Toisen päällä puhuminen ja kesken lauseen keskeyttäminen

Pahin tietämäni päällepuhuja on pohjanmaalta.

Suomalaiset loukkaantuu kun toinen innostuksissaan puhuu päälle, kun taas jossain Espanjassa toisen päälle puhuminen on normaalia. Toki ymmärrän, ettei töissä voi puhua toisen päälle, koska puhujan pitää saada rauhassa kertoa asiansa. Vapaa-ajalla voi puhua rennommin. Äitini puhuu monesti päälle, en jaksa hermostua enää, koska on niin kultainen. Itsekkäät päälle puhuja ovat tietysti asia erikseen, jossa heillä ei ole tarkoitustakaan kuunnella toista vaan jyrätä ja olla itse esillä ja hallita keskustelua.

Puhun joskus päälle sellaisessa tilanteessa, kun joku ei ikään kuin osaa lopettaa puheenvuoroa tai muodostaa kysymystä. Tuntuu, että hänen puheenvuoronsa jatkuu ja jatkuu ja rönsyää, vaikka asia on jo selvä ja siihen halutaan muilta kommenttia. Tätä tapahtuu joskus jossain lääkärin tai muulla vastaanotollakin. Tunnistaakohan kukaan, mistä puhun? Nämä ovat kiusallisia tilanteita ja ajan haaskausta minulle. Olen kyllä aika nopea ja suoraviivainen, ja mietin, onko tässä joku sosiaalinen koodi, jota en tunne. Pitääkö jaarittelijan antaa puhua aina loppuun?

Vierailija kirjoitti:

Puhun joskus päälle sellaisessa tilanteessa, kun joku ei ikään kuin osaa lopettaa puheenvuoroa tai muodostaa kysymystä. Tuntuu, että hänen puheenvuoronsa jatkuu ja jatkuu ja rönsyää, vaikka asia on jo selvä ja siihen halutaan muilta kommenttia. Tätä tapahtuu joskus jossain lääkärin tai muulla vastaanotollakin. Tunnistaakohan kukaan, mistä puhun? Nämä ovat kiusallisia tilanteita ja ajan haaskausta minulle. Olen kyllä aika nopea ja suoraviivainen, ja mietin, onko tässä joku sosiaalinen koodi, jota en tunne. Pitääkö jaarittelijan antaa puhua aina loppuun?

Pitääkö jaarittelijan  keskeyttää?

Vierailija kirjoitti:

Jankkajat, asioiden toistajat ja lisäksi hyvin hitaat ihmiset joutuvat tähän tilanteeseen. Varsinkin ne hitaat, jotka pitävät pitkiä taukoja puhuessaan. Ei koskaan tiedä, jatkaako puhumistaan ja siinä välissä nopea ihminen ehtii aloittaa vastauksen tai oman kommenttinsa.

Ja oikein nopea ihminen ehtii kysyä ja vastatakin!

Vierailija kirjoitti:

Puhun joskus päälle sellaisessa tilanteessa, kun joku ei ikään kuin osaa lopettaa puheenvuoroa tai muodostaa kysymystä. Tuntuu, että hänen puheenvuoronsa jatkuu ja jatkuu ja rönsyää, vaikka asia on jo selvä ja siihen halutaan muilta kommenttia. Tätä tapahtuu joskus jossain lääkärin tai muulla vastaanotollakin. Tunnistaakohan kukaan, mistä puhun? Nämä ovat kiusallisia tilanteita ja ajan haaskausta minulle. Olen kyllä aika nopea ja suoraviivainen, ja mietin, onko tässä joku sosiaalinen koodi, jota en tunne. Pitääkö jaarittelijan antaa puhua aina loppuun?

Eli sinä päätät toisen ihmisen puolesta, milloin hän on saanut oman pointtinsa muodostettua?

Rajaamista voi myös tehdä monella tavalla, ei suuhun huutaminen ole se ainoa vaihtoehto. Eli jos joku sinun mielestäsi jaarittelee, voiko siihen sanoa jotenkin tähän tyyliin, että hei anteeksi, minusta olet sanonut näin ja näin, tulkitsenko oikein, että tarkoitat tätä ja tätä? Minusta tähän liittyy myös ... näkökulma.

Mun mies usein huomauttaa että minä puhun päälle. Samaa hän tekee itse, mutta sillä erolla että hän ei osaa samaa aikaa kuunnella. Kiistää siis puhuvansa päälle, koska ei ilmeisesti edes havaitse jonkun muun puhuvan. Miettii omiaan ja höpöttää. Minun on helppo kuunnella vaikka useampaa ihmistä ja osallistua keskusteluun.

Suunvuoro pitää antaa, mutta täydellisen hiljaisuuden odottelu ei ole mielestäni keskustelua vaan peräkkäisiä puheenvuoroja.

Kaveri on alkanut puhua päälle ja puhuu vaan itsestään ja kehuu itseään. En nykyään enää kerro omista asioistani. Yleesä lopetan puhelut, että sori nyt pitää mennä. Ollaan tunnettu tosi pitkään ja hänen persoonansa on nyt muuttunut. En ole vielä kehdannut ottaa asiaa esille, mutta jossain vaiheessa pitänee asiasta mainita. 

Vierailija kirjoitti:

Onko kaverisi ylen toimittaja?

Ei, hän on Suomen Uutisissa

Mun mies on ADHD ja se on just sellainen päälle puhuja. Ei vaan malta. 

Vierailija kirjoitti:

Minulla oli tuollainen työkaveri.

Minulla myös. Muille ei suunvuoroa! Joskus joku yritti aloittaa keskustelua jostain muusta kun taas puhui päälle. Tyhmä tapaus.

Teen joskus tuota, lähinnä innostuessani. Nautin keskusteluista, joissa on enemmän tunnetta, "ilotulitusta" ja sivupolkuja kuin perinteisessä suomalais-kaurismäkeläisessä hitaassa möllöttämisessä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Onko tuttavasi asunut ulkomailla tai muuten tekemisissä paljon muiden kuin suomalaisten kanssa? Muualla tuollainen on ihan yleistä eikä epäkohteliasta.

 

On itse asiassa asunut ulkomailla.

Ap

Heh, todella harvinainen tilanne ja piristävä poikkeus vauvapalstalla: joku kysyy tarkentavan kysymyksen ja saa asiaa valaisevan vastauksen.



Yleensähän kommentoijat alkavat oman monologinsa niiden vähäisten tietojen pohjalta, joita aloituksessa mainitaan. He ovat kuin aloittajan ystävä, joka vain puhuu päälle, kuuntelematta ja kyselemättä.

Eniten vatuttaa ne, jotka kertoo itsestään ,omista murheistaa tai mistä vaan ,niin tämä ihminen ei jaksakkaan  kuunnella sinun asioita vaan tuleekin "kiire" lopettaa vaikka puhelu tai kasvotusten kommentoidaan tyylii "myhy" ja sitten asia käännetään johonkin muuhun. MIiä näitä ihmisiä vaivaa? Tunnen muutaman ja alkaa vatutta koko ihmiset.

Siis mikä..

Ei ole silmään osunut ketään, joka puhuisi toisen päällä. Makaisiko se toinen kadulla tai lattialla.