Onko surullista jos nainen on yhden miehen kanssa koko ikänsä?

Vierailija kirjoitti:

Se on Raamatun mukaista että ihminen menee kerran avioliittoon ja on siinä koko lopun elämänsä.

Nykyinen parin vaihtaminen ei tuo kuin surua.

Paskapuhetta. Tiedätkö asiasta jotain eli onko omakohtaista kokemusta parin vaihtamisesta? Kannattaa vaihtaa paria niin kauan että löytyy oikea.

No ei tietenkään. 

No on se aika surullista. Nykyään naisen tulisi voimaantua ja olla itsenäinen ja rohkea ja sinut itsensä kanssa ja näyttää kaikille miten ei tarvitse miestä mihinkään ja body count, eli pantujen miesten määrä pitää olla vähintään kolminumeroinen tai on alistettu uhri ja reppana.

Vierailija kirjoitti:

No on se aika surullista. Nykyään naisen tulisi voimaantua ja olla itsenäinen ja rohkea ja sinut itsensä kanssa ja näyttää kaikille miten ei tarvitse miestä mihinkään ja body count, eli pantujen miesten määrä pitää olla vähintään kolminumeroinen tai on alistettu uhri ja reppana.

Niin, mieshän taas ihan luonnostaan haluaa 'jatkaa sukuaan' mahdollisimman monien naisten kanssa, eikös niin? Niiden nuorten, kauniiden ja himokkaiden neitsyiden kanssa?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ilmeisesti on, koska niin moni nainen pettää, koska luulee ansaitsevansa enemmän kuin tavallisen ja turvallisen suhteen.

Noin puolet suhteessa olevista naisista haaveilee jatkuvasti olevansa muiden miesten pantavana.

Ja mistä sinä tuon tiedät?

Se osaa lukea miljoonien tuntemattomien naisten ajatuksia tietty!

Niin naisten mielipide tuosta asiasta riippuu ihan asiayhteydestä. Mikä vaan on naisen kannalta parempi näkökulma niin mielipide muuttuu sen mukaan.

Olin 18 v kun ekan kerran tapasin puolisoni. 46 vuotta taivallettiin yhdessä kunnes puolisoni menehtyi 4 v sitten. Nyt taivallan yksin ihanien muistojen kera ja muistelen yhteisiä aikoja lämmöllä sekä rakkaudella. Ikävä on, mutta elämään kuuluu jokaiselle ne päivät mitä luoja suo.

35 vuotta yksi ja ainoa ja tulevia yhteisiä vuosia edessä toivottavasti vielä vähintäänkin toinen samanmoinen. 

Yhdessä olemme käyneet läpi elämämme ilot ja surut. Kaikesta voimme keskustella ja ei ole mitään, mitään emme jakaisi toistemme kanssa. Elämä on antanut enemmän kuin koskaan osasin edes unelmoida.

Joten ei, ei ole surullista vaan onnen täyttymys.

Jää siinä erilaiset kullit kokeilematta.

Riippuu minkälainen mies on. 

Usein kun tyytyy niin ei tiedä paremmasta.