Toisen päällä puhuminen ja kesken lauseen keskeyttäminen
Minulla on tuttava, joka jatkuvasti keskeyttää ja alkaa puhua päälle.
Melkein jo lausetta aloittaessani tiedän, että tätäkään en saa sanoa loppuun, kun kohta hän jo jyrää päälle.
Ei auta sanoa esim: "saanko sanoa"(loppuun), kun hän ei ota kuuleviin korviinsakaan.
Kommentit (116)
Mun kaveri alkoi pyöritellä silmiään jos kehtasin koittaa puhua jotain. Ei ne sitten enää juuri tapailtukaan, onneksi tuli korona niin hyvä tekosyy olla yhä vähemmän saatavilla ja lopulta lakata kokonaan
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Jos sulla on joku asia minkä haluat sanoa, ja sen sanominen kestää vaikka muutaman minuutin etkä halua että sut keskeytetään, sano se.
"Hei, mulla on tää asia jonka haluan sanoa, se kestää viisi minuuttia, pyydän ettet keskeytä. Voit lopuksi sanoa mitä ajattelet, mutta haluan puhua jutun ensin loppuun ja sitten jutellaan siitä lisää sun kanssa."
Ja jos hän meinaa silti keskeyttää, lisää reippaasti volyymiä ja jatka puhumista, ja muistuta että haluat puhua loppuun, ja sitten toinen saa suunvuoron.
Olen harrastanut tuota , etten ole huomaavinani keskeytystä, vaan lisään vaan volyymiä ja jatkan mutta tällä ei ole häneen mitään vaikutusta.
Ap
Miten niin ei ole vaikutusta? Saat ainakin asiasi sanottua kun sanot vaan.
En saa kun hän vaan jatkaa omaa juttuaan, eikä kuuntele yhtään.
Meillä on töissä tiimissä yksi tollanen "saisinko puhua loppuun"-vinkuja. Rasittava! Raskas tiimikaveri.
Ne keskustelut menee tähän tyyliin:
Mitä keksejä ostetaan?
Vinkuja: Marie-keksit o...
Joku: joo ja Dominoja...
Vinkuja: Saisinko puhua loppuun?
*kaikki hiljenee*
Vinkuja: Mielestäni Marie-keksit sopisivat tähän tilaisuuteen oivallisesti.
Muut: Niin? Johan me päätettiin ostaa niitä?
Miten voi olla, että kaikki muut ymmärtävät soljuvan puhetyylin, mutta yksi jää aina jankkaamaan puheenvuoroista ja lauseiden loppuun saattamisesta?
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä tiimissä yksi tollanen "saisinko puhua loppuun"-vinkuja. Rasittava! Raskas tiimikaveri.
Ne keskustelut menee tähän tyyliin:
Mitä keksejä ostetaan?
Vinkuja: Marie-keksit o...
Joku: joo ja Dominoja...
Vinkuja: Saisinko puhua loppuun?
*kaikki hiljenee*
Vinkuja: Mielestäni Marie-keksit sopisivat tähän tilaisuuteen oivallisesti.
Muut: Niin? Johan me päätettiin ostaa niitä?
Miten voi olla, että kaikki muut ymmärtävät soljuvan puhetyylin, mutta yksi jää aina jankkaamaan puheenvuoroista ja lauseiden loppuun saattamisesta?
Vähän eri asia
Jotkut hölisevät niin paljon, että oma asiansa on vain pakko ujuttaa johonkin väliin. Muuten ei saa ikinä suunvuoroa ja juttu vaihtuukin jo seuraavaan.
Kaikista pahinta on, kun joutuu kuuntelemaan humalaisen monologia tai jonkun tylsää tarinankerrontaa kohteliaisuussyistä.
Petteri Orpo ja Riikka Purra puhuivat koko ajan päälle, kun he viimeksi olivat A-Studiossa.
On epäkohteliasta antaa toisen jatkaa selostustaan ja perustelujaan, jos on jo ymmärtänyt jutun pointin.
Feministit harjoittavat tuota pikkutisuleineen.
Vierailija kirjoitti:
On epäkohteliasta antaa toisen jatkaa selostustaan ja perustelujaan, jos on jo ymmärtänyt jutun pointin.
Yleensä ymmärtänyt jutun pointin väärin.
Vierailija kirjoitti:
Minulla oli tuollainen työkaveri.
No tämä oli kyllä tärkeä tieto!
Kaikki on suhteellista. Minulla on työkaveri joka rakastaa ääntään ja pitää monologeja. Aina kun näyttää tulevan piste, juttu jatkuu ja jatkuu.
Pitää valita, puhunko päälle, että saan asiani hoidettua, vai testaanko, montako tuntia se jatkaa jos en keskeytä.
Teen tuota joskus vahingossa. Huono tapa, tiedostan sen aina vasta siinä vaiheessa, kun olen jo tehnyt sen. Eli en ainakaan itse tee sitä tarkoituksella, se vaan lipsahtaa. Jotenkin se liittyy malttamattomuuteen. Toisen puhe tuntuu kestävän siinä hetkessä liian kauan tai etenevän liian hitaasti tai muut ovat aikeissa kommentoida. Olen jotenkin jo pääni sisällä edennyt sinne puhujan loppupisteeseen asti, vaikka puhuja on todellisuudessa vasta pilkkukohdassa. Olen muutenkin tosi huono kasvokkaisessa kommunikoinnissa.
Vierailija kirjoitti:
Meillä on töissä tiimissä yksi tollanen "saisinko puhua loppuun"-vinkuja. Rasittava! Raskas tiimikaveri.
Ne keskustelut menee tähän tyyliin:
Mitä keksejä ostetaan?
Vinkuja: Marie-keksit o...
Joku: joo ja Dominoja...
Vinkuja: Saisinko puhua loppuun?
*kaikki hiljenee*
Vinkuja: Mielestäni Marie-keksit sopisivat tähän tilaisuuteen oivallisesti.
Muut: Niin? Johan me päätettiin ostaa niitä?
Miten voi olla, että kaikki muut ymmärtävät soljuvan puhetyylin, mutta yksi jää aina jankkaamaan puheenvuoroista ja lauseiden loppuun saattamisesta?
Tämä x1000. Tuo tuntuu olevan ihan silkkaa hidasälyisyyttä.
Vierailija kirjoitti:
Teen tuota joskus vahingossa. Huono tapa, tiedostan sen aina vasta siinä vaiheessa, kun olen jo tehnyt sen. Eli en ainakaan itse tee sitä tarkoituksella, se vaan lipsahtaa. Jotenkin se liittyy malttamattomuuteen. Toisen puhe tuntuu kestävän siinä hetkessä liian kauan tai etenevän liian hitaasti tai muut ovat aikeissa kommentoida. Olen jotenkin jo pääni sisällä edennyt sinne puhujan loppupisteeseen asti, vaikka puhuja on todellisuudessa vasta pilkkukohdassa. Olen muutenkin tosi huono kasvokkaisessa kommunikoinnissa.
Ehkä kuvittelet olevasi ehtinyt loppupisteeseen. Usein nimittäin käy niin, että keskeyttäjä alkaa lähteä asiasta sivuraiteille tai päivitellä jotain sivusekkaa, jolle tulisi selitys, jos vain malttaisi kuunnella loppuun. Eli asian pointti menee kokonaan ohi.
Ap
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen tuota joskus vahingossa. Huono tapa, tiedostan sen aina vasta siinä vaiheessa, kun olen jo tehnyt sen. Eli en ainakaan itse tee sitä tarkoituksella, se vaan lipsahtaa. Jotenkin se liittyy malttamattomuuteen. Toisen puhe tuntuu kestävän siinä hetkessä liian kauan tai etenevän liian hitaasti tai muut ovat aikeissa kommentoida. Olen jotenkin jo pääni sisällä edennyt sinne puhujan loppupisteeseen asti, vaikka puhuja on todellisuudessa vasta pilkkukohdassa. Olen muutenkin tosi huono kasvokkaisessa kommunikoinnissa.
Ehkä kuvittelet olevasi ehtinyt loppupisteeseen. Usein nimittäin käy niin, että keskeyttäjä alkaa lähteä asiasta sivuraiteille tai päivitellä jotain sivusekkaa, jolle tulisi selitys, jos vain malttaisi kuunnella loppuun. Eli asian pointti menee kokonaan ohi.
Ap
Tuossa ylhäällä jo selostan asian. "Olen jotenkin jo pääni sisällä edennyt sinne puhujan loppupisteeseen asti, vaikka puhuja on todellisuudessa vasta pilkkukohdassa."
Syyllistäminen ei omassa tapauksessani auta yhtään mitään. Olen tosi huono kommunikoinnissa. En ole mikään räpätäti, vaan tosi hiljainen. Silloin kun puhun, puhun välillä päälle. Vaikka ei ole tarkoitus loukata. Sori nyt vaan.
Aika moni puhuu ja se ei mua häiritse, kunhan jossain vaiheessa mun asia myös kuullaan.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teen tuota joskus vahingossa. Huono tapa, tiedostan sen aina vasta siinä vaiheessa, kun olen jo tehnyt sen. Eli en ainakaan itse tee sitä tarkoituksella, se vaan lipsahtaa. Jotenkin se liittyy malttamattomuuteen. Toisen puhe tuntuu kestävän siinä hetkessä liian kauan tai etenevän liian hitaasti tai muut ovat aikeissa kommentoida. Olen jotenkin jo pääni sisällä edennyt sinne puhujan loppupisteeseen asti, vaikka puhuja on todellisuudessa vasta pilkkukohdassa. Olen muutenkin tosi huono kasvokkaisessa kommunikoinnissa.
Ehkä kuvittelet olevasi ehtinyt loppupisteeseen. Usein nimittäin käy niin, että keskeyttäjä alkaa lähteä asiasta sivuraiteille tai päivitellä jotain sivusekkaa, jolle tulisi selitys, jos vain malttaisi kuunnella loppuun. Eli asian pointti menee kokonaan ohi.
Ap
Juu en tarkoita syyllistää. Ehkä tämä asia vaan ärsyttää minua enemmän kuin ole ajatellutkaan. Ja minun tapauksessani käy niin kuin tuossa sanoin.
Yksi mikä on rasittava asia on se, kun kerron asian, niin toinen sivuuttaa sen täysin, ja alkaa kertomaan itselleen tapahtunutta asiaa.
Hän ei siis sekuntiakaan ajatellut kommentoida kertomaani mitenkään, vaan hänellä on parempi ja kiinnostavampi juttu.
Miten niin ei ole vaikutusta? Saat ainakin asiasi sanottua kun sanot vaan.