiden naapurina mielummin.
Jos ostaisin oman niin raha riittäisi vain tiettyihin asuinalueisiin.
Jos ostaa uuden kerrostalo-asunnon omaksi niin on vastuussa muiden osakkaiden yhtiölainoista ja puolet asunnon hinnasta yhtiölainaa.
Joten vuokralla turvallisempaa.
Siinä mielessä kyllä, että tuo ei näy suoraan sun kukkarossa. Mutta se asunnonomistaja kyllä siirtää kulujansa siihen sun vuokraan jollain aikavälillä.
Vuokraa saa nostaa vain kerran vuodessa sopimuksessa olevalla prosenttimäärällä ja voi vaihtaa toiseen vuokra-asuntoon.
Jos vastike on uudessa asunnossa 500 ja nousee 1600 euroon niin et sä voi vuokraa noin paljon yhtäkkiä nostaa. Sopimuksessa on se prosenttimäärä esim. 40 euroa voi nostaa kerran vuodessa ja loput maksaa vuokraisäntä.
Eikä kukaan maksaa 1600 euroa kaksiosta vuokraa.
Toinen elää tässä hetkessä=vuokralla ja toinen miettii tulevaisuuteen=asunnon omistaja. Kumpikaan näistä ei ole oikea tai väärä tapa toimia.
Vuokralainen voi myös ottaa yhteyttä kuluttaja lautakuntaan ja muihin viranomaisiin.
Et sä vuokraisäntänä mitä vaan voi puuhailla ja korotella vuokria mielesi mukaan. Myös vuokraamisessa noudatetaan lakeja.
Onkohan asuntosijoittaminen sitten seuraava kupla joka puhkeaa. Vuokralaisilla ei ole enää varaa maksaa koska työttömyys ja kela-heikennykset.
Asunnot ei mene kaupaksi kun suuret ikäluokatkin alkaa tuomaan ylitarjontaa markkinoille joko perintönä tai tarpeesta muuttaa palvelutaloon tms.
Kun sanotaan että ei kannata laittaa munia yhteen koriin, niin monella ne on juurikin siinä. Nyt siis puhun keskituloisesta suomalaisesta. Erikseen on sitten ne pariskunnat joiden vuositulot on 100 000e vuodessa tai yli. Heillä on syytä ja todennäköisesti osaamista tehdä verosuunnittelua.
Nyt kun ansiosidonnainen surkastettiin niin tulee kylmää vettä niskaan paljon nopeammin. Siinä työnhakustressin ja mahdollisesti muiden elämänmuutoskurvien hallinnan rinnalla sitten vaan miettii että alkaako syömään listoja vai lattiamattoa.
Jos kyseessä on "oma koti" on tuo erittäin vaikea tilanne. Jos asunto on hankittu enemmän sijoitusmielessä niin voi olla helpompaa lähteä myymään jos ei ole mitään tunnesiteitä paikkaan. Voisin kuitenkin kuvitella että jos asunnossa on asunut kymmenenkin vuotta niin alue ja taloyhtiö on alkaneet tulla tutuiksi ja ei se ole sama kuin möisi autonsa.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ei kai kovin monella ole 700 euron lainakorot kuussa? Remppakulujakaan ei tule joka kuukausi.
Huoh. Miten vaikeaa on ymmärtää että lainakorot + remppakulut kk-tasolle jaettuna = noin 700 kk.
Niin, ymmärrettiin kyllä, ei edelleenkään täsmää. Minkälaisessa asunnossa nuo kulut ovat noin valtavat? Mitä toi sun laskutoimitus on syönyt?
Valtavat? Eihän tuollaiseen tarvita kuin joku 120k laina ja putkiremppa. Rivarissa tai kt:ssä tulisi vielä vastikkeet. okt-ssä taas kaikenlaisia ylläpitojuttuja.
Putkiremppa maksaa, mutta se myös nostaa asunnon arvoa helposti vähintään hintansa verran ellei ole muuttotappioalue.
Pääkaupunkiseudulla ja varmasti muissa isoissa kaupungeissa nimenomaan näin. Oman mututuntuman mukaan jopa enemmän kuin putkirempan arvo, koska ihmiset pelkää remonttia (osin syystäkin). Moni ei osaa kuvitella miltä asunto näyttää remontin jälkeen, kuvat ei houkuttele, kun keittiö ja kylppäri on vanhoja, joten ostajia ei löydy.
Vierailija kirjoitti:
Toinen elää tässä hetkessä=vuokralla ja toinen miettii tulevaisuuteen=asunnon omistaja. Kumpikaan näistä ei ole oikea tai väärä tapa toimia.
Voi vuokrallakin miettiä tulevaisuutta. Parin vuoden asumiseen se on ihan järkevää, tai vanhana kun ei tahdo jättää asuntoa perikunnan vaivoiksi. Jos perikuntaa on.
Vierailija kirjoitti:
Onkohan asuntosijoittaminen sitten seuraava kupla joka puhkeaa. Vuokralaisilla ei ole enää varaa maksaa koska työttömyys ja kela-heikennykset.
Asunnot ei mene kaupaksi kun suuret ikäluokatkin alkaa tuomaan ylitarjontaa markkinoille joko perintönä tai tarpeesta muuttaa palvelutaloon tms.
Kun sanotaan että ei kannata laittaa munia yhteen koriin, niin monella ne on juurikin siinä. Nyt siis puhun keskituloisesta suomalaisesta. Erikseen on sitten ne pariskunnat joiden vuositulot on 100 000e vuodessa tai yli. Heillä on syytä ja todennäköisesti osaamista tehdä verosuunnittelua.
Nyt kun ansiosidonnainen surkastettiin niin tulee kylmää vettä niskaan paljon nopeammin. Siinä työnhakustressin ja mahdollisesti muiden elämänmuutoskurvien hallinnan rinnalla sitten vaan miettii että alkaako syömään listoja vai lattiamattoa.
Jos kyseessä on "oma koti" on tuo erittäin vaikea tilanne. Jos asunto on hankittu enemmän sijoitusmielessä n
Vuositulot ja kyky käsitellä rahaa on kaksi eri asiaa.
Vierailija kirjoitti:
Ette te silti ammattilaisia ole vaan osasto tee se itse miehet.
Voihan sitä hiuksetkin itse leikata ja värjätä, vaikka ei parturi olekaan.
***
En ole niin väittänytkään.
Silti tiedän että keskiverto suomalainen raksamies tekee nykyään sutta ja sekundaa (kylällämme useampia tapauksia), itse ei viitsi purra omaa nilkkaa vaan tekee millintarkasti. Hitaammin mutta hyvää jälkeä.
Ainoastaan pakollinen teetettiin muilla. Vain itse tekemällä varmistettiin riittävä taso. Ammattilaisten jälki oli aivan kuraa. Ainoastaan lattioiden valaja oli ylpeä työnsä jäljestä. Käyttövesiputket ja viemärit oli laitettu vääriin paikkoihin, vaikka piirustukset olivat hyvät. Yrittivät vielä maksattaa siirtämisen erikseen. Yleensäkään, mihinkään aikataululupauksiin, ei voinut luottaa pätkääkään. Vesieristys pätevyyden suoritin itse, ja kaverin kylppäri oli näyttötyönä. Sähkötyöt tein itse, sähkömies/urakoitsija mittasi kaiken ja teki tarkistuspöytäkirjat.
Miten näiltä omaisuuden arvon kasvattajilta aina unohtuu se että ei se talo tai osake tai mikä vaan ole minkään arvoinen ennen kuin se on myyty. Kuinka monta surullista tarinaa on siitä kun tulee äkillinen pakkomyynti vaikka avioeron vuoksi, halvalla täytyy antaa mennä että saa jaon tehtyä. Kuinka moni mummeli yrittää yksin hoitaa torppaansa vaikkei enää jaksaisikaan mutta kun sen arvo on tänä päivänä kaikkine homeineen ja tekemättömine remontteineen miinusmerkkinen. Joku onneton oli ostanut uudenkin talon joka oli aivan homeessa, lehtijuttu edelleen luettavissa, talo muistaakseni Merimaskussa. Kuinka kauan jotkut Akit ja Ritat ovat myyneet palatsejaan ja joutuvat makselemaan juoksevia kuluja koko ajan?
Näitä tarinoita on ihan aikuisten oikeasti yhtä paljon kun on niitä onnistuneita asuntokauppoja. Koskaan et voi tietää kumpaan porukkaan kuulut, ennen kuin se omaisuus on myyty, rahat tilillä ja 5-10 vuoden myyjän vastuu kulunut. Vasta sitten voit tietää voittaneesi.
Sitten voit laskea että mikä olikaan se säästetty pääoma, pankista saatu laina, korko- ja tilinhoitokulut, välityspalkkiot lainhuudatukset ja muut virallisverot, juoksevat kulut kuten kiinteistövero tai nuohous, ilmeen ylläpito, remontit, myyntikulut, myynnistä saatu summa tilille.
Jäitkö voittajaksi? Ota huomioon myös se että sinun olisi koko tuo aika pitänyt joka tapauksessa asua jossakin eli mikä on todellinen voitto?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ette te silti ammattilaisia ole vaan osasto tee se itse miehet.
Voihan sitä hiuksetkin itse leikata ja värjätä, vaikka ei parturi olekaan.
***
En ole niin väittänytkään.
Silti tiedän että keskiverto suomalainen raksamies tekee nykyään sutta ja sekundaa (kylällämme useampia tapauksia), itse ei viitsi purra omaa nilkkaa vaan tekee millintarkasti. Hitaammin mutta hyvää jälkeä.
Ainoastaan pakollinen teetettiin muilla. Vain itse tekemällä varmistettiin riittävä taso. Ammattilaisten jälki oli aivan kuraa. Ainoastaan lattioiden valaja oli ylpeä työnsä jäljestä. Käyttövesiputket ja viemärit oli laitettu vääriin paikkoihin, vaikka piirustukset olivat hyvät. Yrittivät vielä maksattaa siirtämisen erikseen. Yleensäkään, mihinkään aikataululupauksiin, ei voinut luottaa pätkääkään. Vesieristys pätevyyden suoritin itse, ja kaveri
Juuri näin!
Vierailija kirjoitti:
Tämä on ihan tyhmä keskustelu. Totta kai oman asunnon maksaminen on järkevämpää kuin vuokran maksaminen, koska oman maksaminen kasvattaa nettovarallisuutta.
Jos joku ei nyt ymmärrä, niin tässä vielä yksinkertaistettu esimerkki:
Vuokrakaksiosta maksetaan vuokraa 1000 €/kk. 10 vuodessa maksetaan siis 120.000 €.
Omistuskaksiota varten on otettu lainaa, jonka kulut jakautuu seuraavasti: vastike 250 €, lainan lyhennys 600 €, korko 150 €. Yhteensä 1000 €, eli sama summa kuin vuokralla olevan maksu.
10 vuodessa omistusasuja on lyhentänyt lainaansa 72.000 €.
Oletetaan, että omistusasunnon arvo ei ole muuttunut, ja se myydään. Omistajalle jää itselle puhdasta rahaa 72.000 euroa loppulainan maksun jälkeen. Jos arvo on noussut, kaupasta jää itselle enemmän, ja jos arvo on laskenut, niin tietysti vähemmän.
Paljonko vuokran maksajalle jää 10 vuoden asumisen jälkeen? No ei sentin sent
Vertailusi hieman valehtelee. Esim minä asun kolmiossa ja maksan vuokraa 700 euroa, keskellä kaupunkia. Miksi etsit vertailuusi tyhmän joka maksaa kaksiosta 1000 euroa vuokraa? Itse maksoin kaksiosta 650 vuokraa useamman vuoden.
Vierailija kirjoitti:
Miten näiltä omaisuuden arvon kasvattajilta aina unohtuu se että ei se talo tai osake tai mikä vaan ole minkään arvoinen ennen kuin se on myyty. Kuinka monta surullista tarinaa on siitä kun tulee äkillinen pakkomyynti vaikka avioeron vuoksi, halvalla täytyy antaa mennä että saa jaon tehtyä. Kuinka moni mummeli yrittää yksin hoitaa torppaansa vaikkei enää jaksaisikaan mutta kun sen arvo on tänä päivänä kaikkine homeineen ja tekemättömine remontteineen miinusmerkkinen. Joku onneton oli ostanut uudenkin talon joka oli aivan homeessa, lehtijuttu edelleen luettavissa, talo muistaakseni Merimaskussa. Kuinka kauan jotkut Akit ja Ritat ovat myyneet palatsejaan ja joutuvat makselemaan juoksevia kuluja koko ajan?
Näitä tarinoita on ihan aikuisten oikeasti yhtä paljon kun on niitä onnistuneita asuntokauppoja. Koskaan et voi tietää kumpaan porukkaan kuulut, ennen kuin se omaisuus on myyty, rahat tilillä ja 5-10 vuoden myyjän vastuu kulunut. Vasta sitten
MITÄ TIENASIT TAI SÄÄSTIT MAKSAESSASI VUOKRALLA JONKUN MUUN ASUNTOA?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Miten näiltä omaisuuden arvon kasvattajilta aina unohtuu se että ei se talo tai osake tai mikä vaan ole minkään arvoinen ennen kuin se on myyty. Kuinka monta surullista tarinaa on siitä kun tulee äkillinen pakkomyynti vaikka avioeron vuoksi, halvalla täytyy antaa mennä että saa jaon tehtyä. Kuinka moni mummeli yrittää yksin hoitaa torppaansa vaikkei enää jaksaisikaan mutta kun sen arvo on tänä päivänä kaikkine homeineen ja tekemättömine remontteineen miinusmerkkinen. Joku onneton oli ostanut uudenkin talon joka oli aivan homeessa, lehtijuttu edelleen luettavissa, talo muistaakseni Merimaskussa. Kuinka kauan jotkut Akit ja Ritat ovat myyneet palatsejaan ja joutuvat makselemaan juoksevia kuluja koko ajan?
Näitä tarinoita on ihan aikuisten oikeasti yhtä paljon kun on niitä onnistuneita asuntokauppoja. Koskaan et voi tietää kumpaan porukkaan kuulut, ennen kuin se omaisuus on myyty, rahat tilillä
Taisit juuri huomata et yhtälö ei olekaan niin helppo; Saadessasi maksettua lainat 20 vuoden jälkeen ja itsellesi 250.000 asunnon olet maksanut siitä todellisuudessa 430 000 euroa (vastikkeet 20 vuodelta 60 000+ korot 120 000+ laina 250 000). Sensijaan vuokralla asuva on menettänyt 700 kk-vuokralla 168 000 euroa. Silti monet ovat ihan ihastuksissaan kun myyvät sen ennen rpakko-emontteja 250 000 eurolla. Eihän tappio ole kuin 180 000 euroa?
Me ostimme kolmion vuonna 2005. Yhtiövastike ja laina+korot oli yhteensä 700 €/kk. Maksoimme silloisesta vuokrakaksiosta vuokraa 700 €/kk. Olemme olleet nyt velattomia 5 vuotta. Viiden vuoden ajan olemme siis säästäneet vastikkeen ja vuokran välisen erotuksen. Jos meidän pitäisi nyt myydä tämä koti, emmekä saisi tästä yhtään enempää kuin ostaessamme, niin hieman heikommallakin matikkapäällä voi todeta, että omistusasuminen on siltikin kannattanut paremmin kuin vuokralla asuminen. P.S. Sijoitukset on kunnossa eli varallisuus ei ole ainostaan asunto.
Vierailija kirjoitti:
Me ostimme kolmion vuonna 2005. Yhtiövastike ja laina+korot oli yhteensä 700 €/kk. Maksoimme silloisesta vuokrakaksiosta vuokraa 700 €/kk. Olemme olleet nyt velattomia 5 vuotta. Viiden vuoden ajan olemme siis säästäneet vastikkeen ja vuokran välisen erotuksen. Jos meidän pitäisi nyt myydä tämä koti, emmekä saisi tästä yhtään enempää kuin ostaessamme, niin hieman heikommallakin matikkapäällä voi todeta, että omistusasuminen on siltikin kannattanut paremmin kuin vuokralla asuminen. P.S. Sijoitukset on kunnossa eli varallisuus ei ole ainostaan asunto.
Nii -in, asunnon ostaminen kannattaa jos sen ostaa pienellä lainalla tai pelkästään käteisellä.
putlerin anuksen täytämme takiaisilla ja kovakuoriaisilla, sitten se myydään kiinalaisille herkkusuille.
Luojan kiitos asun vuokralla enkä velkaisessa omistusasunnossa.Just oli yt:t mulla ei työt lähtenyt jos olisi lähtenyt niin kusessa olisin ollut "oman asunnon" kanssa.Kusessa toki myös kalliissa vuokra-asunnossa,mutta siitä olisi ollut helpompi irrottautua ja muuttaa vaikka Ruotsiin.Olen siis suht pienipalkkainen yksinasuva.
Siinä mielessä kyllä, että tuo ei näy suoraan sun kukkarossa. Mutta se asunnonomistaja kyllä siirtää kulujansa siihen sun vuokraan jollain aikavälillä.