Lue keskustelun säännöt.
Vaimoni on nettiriippuvainen
27.02.2007 |
Hei kaikki kotiäidit, odottavat ja elämänsä kanssa painijat!
Olen kahden pienen lapsen isä ja halusin kirjoittaa teille tänne ¿mamma¿ sivuille omia kokemuksiani miehen näkökulmasta olla vanhempi. En halua loukata ketään vaikka kerronkin asioita jotka suututtavat varmasti monia ja etten vain keskittyisi aktiivisesti netissä seilaavaan vaimooni ja lasteni äitiin, aion myös yrittää tuoda omat huonot puoleni esiin. Vaimoni on lasten kanssa kotona ja minä käyn päivisin töissä. Ehkä olisi toisinpäin jos se olisi mahdollista.
No niin.. herää kysymys, että mitenkähän isi jaksaisi olla lasten kanssa päivät pitkät kotona? No olen miettinyt sitä itsekin. Lasten kanssa oloa tulee harjoiteltua joka päivä sillä aikaa kun vaimo on netissä noin klo 16 ¿ 22 välisen ajan. Ihan joka päivä ei ole näin ja se on lähinnä silloin kun vaimolla on joku harrastuksiin meno¿ luojan kiitos että edes jotain muutakin aktiviteettiä on, kuin netissä surffausta. Netti, netti, netti.. aina sama laulanta. ¿ mä meen nyt nettiin¿, ¿meen nettiin mä en kestä noita kakaroita¿, ¿mä kattelen nyt netistä saksan seisojia¿, joskus huoneesta kuuluu, että tuu kattoo miten ihana!! ¿ tuu hakee kakaras pois kun se kinuaa syliin¿, ¿voi V***U kun mulla menee heeeermo näitten kakaroiden kanssa, voisitko laittaa oven kii!!¿ ¿ Tätä listaa voisi jatkaa loputtomiin, mutta eiköhän tuosta pääse jo jyvälle.
No sitten kun vaimo jopa yltyy keskustelemaan jostain asioista (silloin kun netti ei jostain syystä taas toimi!!), että luinpa taas hyvä jutun netistä plääh, plääh, plääh¿ ketä jaksaa kiinnostaa jonkun muun asiat kun omissakin asioissa olisi parantamisen varaa. Melkein päivittäin saan kuulla kun joku taas netissä kirjoitti ruokkivansa lastaan pelkästään rinnoistaan ja se lapsi on jo yli 6kk tai enemmän. ¿ihan kauheeta ja ällöttävää¿ ja yks kirjoitti että sen miehellä on tosi karvainen k*****i¿ se on sen mielestä tosi inhottava. Taisipa olla että joku mamma oli netissä julkaissut itsestään vähän tissi kuvia ja sekös se oli hieno juttu¿ voi jee sanon minä! Eikö teillä ole muuta tekemistä kuin ruotia toistenne asioita. V******a kun saa joka ikinen päivä kuulla mitä joku on ja mitä ei. Miten saa tehdä ja miten ei¿ Minua ei miehenä ja isänä kiinnosta piirun vertaa ulkopuolisten minulle tuntemattomien ihmisten kieroudet. Se on h******n yksinkertaista ja selvää, että ihmiset ovat erilaisia. Hyväksykää ihmiset sellaisenaan kuin ovat.. niin kuin hyvä vanha sanonta kuuluu: Toiset tykkää äidistä ja toiset tyttäristä.
Olen harkinnut monesti netin sulkemista, mutta ajatellessani asiaa. Eihän se netin vika ole että sitä käytetään. Kyllä asioiden korjaaminen täytyy hoitaa jotenkin muuten. Niin ja vaimoni mielestä netti on hänen elämän suolansa¿ en siis tohdi viedä sitä häneltä.
Asiasta toiseen. Vaimoni voivottelee sitä että minä olen muuttunut.. ¿miks susta on tullu tuollanen¿, ¿sä olit ennen niin mukava ja meillä oli niin hauskaa¿, susta on tullu ihan paska¿..
Kuka tahansa muuttuu kun tulee perhettä, se on h******n rankkaa. Ei ole ihminen jos tunteet eivät myllerrä kaiken unettomuuden ja hässäkän keskellä. Minä rakastan vaimoani, sydämessäni tunnen ja aivoissani sen tiedän. Vaikka kuulen nalkustusta lähes päivittäin.. tee sitä tee tätä, siivoa, vaihda vaipat, pese pyykit, tee ruokaa, hiljennä lapset, pese hampaat, laita nukkumaan. Sen lisäksi kun siinä vielä kuuntelee hänen oman itsensä riutunutta ruumista.. väsyttää, on nälkä, v******a, menisinkö kouluun, pääsiskö töihin, mun elämä on piloilla, kunpa en koskaan olis saanu lapsia, mä en jaksa, jos ei olis lapsia mä olisin jo lähteny¿ Lista jatkuu kaikella mahdollisella ahdistuksen oksennuksella jota minä mielessäni siivoan.
Yritän olla ystävällinen teen asioita joita minulta vaaditaan parhaani mukaan. Olen itsekkin väsynyt enkä aina jaksa kaikkea, mutta edes yritän. Joskus jätän asioita seuraavaan päivää, mutta se on jo vaimoni mielestä myösäistä! Olen näin siirtämällä päivällä asioita onnistunut epäonnistumaan minulle suomissa tehtävissäni. Olen täysi paska ja laiskimus¿ (minua lyödään henkisellä katseella).
Miten minä olen muuttunut ja miksi? Miten minun pitäisi tällaisessa tilanteessa suhtautua mihinkään? Teen mitä tahansa niin olen väärässä. Jos olen hiljaa, niin mökötän jos sanon jotain se ei kiinnosta.. miksi en ole iloinen? Miksi mökötät? Olen juuri saanut kuulla miten paska olen ja miten minun läheiseni ovat outoja¿ samaan hengen vetoon vaimoni kysyy minulta miksi sinä mökötät miksi et ole iloinen? Missä on se entinen sinäsi joka oli niin ihana ja valoisa? Kuka teistä pursuaisi elämän iloa kuultuaan mieheltään olevansa huono? Ei yksikään sanon minä! On tunne vammaista olettaa kaikkien asioiden olevan hyvin silloin kun tekee pahaa toiselle.
Vaimollani on ollut aikaisempia suhteita muutaman miehen kanssa. Kaikki ovat päättyneet jotenkin murheellisesti.. enkä suoraan sanoen enää yhtään ihmettele miksi.
Aikani loppuu ja lupasin jotain huonoa itsestäni: Patoan asioita sisälleni ja kun olen täynnä olen todella ilkeä. En kuitenkaan ole pitkävihainen. Hmm.. on vaikeaa tuoda omat huonot puolensa esiin. Olen väsynyt. En ole täydellinen.
Toivon että jokainen miettii mitä itsessään voisi parantaa eikä vain sitä millä toista ihmistä voisi muuttaa. Toisen ihmisen hallitseminen on mahdotonta, mutta oman itsensä eheyttäminen on mahdollista. Mietitään mitä voisimme olla ja tehdä, että kumppanillamme olisi hyvä olla oman itsemme kanssa. Elämän ilo löytyy pienistä asioista.. *minä rakastan sinua ja tiedän että luet tämän*, ¿rakastan sinua¿ ¿olet kaunis tänään¿ ¿sileä leukasi ja amis viiksesi sopivat sinulle¿ ¿olet tyylikäs tänään¿ ¿tuoksut hyvälle¿ ¿kiitos kultaseni¿ ¿voisitko ojentaa¿ ¿saisinko¿ ¿minä pyydän¿ ¿hei hei nähdään myöhemmin¿ ¿minulla on ikävä sinua¿ ¿huomenta ja mikä tärkeintä.. olet oma kultamussukkani hyvää yötä¿.
Ajattele!! Sinä jonka kumppani kestää sinun jokapäiväisen ivailusi. Miehesi tai vaimosi joka päivästä toiseen pyörii nurkissasi ei vain voi, vaan myöskin rakastaa sinua ja perhettäsi. Kaiken kiireen, väsymyksen ja paineiden alla tuota rakkautta on vaikea havaita. Elämässä on toivoa! Uskokaa itseenne! Minä tiedän että masentaa ja ei ole halua elää, mutta ottakaa hyvät ihmiset itsenne tosissaan! Muistakaa nuo pienet asiat / teot. Ruokkikaa ja vaalikaa yhteistä aikaanne, tehkää asioita yhdessä, älkää sulkeutuko toisiltanne, olkaa avoimia, olkaa toistenne arvoisia, toistenne luottamuksen arvoisia, tutkikaa itseänne, niin löydätte elämänne ilon ja sen minkä jo luulitte kadottaneenne. RAKKAUDEN.
- Kipinä
Kommentit (19)
Sinä voisit auttaa vaimoa hakemalla hänelle apua masennukseen, riippuvuuteen, yksinäisyyteen, tai mikä tuntuu olevan se ongelman ydin. Vaimon kommentit kuulostavat ihan masentuneen kommenteilta. Tiesitkö, että yksi masennuksen oire voi olla ärtyisyys. Ehkä vaimo on hakenut lohtua masennukseen netistä, ja siitä on seurannut riippuvuus. Ja yksinäisyys kulkee usein käsi kädessä masennuksen ja riippuvuuden kanssa.
Näin keittiöpsykologin mietteitä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Hävitä hyvä mies tietokone talostasi heti! Eihän tuossa ole mitään järkeä, että ensin tulee tietokone sitten vasta perhe! Huh huh! Ja muutenkin melko itsekäs vaimo sulla! Elä nyt kaikessa anna periksi. Kyllä suhteessa tulee olla kaksi tasavertaista aikuista! Muuten menee yhden palvomiseksi!
Ja sano vaimollesi, ettei netti-akkojen jutut paljoa kiinnosta! Uskomatonta, että vielä ymmärrät vaimoasi. Minä en kyllä enää ymmärtäisi!
meidän tilanteelta. Meilläkin vaimo istuu kaiken kotonaolo aikani netissä. Itse laitan myös lapset nukkumaan. Vaimoni ihmettelee myös mikis olen muuttunut. Ei kai sitä tarvitse kysyä mikis olen muuttunut. 8-16 töitä sen jälkeen ilta lasten kanssa. Jos käyn jossain illalla niin lapset odottavat että isi tulee kotoia jotta pääsevät nukkumaan. Vaimo istunut koko helvetin illan netissä ja ei ole kerennyt laittamaan lapsia nukkumaan... Helpompaa olisi lasten kanssa yh-isänä....
Näin naisena, meillä on mies roikkumassa netissä kaiket illat töiden jälkeen. Minä käyn päivisin, mutta hoidan silti lapset ja kodinkin kokonaan.
Ongelman ydin ei taida olla se netti, vaan uupumus, ehkä jonkinasteinen masennus. Yksinäisyys? Keskustelua, ja vaikkapa netitön viikko? Tai edes päivä?
Myös minä olen ihmetellyt, miten jaksatte niin innokkaasti vatvoa jotakin aivan täysin tyhjänpäiväistä ja vaivata niillä jopa omaa miestänne. Myös av:n kiroilu on käsittämätöntä, välillä tuntuu, että täällä viihtyvät keskenkasvuiset kakarat, jotka lähinnä mätkivät toisiaan ja purkavat tänne omia patoutumiaan.
Ja sitten leikitään jotain uhrautuvaa kotiäitiä, vaikka pääosa ajasta käytetään netissä roikkumiseen. Ja sitten vielä kehdataan moralisoida niitä äitejä, jotka käyvät työssä. Ei taitaisi teiltä onnistua.
Ap. kirjoituksesi oli rehellinen ja antoi paljon ajattelemisen aihetta. Vaimosi on suurella todennäköisyydellä väsynyt kotona olemiseen ja kompensoi sen roikkumalla netissä illat ja etsimällä sieltä elämää. Netistä tulee helposti addiktio ja se on aivan yhtä vakavaa kuin mikä tahansa addiktio, varsinkin jos nettiä ei käytä mihinkään hyödylliseen vaan tyhjänpäiväiseen juoruiluun, mitä av-palsta on.
Jospa lähtisitte vaikka viikon lomamatkalle jonnekkin tai irrottautuisitte kotoa jotenkin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Aivot tarvitsevat sellaista ja sen tarve korostuu kun on kotona lasten kanssa ja koko ajan pitäisi ajatella toisten ihmisten tarpeita, omien lastensa ja seinät ahdistavat, tekisi mieli muualle.
Kirjoitat hyvin. Kerro se myös vaimollesi, vaikka luulenpa, että näkee kyllä tekstisi ja tunnistaakin sen. Hyvä niin.
Suosittelen myös teille yhteistä kahdenkeskistä aikaa.
aktiivipalstailija. Olipa mielenkiintoista lukea ap:n teksti! Ennen kaikkea mulle tuli hirmuinen tarve laittaa omalle miehelleni (töihin) sähköpostia, kiitosta, rakkaudentunnustusta, iloa siitä että olen saanut perheen juuri hänen kanssaan. Teen sen. NYT.
Kiitos ap, muistutit varmasti meitä monia siitä, että masennuksen ja väsymyksenkin yli pitäisi muistaa, että rakkaudesta tähän liittoon mentiin, rakkaudesta tehtiin lapset ja sitä rakkautta pitäisi vaalia myös, jotta siitä on jäljellä jotakin muutakin kuin paljaaksi kaluttu runko sitten kun lapset joskus lähtevät kotoa.
Ap:lle vinkki: jos vaimosi ei ole jo nähnyt tekstiäsi, laita hänet lukemaan se. Ja kerro, että olet huolissasi tilanteestanne, sinäkin haluat sen ihmisen takaisin, joka vaimosi oli ennen nykytilannettanne. Olet ajatellut asiaa, se on hienoa. Välität hänestä. Sekin on upeaa. Mutta varo syyllistämästä (vaikka hän tekeekin niin sinua kohtaan). Kotiäidin elämä on joskus ihan helvetin rankkaa ja rajoittunutta. Sinulla on toinen elämä, työelämä, kodin seinien ulkopuolella. Naisesi hakee sitä netistä. Töihin meno teki hyvää, ainakin minulle.
Haleja kaikille!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Internetin tavoitettavissa päivittäin jo kolmetoista vuotta. Ilman miestä ja miehen kanssa. Niin ja nyt liuta kakar... lapsia.
Miehelläkin on oma nettiriippuvuutensa, paitsi asian hoitamiset, niin niitä autoja, voi että niitä pitää sit surffailla. Kasvavan perheen tarpeeseen.
Ap:lle, kas kun et lähettänyt viestistäsi kopiota sähköpostiin siipallesi. Rakkauden sanojen kera. Mutta oikeesti, se ettei ole keskusteluyhteyttä omaan elämänkumppaniin, on helvetillistä. Jospa järjestäisit lapsille hoitajan ja yhteisen menon teille pariskuntana. Vaikka ihan kävely tahi elokuvissa käynti. Voisit yrittää vähän avautua.
Vaimosi on aika karsea omaan napaan tuijottaja...!
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minä roikun netissä enemmän kun ois tarve ja mies on samantapainen kuin ap, patoaa jutut sisälleen eikä reagoi eikä sano mitään. Minä osaan kuitenkin nykyisin laittaa myös koneen kiinni kun tuntuu että nyt olen täällä liikaa, mutta helppoa se on jäädä jumiin. Joku sanoi että vaimo etsii varmaan elämää netistä ja se on kyllä harvinaisen osuva arvio!!! Sitähän minäkin, jotain muuta kuin " äiti auttaa" ja " äiti tekee ruokaa" .
Netti on sitä paitsi hyvä ratkaisu, koska ei tarvitse lähteä kotoa mihinkään ja jättää lapsia toisen kontolle, mutta toisaalta saa " omaa aikaa" . Tää netti vain on sellainen runsaudensarvi, että koskaan ei ole riittävästi, AV:kin on aina aktiivinen ja aina löytyy luettavaa...
Tsemppiä ap:lle.
Minä hoidan lapsia päivät, olen vanhempainvapaalla. Mies hoitaa lapset silloin kun minulla on jotain muuta menoa, kuten kaupassa käyntiä tai siivousta/ruuan laittoa. Mielelläni hoidan omat lapseni, mutta varmasti lapsisa olisi kiva jos isäkin heitä hoitaisi tai edes viettäisi aikaa heidän kanssaan? Mutta ei, koneelle pitää päästä ja auta armias jos välillä yritän vihjasta että voisitko sinä antaa tänä iltana iltapuuro, kun minä olen antanut sen viimeset viisi viikkoa joka ilta?
Meillä miehellä on (itse itselleen annettu) oikeus istua vapaa-ajat koneella, ei huolta lasten syöttämisestä taikka nukkumaan laitosta. Pyydettäessä tekee joskus, silloinkin hirveen mutinan kera. Joskus pyydän häntä hoitamaan lapsia, vaikkei minulla olisi mitään tärkeää muuta tekemistä, voi herran jestas mikä kyselytunti silloin alkaa! Mitäs sinä sitten teet kun et voi lapsia hoitaa? Heitän vastakysymyksen, miksi minulla pitäisi olla aina jotain muuta tekemistä, miksi minä en saa joskus VAIN OLLA?? Vaikkapa netissä, tai sohvalla rötköttää?? Mikä oikeus sinulla rakas mieheni on VAIN OLLA, mutta minulla sitä oikeutta ei ole KOSKAAN? Kunnon vastausta en ole saanut....
Rakastan lapsiani ja haluan heitä hoitaa, mutta kyllä isänkin pitäisi tehdä oma osansa, eikä surffailla netissä.
Minun nettiaikani on yöllä kun lapset ja mies nukkuu, tai näin päivällä kun lapset ovat menneet tunnin päikkäreille. Käytän siis tämän tunnin nettiin tai muuten itseeni. Mieheni on koneella reilusti yli puolet kotonaoloajastaan.... niin ja sen lisäksi kehuu surffailevansa töissäkin.
Ymmärrän sinua ap, nettiriippuvuus on jotain kauheaa kun se häiritsee perhe-elämää :(
Sisältö jatkuu mainoksen alla
on vähän turhankin yleistä. Surullista, että ihmiset pakenevat todellisuutta. Luulenpa, että ihmisillä jotka ovat nyt sitten vaikka " nettiriippuvaisia" , ovat myös riippuvaisia monista muistakin asioista. Esim. TV, makeiset, alkoholi, tupakka, seksi.. jotkut ovat jopa riippuvaisia puolisoistaan:)
Tuossa kirjoituksessa oli todellakin hyviä pointteja. Jokaisen pitäisi suorastaan pakottaa itsensä miettimään päivittäisiä addiktioitaan ja mitä niiden suhteen voisi tehdä. Täytyisi pystyä asettamaan itselleen rajoja ja jos on tuota perhettäkin, niin keskustella myös heidän jokaisen kanssa. Mikä on sopiva määrä telkkua, milloin voi käydä viihteellä yms.. minne ovat kadonneet perheitten sisäiset yhteiset suunnitelmat, miksi ei enää neuvotella, miksi ei jousteta, miksi ajatellaan vain omaa napaamme. Jos haluamme elää perheessä joka voi hyvin, on sen eteen myös tehtävä töitä.
Joku kirjoitti myös, että riippuvainen ei ehkä enää voi auttaa itseään.. Se on varmastikkin totta. Miten tällaista ihmistä sitten pitäisi kohdella? Siinäpä pähkinää purtavaksi. Riippuvainen ei tunnusta riippuvaisuuttaan...
Vaimo herää elämään ainoastaan ja vain jos lähdetään matkustamaan. Kotiin kun palataan, niin sama vanha taas palaa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vaimo herää elämään ainoastaan ja vain jos lähdetään matkustamaan. Kotiin kun palataan, niin sama vanha taas palaa.
Vaimo herää elämään ainoastaan ja vain jos lähdetään matkustamaan. Kotiin kun palataan, niin sama vanha taas palaa.
"NETTI MENEE KIINNI NYT. SUN VUORO HOITAA LAPSIA."
Teet suunnitelman jossa vaimon netinkäyttöaika pudotetaan asteittain, sanotaanko 3 kuukauden aikana, kahteen tuntiin päivässä. Jotain pientä vikinää tuollainen saattaa herättää pienessä nettinarkkarissa mutta tuskin mitään ylivoimaista vastustusta tulet kohtaamaan. Tärkeää on antaa pikkunarkkikselle muuta tekemistä tilalle, muuta aktiivista harhautusta. Vieroittuvan narkkiksen tukena pitää myös olla ja varsinkin alussa häntä pitää muistuttaa vaikka tunnin välein kuinka hän on ollut jo X tuntia irti netistä. Jokainen saavutus on mainittava, koska narkkis ei niitä saavutuksia itse välttämättä näe. Tsemppiä vieroitukseen!
Itse menin yhteen miehen kanssa, joka vietti kaiken aikansa koneella pelejä pelaten ja netissä roikkuen. Itsessäni on kyllä vähän samaa vikaa, tosin olen aina harrastanut jonkin verran liikuntaa ja lukemista sun muuta Sitten hän muuttui kummasti. Kummasti nykyään se on sitten se mies joka pyytää että josko katsottaisiin vaikka elokuva, tehdään ruokaa yhdessä tai pelataanko jotain kummallekkin mieleistä peliä. Kyllähän ne kauniit sanat jonkin verran aina auttavat, mutta kyllä se yhdessä vietetty aika aina osoittautuu sanahelinää tärkeämmäksi ja yhdistävämmäksi tekijäksi. Tuokin ukko on semmonen jörrikkä ja aina vitsaillaan siitä kun se ei vaan osaa ajatella esimerkiksi suklaan tuomista romanttisena tekona; "Tuossa nyt olis sulle suklaata. Jep. Suklaata siinä on." Jestas että naurettiin. Mutta se yhteinen aikakin nyt toisaalta vaatii molemmilta osapuolilta panostusta, ei se kovin pitkälle kanna jos toinen aina ehdottaa ja toinen ei ikinä lähde mukaan.
lapsillekin parempi elää onnellisessa ympäristössä.
Mukava kuulla että muutkin kuin minä ovat tässä tilanteessa. Ehkä tästä sain pienen käsityksen siitä, miksi näitä keskustelupalstoja on olemassa... en silti jaksaisi häärätä niiden parissa tuntikausia.
- Kipinä