"Minä pärjään pienellä repulla 2 viikkoa" -sukulaiset

Jos ne ostavat salaa kaupasta vaatteita ja pesevät koneella ekan pesun.

Vierailija kirjoitti:

Pärjäsimme repulla/henkilö viikon Lontoossa. Pyyhkeet ja lakanat luonnollisesti hotellin puolesta. 

Minä matkustan aina pelkällä repulla. Toki joku mökkeily on erikseen mihin pitää viedä lakanat. 

Pöh ne mitään pärjää jos toisilta pummivat. Joko pärjää oikeasti omillaan tai pitää suunsa kiinni. Minäkin pärjään viikon ja enemmänkin pikkurepulla hotellissa mutta kaverin luo tai mummolaan pitää olla omat kamat.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolensa ja puolensa. En nyt sillä leuhki, mutta onhan se mahtavaa mennä mummolaan, jossa riittää lakanoita, pyyhkeitä ja leluja lapsille. Vauva-aikaan oli syöttötuolit ja vaunut odottamassa, ruokalaput ja vaipat valmiina. Säännöllisesti käydään pitkän matkan päästäkin, ja hyvät fasiliteetit perillä on suuri apu ja kannustin lähteä. Lapsuudenperhe oli iso, niin tilaa riittää.

Mummolla riitti sitten pestävää ja siivottavaa seuraavaan visiittiin asti. 

Ne pyykit on pesty ennen kuin me ollaan ehditty ajella kotiin. 10 tunnin ajallinen panostus matkoihin pikkulapsiperheessä on sekin melko paljon per visiitti, olisi kiva vaihtaa se joskus pyykkikoneen napin painamiseen ja tunnin kauppareissuun. Mutta käytännön syistä meidän on silti parempi ajella, kun sukulaisia halutaan nähdä.

Pyyhkeistä, lakanoista jne. on eri suvuilla ja ystäväpiireillä erilaisia käytäntöjä. Joillekin on normi, että otetaan omat lakanat mukaan, toisissa suvuissa taas sellaisesta ei ole koskaan kuultukaan ja isäntäväki loukkaantuisi moisesta suuresti.

Yleisesti ottaen on niin, että kukin saa itse päättää millä ehdoilla hänen luona saa kyläillä, ja kukin saa myös itse päättää haluaako ko. ehdoilla tulla kylään ja kuinka usein. Jos isovanhemmat eivät hanki yhtään mitään tarvikkeita lapsenlasta varten, voi olla, että lapsenlasta ei silloin kovin usein näy, kun kaiken tarvittavan raahaamisessa on niin kova homma. Oma valinta, miten priorisoi.

Mutta pyykin peseminen kyläpaikassa parin päivän välein on kyllä älytöntä.

Vierailija kirjoitti:

Pärjäsimme repulla/henkilö viikon Lontoossa. Pyyhkeet ja lakanat luonnollisesti hotellin puolesta. 

"Pärjäähän" sitä vaikka kuukauden tai vuoden, jos haluaa hinkata hikisissä ja paskaisissa vaatteissa enimmän osan aikaa, kuivatella pyykättyjä alushousuja ja sukkia hiustenkuivaimella jne. Minä haluan ainakin matkustaa mukavasti ja vaihtaa esim. alushousut ja sukat ja jopa muitakin vaatteita päivittäin. Pesuaineita pitää olla vino pino ym. Kukin tyylillään.



On sitä tullut oltua etelän reissulla kaverin kanssa ja kaverilla tyyliin yhdet shortsit ja kaksi paitaa viikon ajalle. Kyllä hän näytti nuhjuiselta reissun aikana, pakko sanoa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolensa ja puolensa. En nyt sillä leuhki, mutta onhan se mahtavaa mennä mummolaan, jossa riittää lakanoita, pyyhkeitä ja leluja lapsille. Vauva-aikaan oli syöttötuolit ja vaunut odottamassa, ruokalaput ja vaipat valmiina. Säännöllisesti käydään pitkän matkan päästäkin, ja hyvät fasiliteetit perillä on suuri apu ja kannustin lähteä. Lapsuudenperhe oli iso, niin tilaa riittää.

Meilläkin miniä oletti, että mummolasta muokataan täydellinen lapsiperheen lomakoti, piti olla kaikki valmiina, kun tulevat käymään. Ilmoitin, että tämä on kahden aikuisen koti, täältä on aikaa sitten konmaritettu tuttipullot ja ruokalaput pois, joten jos haluaa käöydä, tuo omat tavaransa mukanaan. Meillä ei ole velvollisuutta hankkia vauvansänkyä, rattaita ja syöttötuolia siksi, että joku saattaa niitä tarvita. Turhaa tavaraa on maailmassa liikaa, miksi minun pitäisi miniän mielestä sam

Yleensä miniän tai vävyn oletukset ovat peräisin puolisonsa oletuksista. Tai vähintään puolisolla olisi hyvät mahdollisuudet oikaista vääriä käsityksiä, jotka koskevat hänen omaa lapsuuden kotiaan ja vanhempiaan. 

Luulen, että tiedät jo etukäteen, että poikasi perhe ei tule teillä viettämään paljonkaan aikaa. Ja nyt voit kertoa sekä itsellesi, että muille, että syy on miniässä, joka osoittaa mieltään, kun ei voi tulla "kuin täysihoitolaan". 

Mun ystäväpiirini on mummoutunut viime vuosina ja alkaa tulla tutuiksi nämä kuviot ja puheet...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Pärjäsimme repulla/henkilö viikon Lontoossa. Pyyhkeet ja lakanat luonnollisesti hotellin puolesta. 

"Pärjäähän" sitä vaikka kuukauden tai vuoden, jos haluaa hinkata hikisissä ja paskaisissa vaatteissa enimmän osan aikaa, kuivatella pyykättyjä alushousuja ja sukkia hiustenkuivaimella jne. Minä haluan ainakin matkustaa mukavasti ja vaihtaa esim. alushousut ja sukat ja jopa muitakin vaatteita päivittäin. Pesuaineita pitää olla vino pino ym. Kukin tyylillään.



On sitä tullut oltua etelän reissulla kaverin kanssa ja kaverilla tyyliin yhdet shortsit ja kaksi paitaa viikon ajalle. Kyllä hän näytti nuhjuiselta reissun aikana, pakko sanoa.

Mitähän siellä puuhattiin jos viikossa menee nuhjuiseksi? Mulla on yhdet sortsit ja mä pesen ne vain kesän lopulla, eikä ole nuhjuista.

Vierailija kirjoitti:

Mun sisko on niin ekologinen ja säästäväinen  ettei hanki autoa. Kummasti kuitenkin on vähän väliä kyytiä vailla, tai autoa lainaan. 

Itse olen ekologinen ja säästäväinen enkä omista autoa, en myöskään kulje julkisilla ja maksa lokkien matkoja. Kävelen ja pyöräilen kaikki matkat. En ole pumminut koskaan kyytiä vaikka on tarjottu.

Muistat nyt tulevina vuosina kannattaako mennä jouluksi mummolaan samalla kokoonpanolla. Me ollaan opittu, että ei mennä samaan aikaan puolison sisaren perheen kanssa. Miljoona syytä olla menemättä. 

Kai veitte myös omat kahvit ja vessapaperit. Ne ovat järjettömän kalliita nykyään. 

Kyllä meillä ovat vieraat saaneet vielä käsisaippuaa käyttää tai vaikka fööniä lainata. Lakanatkin laitan, eivät ole vielä puhki kuluneet. 

Tärkeintä on, etteivät vieraat jää asumaan vaan ovat vieraita. 

Vierailija kirjoitti:

Puolensa ja puolensa. En nyt sillä leuhki, mutta onhan se mahtavaa mennä mummolaan, jossa riittää lakanoita, pyyhkeitä ja leluja lapsille. Vauva-aikaan oli syöttötuolit ja vaunut odottamassa, ruokalaput ja vaipat valmiina. Säännöllisesti käydään pitkän matkan päästäkin, ja hyvät fasiliteetit perillä on suuri apu ja kannustin lähteä. Lapsuudenperhe oli iso, niin tilaa riittää.

Ellei tämä ole kieli poskessa kirjoitettu, niin sitten tämä on silkkaa typeryyttä, suorastaan moukkamaista.

Vanhan ihmisen pitää pestä heidän jälkeensä lakanoita ja pussilakanoita ja tyynyliinoja, pyyhkeitä loputtomiin ja aina huolehtia, että niitä tarpeeksi on kun tulevat.  Jo on lapsiperheellä harhaiset ajatukset.

Muistan kun itse oltiin usein mieheni kotona kesälomilla, kun oli kohtuullisen kokoinen maatalo ja appivanhemmat vielä elossa ja suht. hyväkuntoisia.  Mutta meitä seuraavia ja sitä seuraavia polvia olikin sitten jo melkoinen määrä.  Koskaan ei oletettu, että ne appikset laittaisivat meille petit ja muut valmiiksi.  Miehen kolme siskonpoikaa, jotka oli jo teini-iässä ja ylikin, toivat aina tullessaan partiolaisten retkialustat ja makuupussit ja levittivät ne sitten nukkumaan mennessään vaikka eteisen lattialle.  Ei tarvittu kuin tyyny lisäksi ja sekin oli heillä itsellä matkassa.  Omat lakanat ja tyynyliinat, jopa peitotkin tuotiin mukana ja varsinkin pyyhkeet sun muut.  Se oli kätevää, ei alkanut anopilla pyykkisouvia meidän lähdettyämme.  Minä ja mies nukuttiin samalla peitolla yhden hengen sängyssä.  Kesällä oli pihassa parikin telttaa jos vain oli hyvä ilma. 

Oma veli sitten taas kun tuli äidin luo kerrostalokaksioon vaimonsa ja kaksostensa kanssa yöksi, oletti aina ilman muuta, että heille löytyy petit ja petivaatteet tuosta noin vain loihdittuna, ikinä ei tuoneet mitään tullessaan.  Äidillä oli kaksi paksua vaahtomuovipatjaa koppivarastossa plus peitot ja tyynyt.  Se vaan, että äiti ei huonoilla jaloillaan pystynyt niitä sieltä hakemaan, niin minun piti sitten tulla 10 kilometrin päästä kantamaan ne sieltä ulkokautta sisälle ja kolmanteen kerrokseen (ei hissiä) ja sitten huseeraamaan heille nukkumispaikat ja niistäkin valitettiin, että on huonoa nukkua näin kovalla.  Teki mieli antaa korville, mutta ei äitin lellilapselle saanut sanoa mitään eikä varsinkaan miniälle, joka oli kovin herkkähipiäistä laatua.  Veli vaimoineen nukkkui sitten äidin parisängyssä, äiti joutui nukkumaan olohuoneen kapealla sohvalla ja penskat lattialla niitten patjojen päällä, "liian kovalla."  Olisi kai untuvapatjat heille pitänyt hommata.  Sanomattakin oli selvää, että mitään lakanoita tai muita petivaatteita ei ollut heillä ikinä mukana.  Plus tietysti vielä se, että odottivat täyttä catering-palvelua koko vierailunsa ajan, heillä oli aina kuulemma suden nälkä heti kun saapuivat, korkeintaan vesipullo mukana.

Vierailija kirjoitti:

Pyyhkeistä, lakanoista jne. on eri suvuilla ja ystäväpiireillä erilaisia käytäntöjä. Joillekin on normi, että otetaan omat lakanat mukaan, toisissa suvuissa taas sellaisesta ei ole koskaan kuultukaan ja isäntäväki loukkaantuisi moisesta suuresti.

Yleisesti ottaen on niin, että kukin saa itse päättää millä ehdoilla hänen luona saa kyläillä, ja kukin saa myös itse päättää haluaako ko. ehdoilla tulla kylään ja kuinka usein. Jos isovanhemmat eivät hanki yhtään mitään tarvikkeita lapsenlasta varten, voi olla, että lapsenlasta ei silloin kovin usein näy, kun kaiken tarvittavan raahaamisessa on niin kova homma. Oma valinta, miten priorisoi.

Mutta pyykin peseminen kyläpaikassa parin päivän välein on kyllä älytöntä.

Mitähän tuo "mitään tarvikkeita" oikein pitäisi sisällään?  Kyllä meillä oli lasten lusikoita ja lautasia, ja oli lapsille peittoja ja omia tyynyjäkin ja sen sellaista, mutta ei nyt sentään mitään vaunuja ja rattaita pidä isovanhempien ostaa pelkästään vierailuja varten.  Lelulaatikkokin oli meillä aina nurkassa varmaan kymmenen vuoden ajan kuin lapsiperheessä ikään.  Joitakin lasten vaatteitakin ja muistakseni varatuttejakin oli meillä, mutta kyllä he pääsääntöisesti tarvikkeensa itse toivat tullessaan.  Kun minä aikoinani menin omille vanhemmilleni lasten kanssa kylään, siellä ei ollut yhtään mitään lapsia varten odottamassa, enkä sitä koskaan osannut olettaakaan.  Ja kuljettiin bussilla.

Kohteliasta ja huomaavaista on keskustella tämä asia valmiiksi jo ennestään.  Kaikilla ei ole edes tiloja säilyttää ylimääräisiä peitteitä ja tyynyjä missään, varsinkin kerros- ja rivitaloasunnot voi olla hyvinkin pieniä. 

Vierailija kirjoitti:

Puolensa ja puolensa. En nyt sillä leuhki, mutta onhan se mahtavaa mennä mummolaan, jossa riittää lakanoita, pyyhkeitä ja leluja lapsille. Vauva-aikaan oli syöttötuolit ja vaunut odottamassa, ruokalaput ja vaipat valmiina. Säännöllisesti käydään pitkän matkan päästäkin, ja hyvät fasiliteetit perillä on suuri apu ja kannustin lähteä. Lapsuudenperhe oli iso, niin tilaa riittää.

Tjaah. Ymmärsin kyllä jo nuorena äitinä, että en rasita vanhempiani ostattamalla heillä syöttötuolia, lisälakanoita tai leluja. Ne vietiin sinne mummoloihin ihan itse. Osteltiin (käytettyinä) mummoloihin myös lastenrattaita, pulkkia, liukureita, isommille kesäisin käytetyt pyörätkin... yms.

No, vanhemmillani oli tilaa. Puolison vanhemmat asuivat ihan lähellä, joten heillekin vietiin mitä tarvittiin. Tosin heillä jo olikin kaikenmoista, koska puolisoni isoveljellä oli jo aiemmin perhettä, ja sinne oli heidän toimesta viety tarvikkeita.

Se oli ennen vanhaan homma vähän semmosta, että toisia autettiin, puolin ja toisin. Että ei vaan oltu pyytämässä, että äiti ja isä auttaa kaikin tavoin, jotain piti itekkin ymmärtää. Ja piti vielä ymmärtää sekin, että vanhemmat ei ole nykyajassa niin inessä (nykykielessä) kuin ite silloin oli, ja että niille oli tuotava kalut ja vermeet ja välillä kirjalliset ohjeetkin ja joskus jopa ruoat. Ei ollut vauvapalstaa, missä olis vaan voinut valittaa kuin paskoja ne onkaan, ja kääntyä kaikista peileistä pois, ettei itse vaan näkisi mitään vikaa omassa toiminnassaan tai miten olis voinut ehkä toimia toisin.

Olen ollut nuori äiti suomalais-italialaisessa perheessä, ja asunut kummassakin maassa. Omat vanhempani ovat suomalaisia. Voin kertoa, että itse koin suurempaa ahdistuneisuutta siellä puolisoni perheessä, koska siellä suunnassa isovanhemmat myös enemmän puuttuivat meidän tekemisiimme ja lapsen kasvatukseen. Mutta saattoihan se johtua siitäkin, että he olivat minulle ne appivanhemmat - vieraasta perheyhteisöstä, vieraista perinteistä, vieraasta kulttuurista.

Vierailija kirjoitti:

Kai veitte myös omat kahvit ja vessapaperit. Ne ovat järjettömän kalliita nykyään. 

Kiitos kysymästä. Itse asiassa vietiin tuliaisiksi joulukukan lisäksi kaksi kahvipakettia ja paali vessapaperia.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Puolensa ja puolensa. En nyt sillä leuhki, mutta onhan se mahtavaa mennä mummolaan, jossa riittää lakanoita, pyyhkeitä ja leluja lapsille. Vauva-aikaan oli syöttötuolit ja vaunut odottamassa, ruokalaput ja vaipat valmiina. Säännöllisesti käydään pitkän matkan päästäkin, ja hyvät fasiliteetit perillä on suuri apu ja kannustin lähteä. Lapsuudenperhe oli iso, niin tilaa riittää.

Meilläkin miniä oletti, että mummolasta muokataan täydellinen lapsiperheen lomakoti, piti olla kaikki valmiina, kun tulevat käymään. Ilmoitin, että tämä on kahden aikuisen koti, täältä on aikaa sitten konmaritettu tuttipullot ja ruokalaput pois, joten jos haluaa käöydä, tuo omat tavaransa mukanaan. Meillä ei ole velvollisuutta hankkia vauvansänkyä, rattaita ja syöttötuolia siksi, että joku saattaa niitä tarvita. Turhaa tavaraa on maailmass

Eihän sitä velvollisuutta olekaan. Ei me ainakaan olla niitä pyydetty hankkimaan tai säästämään, omasta halustaan äiti on niitä ostanut tai säästänyt. Mutta ainakin meillä tilanne on niin, että omille vanhemmilleni on helppo mennä, kun löytyy makuupaikat ja varusteet kaikille. Ja äiti iloitsee, kun käydään siellä, ja suku pitää tiiviisti yhteyttä. Käynnit taatusti vähenee ja/tai muuttaa muotoaan, kun muuttaa joskus pienempään asuntoon. Ehkä äiti nauttii näistä sukujouluista ja -lomista nyt vielä kun se on mahdollista.

Meillä myös mun vanhempien kotona mummolassa on vauvalleni kaikenlaista, koska ovat itse halunneet ostaa, täysin pyytämättä tai vaatimatta. Syöttötuoli, ruokalappu, vaippaa jne. Ja kun mennään käymään, mitä aika usein tehdään niin siellä on valmiina vauvalle pyyhettä ja harsoa, lelua ja vilttiä ym. Ja se on heidän juttunsa, he haluavat tehdä niin ja olen siitä kiitollinen. Appivanhemmillani tilanne on täysin eri ja sekin on todellakin ok! Otan sinne aina mukaan vauvalle kaiken, koska heillä ei ole vauvalle mitään, eikä tarvitsekaan enkä mitään pyydäkään. Tapoja ja tyylejä on erilaisia. Pakko myöntää että onhan omille vanhemmilleni tietty helpompi ja ns. mukavampi mennä vauvan kanssa, mutta appivanhemmille sitten vaan kaikki mahdolliset tavarat mukaan ja ei siinä mitään. 

Omat aikuiset lapseni käyvät kuitenkin sen verran harvoin kylässä, että mielelläni pelaan pedit valmiiksi ja järjestän kunnon muonaa pöytään. Kun ei ole enää kotona asuvia lapsia, niin aikaa pyykkämiseen ha siivoamiseen on. Nykyään vien tosin omatkin lakanat aina pesulaan.