Miten ratkaista kasvatuserimielisyydet miehen kanssa?
Ennen raskautta oltiin aika samoilla linjoilla asioista, myös se mitä lasten kasvattamisesta puhuttiin, mutta ei tullut mieleen kaikkea kovin yksityiskohtaisesti ennakkoon käydä läpi, kun vaikutti että ajatellaan asioista samoin. Nyt lasten ollessa päiväkoti-iässä on kuitenkin käynyt ilmi, että mies on eri mieltä kanssani suunnilleen kaikesta lapsiin liittyvästä. Itse esim, ajattelen, että lapset kasvatetaan siihen, että ei kiroilla, kiitetään kun saadaan jotain jne. Miehen mielestä taas päiväkoti-ikäisetkin saa hyvin kiroilla, millään kiittämisillä ei ole mitään väliä jne. Myös esim. ajattelen, että jo pienestä pitäen pitää opettaa järkevää rahan käyttöä, miehen mielestä taas lapsille pitää ostaa aina kaikki mitä he ikinä keksiikään pyytää. Lista on loputon. Miten tällaiset oikein voi ratkaista? Minä opetan lapsille yhtä ja mies samasta asiasta aivan päinvastaista.
Kommentit (68)
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko vain oma mutu ja vain meidän perheen juttu, mutta mun vanhemmilla oli aika selvä jako, mitä kumpikin lapsille opetti. Äiti opetti siistin pukeutumisen, kauneuden ja terveydenhoidon, leipomisen, siivoamisen, käytöstavat.. isä opetti korjaamaan autoa ja taloa, sytyttämään nuotion tai saunan, eri urheilulajeja ja niiden sääntöjä. Toki kumpikin puuttui kielenkäyttöön ja käytökseen omien rajojensa mukaisesti. Usein se oli isä, joka antoi painia tappelut loppuun, kun äiti olisi tullut väliin ja käskenyt sopimaan sanallisesti. Ei siis iso vahinko, vaikka kummallakin on ne omat tyylit. Mutta kuten nanny sanoi, älkää tapelko kasvatusasioista lasten kuullen, koittakaa sopia niistä kahden kesken. Jos lapset hoksaa, että teillä on niistä erimielisyyttä, käyttävät he sitä heti hyväkseen!
Tuo tilanne on kuitenkin aivan eri kuin meillä. Mieheni ei esim. puutu kielenkäyttöön, joskus jopa kannustaa kiroiluun nauramalla kun lapset kiroilee kuin se olisi kovinkin hauskaa. Ap
Kuulostaa tutulta, sillä erolla että ex-mies kritisoi ja asetti minut naurunalaiseksi lapsen edessä, kun olin kieltämässä lapselta herkut tai kiroilemisen. Lapselle kaikki oli isän puolelta sallittua vailla mitään rajoja, vaikka lapsi olisi muutenkin tarvinnut tiukat rajat. Minun kasvatustyö nollattiin täysin, ja usein lapsen nähden, joten olin voimaton. Mitkään keskustelut eikä ammattiauttajat auttaneet mitään. Isä onnistui ammattiavunkin kääntämään niin, että lapsi asettui sitä vastaan.
Tiemme erosivat, ja koska isän luona oli kaikki sallittua niin lapsi viihtyi isänsä luona enemmän. Minun luona käytiin, kun piti saada uusia vaatteita tai muita välttämättömyyksiä maksettavaksi.
Nykytilanne on se, että esikoiseni on syrjäytynyt täysi-ikäinen, mutta vastuullisen ja hyvän nykyisen aviomiehen kanssa saadut kaksi nuorempaa lasta osaavat käytöstavat ja pärjäävät elämässä muutenkin.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En tiedä, onko vain oma mutu ja vain meidän perheen juttu, mutta mun vanhemmilla oli aika selvä jako, mitä kumpikin lapsille opetti. Äiti opetti siistin pukeutumisen, kauneuden ja terveydenhoidon, leipomisen, siivoamisen, käytöstavat.. isä opetti korjaamaan autoa ja taloa, sytyttämään nuotion tai saunan, eri urheilulajeja ja niiden sääntöjä. Toki kumpikin puuttui kielenkäyttöön ja käytökseen omien rajojensa mukaisesti. Usein se oli isä, joka antoi painia tappelut loppuun, kun äiti olisi tullut väliin ja käskenyt sopimaan sanallisesti. Ei siis iso vahinko, vaikka kummallakin on ne omat tyylit. Mutta kuten nanny sanoi, älkää tapelko kasvatusasioista lasten kuullen, koittakaa sopia niistä kahden kesken. Jos lapset hoksaa, että teillä on niistä erimielisyyttä, käyttävät he sitä heti hyväkseen!
Tuo tilanne on kuitenkin aivan eri kuin meillä. Mieheni ei esim. puutu kielenkäy
Eli mies on laiska ääliö.
Mies haluaa olla kaikessa lapsille mieliksi ja olla lasten suosiossa. Jättää sinulle tehtäväksi kaiken mihin voisi liittyä lasten pettymykset, mielipaha, vastustus, uhma ym vähänkin hankala.
Kumpikin valitsee yhden lapsen kasvatettavaksi. Sitten vertailette herranterttujanne.
Mies on tässä väärässä. Ja hän taitaa sen itsekin tietää.
Eikö miehen äiti voisi puhua hänelle järkeä.
Vierailija kirjoitti:
Mies on tässä väärässä. Ja hän taitaa sen itsekin tietää.
Mutta on liian mukavuudenhaluinen muuttaakseen käytöstään.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Ehkä voisitte yrittää keskustella rakentavasti siitä, millaisia asioita kumpikin toivotte lapsillenne ja millaiset asiat niitä edistävät.
Sellainen keskusteluyritykseni johtaa vain siihen, että mies kokee minun jotenkin hyökkäävän hänen isänä olemista kohtaan ja kritisoivan häntä kaikesta. Vaikka miten yrittäisin nätisti puhua asioista. Tämä koko aihe on meillä jotenkin sellainen, että kun vähänkin sitä ns. sohaisee niin seuraus on miehen suuttuminen ja riita. Useimmat muut aiheet ei ole, mutta tämä on. En tiedä miksi. Mikään keskustelu tästä ei siis johda mihinkään hyvään ratkaisuun. Ap
Tuo kertoo siitä, että miehen omatunto soimaa, mutta hän vaientaa omatunnon äänen syyttelemällä sinua.
Toisin sanoen mies tietää itsekin, ettei hänen toimintansa vastaa edes hänen omia arvojaan. Sinun sanomisesi asiasta muistuttaa häntä, että asialle pitäusi tehdä jotain. Mutta se olisi niin vaivalloista, että hän mieluummin kieltää ongelman.
Kyse on siis silkasta henkisestä laiskuudesta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Luulen, ettei kyse on miehen mielipiteestä vaan viitsimisestä.
Kerrotko tarkemmin mitä tarkoitat? Ap
Sitä, että tuskin mies vastustaa lasten käyttäytymistä hyvin, mutta ei jaksa käydä niitä vääntöjä tai kuunnella kun sinä käyt, mitä em. asioiden opettaminen vaatii. Mies ei jaksa ottaa vastaan lasten pahaa mieltä eikä siksi puutu eikä kiellä heiltä mitään. Näin veikkaan.
Tämäpä juuri.
Sitten pitäisi selvittää, onko mies nahjus eli saamaton laiskuuttaan vai ihan aidosti selkärangaton eli kasvattaa lapsesta vahingossa perheen pikkukunkkua/-kuningatarta, josta koko perhe tulee kärsimään sitten teini-iän iskiessä päälle.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit siis lapsen jännämiehen kanssa joka ei halua lapselle kuria ja sääntöjä. Mahtaa olla hieno suhde teillä.
Ei mieheni ole mikään jännämies vaan tavallinen, tavallisen näköinen suomalainen mies. Ja kyllä hän haluaa lapsille sääntöjä ja kuria (kunhan ei joudu itse niitä toteuttamaan). Hän ei siis ole minun kasvatustapaa vastaan, minä olen hänen kasvatustapaa vastaan (koska hän sallii itse lapsille kaiken, ei kuitenkaan halua minun sallivan). Ap
Kuulostaa alistajamieheltä. Toisin sanoen jännämieheltä.
Nimim. Eri
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Teit siis lapsen jännämiehen kanssa joka ei halua lapselle kuria ja sääntöjä. Mahtaa olla hieno suhde teillä.
Ei mieheni ole mikään jännämies vaan tavallinen, tavallisen näköinen suomalainen mies. Ja kyllä hän haluaa lapsille sääntöjä ja kuria (kunhan ei joudu itse niitä toteuttamaan). Hän ei siis ole minun kasvatustapaa vastaan, minä olen hänen kasvatustapaa vastaan (koska hän sallii itse lapsille kaiken, ei kuitenkaan halua minun sallivan). Ap
Kuulostaa alistajamieheltä. Toisin sanoen jännämieheltä.
Nimim. Eri
Mikä ihmeen jännämies?
Vierailija kirjoitti:
Kuulostaa tutulta, sillä erolla että ex-mies kritisoi ja asetti minut naurunalaiseksi lapsen edessä, kun olin kieltämässä lapselta herkut tai kiroilemisen. Lapselle kaikki oli isän puolelta sallittua vailla mitään rajoja, vaikka lapsi olisi muutenkin tarvinnut tiukat rajat. Minun kasvatustyö nollattiin täysin, ja usein lapsen nähden, joten olin voimaton. Mitkään keskustelut eikä ammattiauttajat auttaneet mitään. Isä onnistui ammattiavunkin kääntämään niin, että lapsi asettui sitä vastaan.
Tiemme erosivat, ja koska isän luona oli kaikki sallittua niin lapsi viihtyi isänsä luona enemmän. Minun luona käytiin, kun piti saada uusia vaatteita tai muita välttämättömyyksiä maksettavaksi.
Nykytilanne on se, että esikoiseni on syrjäytynyt täysi-ikäinen, mutta vastuullisen ja hyvän nykyisen aviomiehen kanssa saadut kaksi nuorempaa lasta osaavat käytöstavat ja pärjäävät elämässä muutenkin.
Tämä on varmaan maailman yleisin "eroperheen lapsi kärsii isän puutteesta" -tilanne.
Bioiskästä ei tule koskaan roolimallia tai korkeintaan kieroutunut roolimalli, äiti luovuttaa ja ottaa eron, lapsi joko pelastuu tai kasvaa lopullisesti kieroon. Lopuksi yhteiskunta syyttää äitiä 🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole koskaan ennen ollut riitaa rahankäytöstä? Yleensä lapset kasvatetaan samalla tavalla kuin itsekin toimii. Sä ilmeisesti osaat säästää ja vertailla, mies ei, eikö tämä ole tullut vastaan koskaan? Tai kiittääkö hän ikinä ketään mistään? Juuri näistä vihjeistä itse etsin lapsilleni sopivaa isää. Jos ei itse osaa käytöstapoja, ei voi olettaa että opettaa niitä lapsilleenkaan.
Näihin keskusteluihin ilmaantuu aina näitä täydellisiä äitejä, jotka on osanneet valita itselleen täydellisen ja virheettömän miehen.
Hauskaa, koska ei mulla edes ole lapsia. Koska vielä etsin sitä miestä, joka ansaitsee itseään isäksi kutsuttavan.
Tulet pettymään, virheetöntä miestä ei nimittäin ole. Jokainen per
Mies, joka pelkää jopa pikkulasten mielipiteitä, ei ole mies :D
Tässä neuvo nuorille naisille, jotka haaveilevat perheestä. Ennen lapsen hankintaa pitää kommunikoida. Pitää tuntea toinen. Nämä kasvatusasiatkin pitää käydä läpi ennen kuin se pieni viaton ihminen tuodaan tähän maailmaan.
Mutta nyt kun lapset ovat maailmassa ja vanhemmat eivät pääse sopuun, suosittelen perheneuvolaa ja jotain perheterapiaa. Muuten kohta erotaan ja lapset traumatisoituvat loppuiäkseen vanhempien riidoista.
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa olla kaikessa lapsille mieliksi ja olla lasten suosiossa. Jättää sinulle tehtäväksi kaiken mihin voisi liittyä lasten pettymykset, mielipaha, vastustus, uhma ym vähänkin hankala.
Tämä. Klassinen lapsimies joka ei halua olla ikävä kaveri omille lapsilleen. Liittoutuu niiden kanssa ainoaa auktoriteettia eli ap:ta vastaan.
Ikävä tilanne kun on itse sa ainoa vanhempi. Vaikea kasvattaa miestä enää aikuisuuteen. Liian myöhäistä korjata?
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Mies haluaa olla kaikessa lapsille mieliksi ja olla lasten suosiossa. Jättää sinulle tehtäväksi kaiken mihin voisi liittyä lasten pettymykset, mielipaha, vastustus, uhma ym vähänkin hankala.
Tämä. Klassinen lapsimies joka ei halua olla ikävä kaveri omille lapsilleen. Liittoutuu niiden kanssa ainoaa auktoriteettia eli ap:ta vastaan.
Ikävä tilanne kun on itse sa ainoa vanhempi. Vaikea kasvattaa miestä enää aikuisuuteen. Liian myöhäistä korjata?
Yleinen tilanne siis. Pakkohan siihen joku ratkaisu on olla.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Eikö teillä ole koskaan ennen ollut riitaa rahankäytöstä? Yleensä lapset kasvatetaan samalla tavalla kuin itsekin toimii. Sä ilmeisesti osaat säästää ja vertailla, mies ei, eikö tämä ole tullut vastaan koskaan? Tai kiittääkö hän ikinä ketään mistään? Juuri näistä vihjeistä itse etsin lapsilleni sopivaa isää. Jos ei itse osaa käytöstapoja, ei voi olettaa että opettaa niitä lapsilleenkaan.
Näihin keskusteluihin ilmaantuu aina näitä täydellisiä äitejä, jotka on osanneet valita itselleen täydellisen ja virheettömän miehen.
Hauskaa, koska ei mulla edes ole lapsia. Koska vielä etsin sitä miestä, joka ansaitsee itseään isäksi kutsuttavan.
No onnea sitten etsintään. Toivottavasti onnistut, eikä mikään jää huomaamatta, eikä ikäviä yllätyksiä asenteissa ja käytösmalleissa, tai muita ongemia, lasten saannin jälkeenkään tule.
Ymmärrät kuitenkin varmastikin, ettei kaikki ole aina itsestä kiinni, kun on ihmissuhteista kyse.
Ei ole mahdollista millään etukäteen selvittää toisesta ihmisestä varmaksi, että millainen isä tai äiti hänestä tulee. Ei ole olemassa mitään sellaista testiä, jolla voisi varmistua, että tästä miehestä tulee varmasti hyvä isä, joka hoitaa paljon lapsiaan, kasvattaa viisaasti, osallistuu muutenkin paljon eikä heittäydy mitenkään hankalaksi tai urpoile. Tämä siis sille, joka aiemmin ketjussa etsi sitä täydellistä isää tuleville lapsilleen.
En tiedä, onko vain oma mutu ja vain meidän perheen juttu, mutta mun vanhemmilla oli aika selvä jako, mitä kumpikin lapsille opetti. Äiti opetti siistin pukeutumisen, kauneuden ja terveydenhoidon, leipomisen, siivoamisen, käytöstavat.. isä opetti korjaamaan autoa ja taloa, sytyttämään nuotion tai saunan, eri urheilulajeja ja niiden sääntöjä. Toki kumpikin puuttui kielenkäyttöön ja käytökseen omien rajojensa mukaisesti. Usein se oli isä, joka antoi painia tappelut loppuun, kun äiti olisi tullut väliin ja käskenyt sopimaan sanallisesti. Ei siis iso vahinko, vaikka kummallakin on ne omat tyylit. Mutta kuten nanny sanoi, älkää tapelko kasvatusasioista lasten kuullen, koittakaa sopia niistä kahden kesken. Jos lapset hoksaa, että teillä on niistä erimielisyyttä, käyttävät he sitä heti hyväkseen!