Miten vanhukset pystyvät asumaan kaappikellon kanssa samassa talossa?

Vierailija kirjoitti:

Tikitykseen ja ping-pong-lyö.miseen tottuu. Asuin joskus hatarassa puukerrostalossa, missä sänkyni takaisen seinän toisella puolella oli lyö.vä seinäkello. Välillä naapurin setä oli matkoilla lastensa luona ja kun kellosta veto loppui, tulikin hiljaisuus ja heräilin monta kertaa yössä, kun naapurin seinäkello ei soittanutkaan tasatunteja.

Sitten kun hän palasi vierailuiltaan, kesti taas muutaman yön tottua ping-pongeihin, varsinkin kun alakerran vanhuksilla oli KAKSI lyö.vää kelloa, jotka tietysti löi.vät peräkkäin, klo 24 oli ping-pongitusta kokonainen konsertti ;)

Pilkutin lyö.miset, sensuuri ei ehkä tykkää väki.vallasta, edes kellojen;)

Ihmiset, jotka asuvat junaradan varressa oppivat "tuntemaan" junien aikataulut ja kun joku juna jättää tulematta, ne ihmiset heräävät siihen, kun junan ääni ei kuulu aikataulun mukaisesti. Samoin ylimääräiset junat herättävät, kun niitä ei ole aikataulutettu alitajuntaan.

Totta. Asun radan vieressä ja talon kohdalla oli tasoristeys kävelijöille. Junat vihelsi aina talomme kohdalla. 

Rakennettiin alikulku kävelijöille ja vihellykset loppuivat. Oli vaikea tottua. 

Kaappikellon meluun en tottunut, vaikka nuorena yritin. 

Vierailija kirjoitti:

Vanhukset ovat vankempaa tekoa henkisesti kuin nykynuoret.

Ovat kuuroja.

Vierailija kirjoitti:

Yöllä kellon kaappi avautuu ja sieltä tulee musta hahmo.

Nukkumatti. Ystävien kesken Vanhasen Matti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla isovanhemmilla oli käkikello aikanaan. Siinä vasta vempele.

Sehän olisi kotoisa... Täytyy nykyään varmaan tilata Sveitsistä saakka semmoisen saadakseen.

Kyllä aika äkkiä menis hermot siihen kukkumiseen.

Siitä saa äänet pois. Määräajoiksi tai kokonaan. Ilman taikuutta.

Nukun yöllä, en kuule kun kaappikello lyö. Tosin en herää puolison herätyskelloonkaan. Unissani tiedän, ettei siihen tartte reagoida.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä pärjäisit ilman kännykkää päivän

Miten joku äänekäs kaappikello vertautuu kännykkään? 

Jatkuvastihan se piippaa?

Siitä saa äänet pois, valitsemilleen kellonajoille tai kokonaan. Ilman taikuutta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Miten sinä pärjäisit ilman kännykkää päivän

Miten joku äänekäs kaappikello vertautuu kännykkään? 

Jatkuvastihan se piippaa?

Mulla on aina kännykkä äänettömällä. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Katsos, kun siihen ääneen tottuu, ei sitä sit huomaakkaan.

Mutta huomaat, kun sitä ääntä ei kuulu!

 

Luultavasti muuten näin. Mä olen asunut yli 50 vuotta paikoissa, joissa lentokoneet menee talon yli laskeutuessaan Helsinki-Vantaalle. Ei sitä ääntä ole huomannut. Joskus harvoin, kun on ollut jotain jenkkien isoja sotilaskuljetuskoneita, siihen ryminään on kiinnittänyt huomiota. Mutta kun kevättalvella 2020 lentoliikenne pandemian takia loppui kokonaan, niin silloin havahduin siihen, että jotain äänimaailmassa puuttui. Ja se oli just laskeutuvien lentokoneiden ääni. 

Samasta syystä kuin keski- ja eteläeurooppalaiset pystyvät asumaan kirkonkellon kanssa samassa kylässä. Soi parhaimmillaan vartin välein vuorokauden ympäri.

En pysty käyttämään edes perinteistä sekuntiviisarillista herätyskelloa koska en kestä sitä nakutusta. Mieluummin ottaisin sen joka tunnin välein soiton kuin jatkuvan tikityksen. Onneksi ei tarvitse kumpaakaan. 

Taidat kumminkin tarkoittaa tavallista seinäkelloa.

Kaappikelloja ei monillakaan ole.

Seinäkellosta saa sen lyömisen otettua pois päältä, mutta joissakin kelloissa se raksutus voi olla aika kova.  Itsellä peritty seinäkello takkahuoneessa ja siinä aika vaimea raksutusääni.  Ei haittaa yhtään.  Sen sijaan yöpöydällä oleva herätyskello tikuttaa joskus niin, että hermoon ottaa.  En sitä edes tarvitsisi, mutta tykkään silti katsoa siitä ajan mieluummin, kuin kaivaa kännykän käteeni sieltä yöpöydän laatikosta.  Sitähän ei suositella olevan makuuhuoneessa kai ollenkaan.

Mutta niinhän se on, että ihminen tottuu.  Äidin iso seinäkellokin raksutti kuin viimeistä päivää, mutta siihen kummasti tottui niin, ettei enää huomannutkaan.

Minä olen asunut maantien vieressä olevassa vanhassa talossa niin, että makuuhuoneeni ikkunasta oli ehkä puolitoista metriä tiehen.  Ja sitä pitkin ajoi varsinkin ja nimenomaan yöaikaan rekkoja ihan suurin piirtein vartin välein, asuttiin paikkakunnalla, missä iso paperitehdas, jonne ne rekat rymysi ja vastaavasti poispäin.  Rekat ajoi siis ihan tarkoituksellisesti yöllä, koska silloin on ja oli vähemmän muuta liikennettä.  Asuttiin vielä siis sellaisessa maantieteellisessä solmukohdassa, niin että juuri sitä tietä pitkin kulki raskas liikenne kaiken aikaa.  Myös naapuripaikkakunnalla oli tehdas ja samaa tietä käytti.  Ja silloin oli ne tiet vielä sellaisia hiekka- ja öljysorateitä, ei mitään kunnon asfalttia eikä varsinkaan jalkakäytäviä tai pyöräteitä.  Täynnä kuoppaa ja koloa ja kaikenlaista epätasaisuutta.

Talo vaan tärisi kun rekka jyrysi ohi.  Siihen tottui. Nukuin oikein makeasti.  Kesällä vielä mielelläni ikkuna auki.

Todella vaikea, mutta tärkeä, propleemi ratkaistavaksemme uudeksi vuodeksi.

Ihmiset tottuu tiettyyn ääneen, hajuun yms, etteivät he siitä hätkähdä enää. Kun Oulussa oli/on se Sokos hotel Eden, joka muuten oli aivan mahtava paikka !!!!! Niin siellä ainakin naisten osastol oli turkkilainen sauna, joka oli mun suosikkini. Aluksi siellä tuoksui eukalyptus aika voimakkaasti, mutta satojen käyntikertojen jälkeen se ei enää tuoksunutkaan ! Ellei jopa tuhansien kertojien. Ja ku kävimme vuosia sitten ruotsin serkun serkun vanhempien luona, siellä se palovaroitin piippas koko ajan. Se oli jäänyt sinne katon sisään jonnekin, kun ne olivat unohtaneet sen sinne, kun kattoa korjattiin tai vastaavaa. Mä säikähdin sitä pahemman kerran. On se aika tyhmää unohtaa nyt se tärkein asia ! Mut he olivat täysin tottuneet siihen ääneen. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla isovanhemmilla oli käkikello aikanaan. Siinä vasta vempele.

Sehän olisi kotoisa... Täytyy nykyään varmaan tilata Sveitsistä saakka semmoisen saadakseen.

Kyllä aika äkkiä menis hermot siihen kukkumiseen.

Miksi olet niin heikkohermoinen?

Sain jo nuorena käkikellon syntymäpäivälahjaksi. Nykyisin se on keittiössä seinällä. Ruokahuoneessa on kaappikello, anopin peruja. En kuule niitä öisin ja päivisin on oikein mukavaa kun kello kukkuu keittiössä ja ruokahuoneessa kaappikello lyö kauniilla äänellä tunnit ja puolet tunnit. Tykkään. Makuuhuoneeseen etsin wanhanaikaisen herätyskellon, se raksutus nimittäin on kivaa kuunneltavaa kun menee nukkumaan. Tasainen raksutus niin siihen nukahtaa äkkiä. Kuuloni on ykkösluokkaa, just kävin tarkastuksessa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Omilla isovanhemmilla oli käkikello aikanaan. Siinä vasta vempele.

Sehän olisi kotoisa... Täytyy nykyään varmaan tilata Sveitsistä saakka semmoisen saadakseen.

Kyllä aika äkkiä menis hermot siihen kukkumiseen.

Miksi olet niin heikkohermoinen?

 

Ei se kerro mistään heikkohermoisuudesta ettei jaksa kuunnella käkikelloa. Enemmänkin jos se ei häiritse, on päässä vikaa. Ei kaikki tykkää jatkuvasta älämölöstä. 

Säännöllisiin ääniin tottuu, niistä tulee tuttu äänimaisema. Itse olen asunut melkein 20 vuotta varuskunnan naapurissa, enkä enää kiinnittä mitään huomiota laukauksiin.

Monella ikäihmisellä on niin huono kuulo etteivät edes kuule sitä kaappikellonsa raksutusta ilman kuulolaitteita, jotka eivät yleensä ole korvissa vaan ovat siellä piirongon laatikossa.

Meillä oli lapsuudessani käkikello. Minun uniani ei se koskaan häirinnyt, vaikka kukkui yölläkin. Sen sijaan pikkuveli heräsi aina, kun käki kukkui. Niinpä käki piti mykistää, eli toinen punnus piti ottaa pois, että vauva sai nukutuksi.

Seinäkelloissa on hyvin monenlaisia käyntiääniä. Jotkut raksuttavat ja lyövät tasat ja puolet tunnit niin äänekkäästi, että esim. kerrostalossa äänet kuuluvat käytävään sekä naapureihin. Tarkoitatko ap kaappikellolla tavallista seinäkelloa vai sellaista suurta parimetriä korkeaa Könnin kelloa?