Lue keskustelun säännöt.
Onko oikein tehdä lisää lapsia, jos kaikilla edellisillä on sama hoitoja vaativa sairaus?
28.12.2024 |
Julkisuudessa on aika useinkin perheitä, joilla on monta lasta ja heillä KAIKILLA on sellainen sairaus, joka vaati yhteiskunnan varoja, panostusta ja palveluja vuosikausiksi. Minulle tulee mieleen, että miksi tehdään se neljäs ja viideskin jne kun on jo tullut selväksi, että perhe kuluttaa yhteisiä verorahoja yhden kylän verran ja elämä lapselle on vaikeaa. Minä en tunne enää sääliä tai auttamishalua tällaista perhettä kohtaan, ehkä päinvastoin koen, että ovat itsekkäitä ja piittaamattomia, jotka luottaa siihen, että yhteiskunta hoitaa ongelmat.
Kommentit (87)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pentutehtailua harrastetaan niin pitkään, että siitä aletaan tuomita. Aina nämä äidit itsekin ovat tuilla eläjiä, joiden lapsilla monta eri isää. Vai oletteko joskus kuulleet normaalista ydinperheestä, jossa on neljä viisi erityislasta ja vanhemmilla koulutus ja työelämää takana jo ennen lasten syntymää?
Olen, meiltä molemmilta löytyy yliopistokoulutus, pitkä työura takana ja sen jälkeen saimme kolme erityislasta. Ensimmäisen diagnoosi saatiin vasta 6 vuotiaana ja kaksi muuta oli jo syntyneet. Tässä vaiheessa päätimme ettemme tee enää yhtään lasta. Muutoin olisin halunnut vielä pari lisää.
Ja ette havainneet mitään poikkeavaa ennen diagnoosia ? Miksi sitten hankitte diaknoosin ? 🙄
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Entisellä työkaverilla oli kolme kehitysvammaista lasta. Esikoisen kehitysvamma todettiin vasta, kun viimeinen oli jo syntynyt. Sen jälkeen kaksi muuta sai diagnoosin. Eli kannattaa aina miettiä, miten pienellä ikäerolla lapsia kannattaa hommata. Tietoisesti sairaiden lasten hankkiminen on itsekästä.
Vierailija kirjoitti:
Yhdestä perheestä tiedän, että siinä vanhemmat eivät yksinkertaisesti tienneet, että heillä oli muistaakseni 50% riski saada lapsi, jolla on tietty sairaus. Sairaus ei näy heti syntyessä, vaan oireet tulevat esille vasta muutaman vuoden iässä ja tauti johtaa kuolemaan nuorena. Heillä oli muistaakseni 3 lasta pienellä erolla. Kun kuopus oli jo syntynyt, niin esikoisella tuli esikoisella tuli oireet esiin ja hänellä todettiin tuo sairaus. Sama sairaus todettiin kahdella nuoremmallakin. Mutta sitä ei yksinkertaisesti tiedetty, koska lapset olivat ensimmäiset vuodet "tavallsia" lapsia ja taudin oireet tulivat näkyviin vasta muutaman vuoden iässä. Kai sen taudin olemassaolo olisi voitu jollain geenitesteillä saatu selville jo ennen oireiden ilmenemistä, mutta miten sellaista olisi osattu testata, kun siitä ei ollut mitään merkkejä, joissa esikoisen oireet tulivat esille?
Kyllä. Tämähän on normaalia ja hyväksyttävää. Ketjussa paheksutaankin sitä, että jos perhe tässä vaiheessa tekee vielä monta lasta lisää.
Jos kahdella ekalla lapsella vaikea sairaus niin kyllä siinä kohtaa pitäisi jo kellot soida ja todeta, että lapsiluku jäi näihin kahteen.
Islannissa ei ole syntynyt yhtään kehitysvammaista 30 vuoteen. Kuinka siellä tuo temppu tehdään?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ja on sellaisia, että päiväkodissa huomataan monenlaisia haasteita ( lue: pahoja oppimis-, keskittymis- ja käyrösongelmia), tukitoimet jatkuu koulussa, jatkuvia moniammatillisia palavereita, sama kaikilla viidellä pikkusisaruksella. Siltikin niitä lapsia sikiää vielä toiset viisi, joiden kanssa opettajat ja luokkatoverit, psykologit ja erityisopettajat ovat helisemässä seuraavat 15 vuotta.
Ehkä näillä vanhemmillakin päässä jotain häikkää, kun eivät vaan tajua lopettaa.
Ihan varmasti on. Normijärjellä varustettu ihminen osaa ajatella niiden lasten parasta ja jättää hankkimatta ne sisarukset. Miksi tehdä tieten tahtoen lapsia, jotka joutuvat kärsimään? Aika helvetin itsekästä. Ei siinä järjen valo paljoa pakota. Ehkä on sitten vanhemmalla itselläänkin jotain kehitysvammaa tms haastetta.
Ennen aikaan luonto olisi hoitanut asian niin, että huono sukulinja ja sairaat yksilöt karsiutuivat pois. Nykyään taistellaan yhteiskunnan varoilla luontoa vastaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pentutehtailua harrastetaan niin pitkään, että siitä aletaan tuomita. Aina nämä äidit itsekin ovat tuilla eläjiä, joiden lapsilla monta eri isää. Vai oletteko joskus kuulleet normaalista ydinperheestä, jossa on neljä viisi erityislasta ja vanhemmilla koulutus ja työelämää takana jo ennen lasten syntymää?
Olen, meiltä molemmilta löytyy yliopistokoulutus, pitkä työura takana ja sen jälkeen saimme kolme erityislasta. Ensimmäisen diagnoosi saatiin vasta 6 vuotiaana ja kaksi muuta oli jo syntyneet. Tässä vaiheessa päätimme ettemme tee enää yhtään lasta. Muutoin olisin halunnut vielä pari lisää.
Pointti on juuri siinä, että havahduitte kolmannen kohdalla, eikä niin, että teillä olisi nyt viisi tai kuusi erityistä. Arvostan. Kolmen ongelmissa on jo riittävästi tekemistä, mutta nyt teille jää kuitenkin aikaa ja voimavaroja nauttia mukavista ja hyvistä hetkistä lastenne kanssa.
Vierailija kirjoitti:
Ai nyt täällä mietitään jo kuka saa lisääntyä?
Palstan Mengelet voisivat jo lopettaa tälläisen jatkuvan rotupuhtauden mietiskelyyn suuntaamansa mielenkiinnon vaikka Suomen talouskasvun kasvattamiseen. Tekisitte elämällänne jotain järkevää.
Voit pyöräyttää vaikka kymmenen vaikeasti vammaista lasta jos elätät ne itse etkä ole tukirahojen varassa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pentutehtailua harrastetaan niin pitkään, että siitä aletaan tuomita. Aina nämä äidit itsekin ovat tuilla eläjiä, joiden lapsilla monta eri isää. Vai oletteko joskus kuulleet normaalista ydinperheestä, jossa on neljä viisi erityislasta ja vanhemmilla koulutus ja työelämää takana jo ennen lasten syntymää?
Olen, meiltä molemmilta löytyy yliopistokoulutus, pitkä työura takana ja sen jälkeen saimme kolme erityislasta. Ensimmäisen diagnoosi saatiin vasta 6 vuotiaana ja kaksi muuta oli jo syntyneet. Tässä vaiheessa päätimme ettemme tee enää yhtään lasta. Muutoin olisin halunnut vielä pari lisää.
Ja ette havainneet mitään poikkeavaa ennen diagnoosia ? Miksi sitten hankitte diaknoosin ? 🙄
On paljon sairauksia, jotka näkyvät vasta kehityksen myötä. On taannuttavia sairauksia, eli kehitys sujuu normaalisti tiettyyn pisteeseen asti, jonka jälkeen toimintakyky romahtaa. Tai sitten on sairauksia, jonka oireet tulevat esiin vasta kasvun myötä: lapsi ei opikaan lukemaan tai laskemaan ja siinä vaiheessa tutkitaan ja todetaan jokin geneettinen sairaus.
Onko oikein pitää koiraa hengissä, jos se vain kärsii?
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ihmettelen miten ihmiset tekee lapsia joilla on joku perinnöllinen sairaus joka vie pyörätuoliin ja muista ihmisistä riippuvaiseksi. Kerran oli tällaisen perheen haastattelu lehdessä. perheen isä vei vaimoaan ja lapsiaan hoitoon. Mitä hemmetin elämää se on. Siis kenellekkään heistä.
Varmaan sitä parasta elämää, mihin he pystyvät. Mitään uraohjuksia näistä tuskin tulee, joten millaisia ajattelisit heidän elämänsä ilojen olevan?
Documentit: Reindeer spotting ja Lost boys, näistä näkee mitä elämää tulevat sitten aikuisena elämään.
Ei ole oikein. Kuten ei myöskään ole mitään järkeä tehdä uutta lasta tilanteeseen, jossa perheen taloudellinen tilanne on ollut jo vuosia erittäin huono ja peruselintarvikkeisiin ym ei ole varaa. Samoin vastuutonta tehdä lisää lapsia, jos perheen aikuisten jaksaminen on ollut jo pidempään äärirajoilla syystä tai toisesta. Ei se uusi vauva ainakaan tilannetta paranna.
Joskus tunsin sääliä ja halusin auttaa näitä tapauksia mutta nykyään en enää. Ymmärrän, että äkillinen sairaus, työttömyys tai onnettomuus voi kohdata meistä jokaista. Mutta jos vaikeita taloudellisia/terveydellisiä ym ongelmia on ollut jo vuosia ja ne eivät ole hallinnassa, on täysin elämänhallinnan puutetta pukata uusi vauva maailmaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Luuletteko te että kukaan haluaa ehdoin tahdoin synnyttää vammaisia lapsia? Ei teilläkään ole kaikki kotona.
Opiskelu ja työt ensin.
Lapset sitten, kun on varaa elättää.
Joskus ne helposti periytyvät vaikeat sairaudet huomataan tosiaan vasta kun lapset ovat jo useita vuosia vanhoja. Minunkaan sympatia tai ymmärrys ei tosiaankan riitä siihen, jos siitä huolimatta että sairaudesta jo tiedetään, tehdään lisää lapsia. Se on todella julmaa ja itsekästä, sekä typerää.
Vierailija kirjoitti:
Luuletteko te että kukaan haluaa ehdoin tahdoin synnyttää vammaisia lapsia? Ei teilläkään ole kaikki kotona.
No itseasiassa monetkin synnyttävät tieten tahtoen vammaisen lapsen. Kyllä esim. downin syndrooma havaitaan aika varhaisessa vaiheessa, ja siinä kohtaa voi tehdä vielä päätöksen, saatetaanko maailmaan vai ei. Joten mitäpä höpötät?
Vierailija kirjoitti:
Kenellä on oikeus elämään? Millaiset kriteerit pitää täyttyä?
Tässä mukavassa hyvinvointimaassa tuppaa unohtumaan että elämäksi sanottu on kiinni materiassa. Ruoasta, lämmöstä, suojasta. Eikä ole itsestään selvää, jonkun ja muun yhteisön on ne tuotettava. Ei ehkäisy ja perhesuunnittelu ole sen kauheampaa kuin että lopulta jäädään kaikki ilman. Ei tästä muutoin tarvitsisi kitistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Pentutehtailua harrastetaan niin pitkään, että siitä aletaan tuomita. Aina nämä äidit itsekin ovat tuilla eläjiä, joiden lapsilla monta eri isää. Vai oletteko joskus kuulleet normaalista ydinperheestä, jossa on neljä viisi erityislasta ja vanhemmilla koulutus ja työelämää takana jo ennen lasten syntymää?
Olen, meiltä molemmilta löytyy yliopistokoulutus, pitkä työura takana ja sen jälkeen saimme kolme erityislasta. Ensimmäisen diagnoosi saatiin vasta 6 vuotiaana ja kaksi muuta oli jo syntyneet. Tässä vaiheessa päätimme ettemme tee enää yhtään lasta. Muutoin olisin halunnut vielä pari lisää.
Ja ette havainneet mitään poikkeavaa ennen diagnoosia ? Miksi sitten hankitte diaknoosin ? 🙄
Olet tyhmä kuin saapas.
Alapeukut sarjasynnyttäjiltä