Säälittäkö sua jos ihminen joka on saanut kaiken aina helposti
ei enää saakaan ja joutuu selviytymään yksin. Tiedän näitä suhteilla töihin päässeitä, jotka ovat kusseet varman ja vakaan työpaikan kun ovat ryhtyneet työpaikkakiusaajiksi tai muuten myrkyttäneet työilmapiirin ja/tai saikuttaneet jatkuvasti on ollut vähän sitten pakko lähteä ja ottaa jokin toinen epävarmempi työ, josta sitten jonkin ajan kuluttua ovat joutuneet pois ja nyt ei ole ketään joka auttaisi takaisin työelämään ja kappas, ei olekaan helppoa pästä uusiin töihin. Kaikilla ei edes koulutusta vaan pelkkä peruskoulu tai ylioppilastutkinto.
Kommentit (18)
Onni suokoon heitä.
Itsellä kaikki mennyt päin persettä mutta kun tyytyy vähään niin ei se haittaa.
Kaikki eivät lähde töistä siksi, että olisivat itse se ongelma. Joissakin työpaikoissa on niin sairas ja stressaava työilmapiiri, ettei siellä kestä kukaan perus maalaisjärjen omaava ihminen. Sitten pyydellään vielä palaamaan takaisinkin.
Vierailija kirjoitti:
Kaikki eivät lähde töistä siksi, että olisivat itse se ongelma. Joissakin työpaikoissa on niin sairas ja stressaava työilmapiiri, ettei siellä kestä kukaan perus maalaisjärjen omaava ihminen. Sitten pyydellään vielä palaamaan takaisinkin.
No, aloitus ei koskenut heitä. Vastaa kysymykseen.
Säälitkö ihmistä joka on saanut aina kaiken helposti? Ap:tä käy vähän sääliksi.
Sitä niittää mitä kylvää. Aina ei kylvä mutta niittää silti, mutta karma hoitaa kyllä aikanaan.
Ei. Jos on lapsena saanut liikaa, se voi säälittää, esimerkiksi huone muistuttaa barbimuseota enemmän kuin normaalia.
En sääli itseäni. Mulla on ollut helppo elämä ja minkäs minä sille voin. Kohta jään eläkkeelle.
Vierailija kirjoitti:
En sääli itseäni. Mulla on ollut helppo elämä ja minkäs minä sille voin. Kohta jään eläkkeelle.
Sori luin vain otsikon. Mulla on edelleen helppo elämä.
Esim jos Donald Trump menettäisi kaiken omaisuutensa ja joutuisi kodittomaksi, niin ei säälittäisi. Maailma on köyhiä ja kodittomia täynnä, miljoonia sellasia. Sitten vain olisi yksi koditon lisää.
Ei se mua kyllä naurattaisikaan. Ei sillä olisi mulle mitään väliä.
Vierailija kirjoitti:
Onni suokoon heitä.
Itsellä kaikki mennyt päin persettä mutta kun tyytyy vähään niin ei se haittaa.
Sama. Vähälläkin oppii tulemaan toimeen, mutta aikaa se vie.
Vierailija kirjoitti:
Ei. Jos on lapsena saanut liikaa, se voi säälittää, esimerkiksi huone muistuttaa barbimuseota enemmän kuin normaalia.
Ei kuuluu sulle eikä mulle mitä muistuttaa....vai kuuluuko ?????
Meidän ihmisten olisi enemmän syytä paneutua juurisyihin mistä moinen käytös kertoo. Kaikki me olemme ihmisiä emmekä ole täydellisiä kukaan. Kaikilla meillä on omat ongelmamme mutta pitäisi koittaa tulla toimeen keskenämme. Asioista on hyvä keskustella avoimesti jotta olo helpottaisi. Kaikkea taakkaa ei tarvitse kantaa yksin. Myötätunto, rakkaus ja viisaus ohjailee meitä kohti parempaa huomista entistä kokemusta rikkaampana. On välillä aina hyvä pysähtyä miettimään omaa käyttäytymistä ja niinhän sitä sanotaan että niin metsä vastaa kuin sinne huudetaan. Aina ei voi olla se paras päivä mutta toisen kunnioitus ja se ettei anna täyttä mitallista aina muiden niskaan vaan tosiaan pysähtyy välillä ja antaa itselleen tilan rauhottua ja pohtia asioita.
Mitä tarkoitat saanut helposti työpaikan? Minkä työpaikan saanut helposti suhteilla?
Käsittääkseni opettajan sijaiseksi voi ilmoittautua kuka tahansa, ei siihen suhteita tarvita eikä koulutusta. Sama siivoustyöpaikoissa ja puhelinmyynnissä.
Vierailija kirjoitti:
Säälitkö ihmistä joka on saanut aina kaiken helposti? Ap:tä käy vähän sääliksi.
Miksi ei? On ollut useitakin mahtimiehiä, jotka ovat olleet nimenomaan tätä mieltä: että on ihmiselle karvas kohtalo ja este saada haluamansa.
Seneca sanoi, että Kohtalo pilkkaa ihmisiä ympäröimällä heidät epätodella rikkaudella.
Ei moni arvosta jos asiat tulee kuin manulle illallinen. Sitten kun menettää niin vasta pysähtyy ehkä miettimään.
Minua säälittää ihmiset, jotka katkeruuksissaan kuvittelevat muiden saaneen kaiken ihan helposti ilman vaivannäköä.
Ei.