Lue keskustelun säännöt.
Onko surullista jos nainen on yhden miehen kanssa koko ikänsä?
26.12.2024 |
Jos suhde on kuitenkin hyvä ja turvallinen, mutta tasaisen arkinen.
Kommentit (109)
Vierailija kirjoitti:
Naiset haluaa naimisiin lapsen saannin vuoksi. Aina yhä uudelleen. Miehelle se on tärkeää koska naisellekkin on. Mies taas ajattelee että hänen tehtävänsä on siittää mahdollisimman monta lasta maailmaan.
Harva tekee enää edes kahta lasta.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin sitten hyvin harvoin tapahtuu, jos se on unelma?
Ei riitä, että vain itse siitä haaveilee. Pitäisi löytää toinen, jolla olisi sama unelma. Ja kummankin kyetä sitoutumaan siihen elämänmittaiseen suhteeseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yhden miehen kanssa koko ikäni 20-viotiaasta 64-vuotiaaksi. Rakastan tasaisen arkista elämäämme.
Meillä on kaikki paremmin kuin hyvin. Yhteiset lapsemme ja velaton kotimme. Talous on kunnossa, tilillä satojatuhansia ja vielä takametsääkin.
Matkustelemme paljon. Terveyttä riittää, koska lenkkeilemme ja syömme terveellisesti herkuttelua unohtamatta. Sukulaisia kävi juuri kylässä ja ystäviä riittää.
Toivottavasti jollain tapaa autatte niitäkin joilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Ihmisiä tai eläimiä. (Omia lapsia ei lasketa)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
On sellaisia naisia olemassa, jotka ei ole koskaan nauttineet seksistä. Tai saaneet kunnollista orgasmia. Aika harmillista. Todella surullist!
Mutta ei se minusta, että elää ja on pidempään parisuhteessa yhden ja ainoan kanssa tarkoita sitä, ettekö voisi saada orgasmia ja nauttia seksistä. - Kyllä minä (miehenä) olen mieluummin ilman seksiä ja yritän läytää ja kohdata sen yhden ja erityisen kuin kuvittelsin nyt, että seksi on aina uudemman kumppanin kanssa parepaa kuin edellsien.
Eikun tarkotin, ettei tajuta edes opetella hyvää seksiä. Kuin se olisi 'huonoa ja syntistä'. Jos ei ole seksiä tai minkäänlaista läheisyyttä, niin on kyllä harmillista. Se on osa elämän nautintoja.
No. Tuo ei kyllä ihan ensimmäisenä tullut mieleeni edellisestä kommentistasi. - Itse pidän luonnollisena että pidemmässä parisuhteessa saattaa seksissäkin olla erilaisia kausia. JA ehkä vhän naivina ja sinisilmäisenä haluan uskoa tai ainakin tovoa, että se voi olla hyvää, jos molemmilla on halu ja toive siitä, että haluaa tuottaa toiselle iloa ja nautintoa. En itse väitä olevani mikäään mestari seksissä.
Mutta mielelläni oppisin, jos vain löytäsin jonkun jolla olisi kärsivällisyyttä ja halua opettaa, eikä odottaa, että miehenä näen tai muuten aistin, jollain yli-inhimillsessä tavalla kuinka minun tulisi toimia, että saisin hänet nauttimaan ja iloistemaan seksisä(kin) kanssani., vaan kuinka monella meistä on kärsivällisyyttä ja malttia?
- Koska itse olen elänyt vuosia ilman seksiä (kumpppanin kanssa) niin se ei ole tehnyt asiasta ainakaan itselleni yhtään helpompaa Pikemminkin päinvastoin
No ei ole surullista. Minusta on ihanaa olla saman miehen kanssa koko ikäni. En voi ymmärtää niitä, joilla on penskoja vaikka kuinka monelle eri miehelle. Ai niin, mutta onhan näille joku nimityskin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vanhempani alkoivat seurustella 17-vuotiaina.Yhteiseloa kesti kunnes isä kuoli 85-vuotiaana. Äiti eli vielä pari vuotta, ja viikoittain hän puhui kuinka hyvä mies hänellä oli ollut, ja kuinka hyvä elämä. Jotenkin en ole osannut ajatella että se olisi surullista.
Vanhat ihmiset puhuu aina noin, vaikka liitto olisi ollut täyttä helvettiä. Varsinkin kuolleesta tulee pyhimys, vaikka olisi siittänyt 20 lehtolasta liiton aikana. Hyvä mies oli! Tekopyhään pas###.
On. Ero tuli enkä oli 10 vuoteen kelvannut kenellekään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Sehän olisi parasta.
Riippuu siitä, onko hän itse siihen tyytyväinen. Jos jää kaihertamaan tunne, että olisi halunnut kokea ja seikkailla enemmän, niin se on surullista. Jos hänestä tuntuu, että kaikki on tullut koettua, mitä tarvitsee, niin sehän on hienoa. Kaikki ihmiset eivät aina halua samoja asioita.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Samaa mietin kun 20 vuotta tuli täyteen saman naisen kanssa. Tästä eteenpäin vaimolla alkaa eittämättä alamäki mutta itse voisin saada 15 vuotta nuoremman suhteellisen helposti esitunnusteluiden perusteella
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen ollut yhden miehen kanssa koko ikäni 20-viotiaasta 64-vuotiaaksi. Rakastan tasaisen arkista ...
Toivottavasti jollain tapaa autatte niitäkin joilla asiat eivät ole yhtä hyvin. Ihmisiä tai eläimiä. (Omia lapsia ei lasketa)
Joku 💩-pää kirjuuttelee kommenttii.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vielä kauniimpaa olisi, jos jokainen mies olisi vain yhden naisen kanssa koko elämänsä aikana<3
Vierailija kirjoitti:
Kummisetä ja -täti on olleet yhdessä 50 vuotta. Edelleen onnellisia, vaikka sedällä alkaa vanhuuden vaivoja olemaan.
Minun kummini olivat yhdessä teini-ikäisistä kuusikymppisiksi, jolloin kummisetäni menehtyi. Ainoa minun todistamani parisuhde, josta olen ajatellut, että sellaisen olisin itsekin halunnut. Kohtelivat toisiaan niin hyvin ja puhuivat toisilleen sekä toisistaan niin kauniisti. Kummisetäni kuolemasta on nyt yli 20 vuotta, ja edelleen kummitäti puhuu miehestään niin syvällä lämmöllä ja rakkaudella, että tippa linssissä sitä kuuntelee.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Samaa mietin kun 20 vuotta tuli täyteen saman naisen kanssa. Tästä eteenpäin vaimolla alkaa eittämättä alamäki mutta itse voisin saada 15 vuotta nuoremman suhteellisen helposti esitunnusteluiden perusteella.
Just. Viagraa.
Surullisempaa se on, että on monen kanssa joista kukaan ei ole itselle hyvä eikä oikeanlainen. Määrä kun ei korvaa laatua.
No ei todellakaan ole jos on hyvä mies ja kaikki asiat hyvin. Sehän on hienoa sekin. Ehkä sellainen sopii joillekin, elämiä on niin paljon erilaisia.
Vierailija kirjoitti:
Surullisempaa se on, että on monen kanssa joista kukaan ei ole itselle hyvä eikä oikeanlainen. Määrä kun ei korvaa laatua.
Tai lähinnä se jos jää näihin suhteisiin vain siksi että on pakko olla joku. Joskus täytyy kokeillakin. Itselläni oli pitkä suhde enkä eron jälkeen kaipaa uutta. Nyt nautin omasta elämästäni vain sinkkuna, se tuntuu nyt hyvältä ratkaisulta. En ole kovinkaan tarvitseva ihminen.
Vierailija kirjoitti:
Miksi näin sitten hyvin harvoin tapahtuu, jos se on unelma?
On niin vähän niitä unelmamiehiä, jotka oikeasti kohtelevat naista hyvin koko pitkän suhteen loppuun asti.
Riippuu mihin tyytyy. Tiettyyn tapaan elää tottuu. Joillekkin jatkuva riitely ja toisen haukkuminenkin on normaalia. Itse elin aivan järkyttävässä avosuhteessa 18 vuotta. Mies piti kynnysmattonaan ja ainoa joka sai liitosta jotain, oli mies. Hän halveksi, haukkui, käskytti, löi, kävi vieraissa ja tätä voisi jatkaa loputtomasti. Kun lopulta sain voimaa irrottautua, niin mies haukkui hulluksi. Päässäni oli kuulemma vikaa. En löytäisi ikinä niin hyvää ja komeaa miestä kuin hän. Minähän olin sairas, kun jätin hänet. Hän menetti kynnysmattonsa. Sitä kun olisi pitänyt elinikä jatkaa, niin olisin varmaan jo kuollut.
Kummisetä ja -täti on olleet yhdessä 50 vuotta. Edelleen onnellisia, vaikka sedällä alkaa vanhuuden vaivoja olemaan.