Uusi parisuhde eron jälkeen 5-kymppisenä

Ei enää yhtään suhdetta saman katon alla. Omat asunnot, niin kiinnostaa.

M51

Itse menin myös tähän sudenkuoppaan, että ihan kaikki riidat ja epäkohdar lakaistiin matona alle. Ensin ne aluksi sanottiin selviteltävän, mutta kävi sitten juuri noin, että asiat jäi puhumatta ja olitiin kuin mitään ei olisi tapahtunutkaan. Erohan siitä lopulta tuli kun miehelle ei tullut asetettua mitään rajoja mistään. Teitkö ap tämän aloituksen ihan tarkoituksella?

Vierailija kirjoitti:

Ei enää yhtään suhdetta saman katon alla. Omat asunnot, niin kiinnostaa.

M51

Itse tsjusin, että miestä alkoi tällaisessa tilanteessa kiinnostaa myös muut naiset. Oli turhankin siis vapaata elämää. Kaikki ei osaa elää kun vapautta on mielinmäärin. 

n.53

Ette tunne toisianne, koska vietätte niin vähän aikaa yhdessä. Se aika, jonka olette yhdessä on kuvailisi mukaan enimmäkseen fyysistä. Se ei ikävä kyllä riitä pidemmän päälle, että ihminen tuntee olonsa rakastetuksi ja arvostetuksi. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää yhtään suhdetta saman katon alla. Omat asunnot, niin kiinnostaa.

M51

Itse tsjusin, että miestä alkoi tällaisessa tilanteessa kiinnostaa myös muut naiset. Oli turhankin siis vapaata elämää. Kaikki ei osaa elää kun vapautta on mielinmäärin. 

n.53

Juuri kaltaistasi äitihahmo kontrolliemäntää en enää elämääni tarvitse.

Vierailija kirjoitti:

Ette tunne toisianne, koska vietätte niin vähän aikaa yhdessä. Se aika, jonka olette yhdessä on kuvailisi mukaan enimmäkseen fyysistä. Se ei ikävä kyllä riitä pidemmän päälle, että ihminen tuntee olonsa rakastetuksi ja arvostetuksi. 

           Itseni se sai tuntemaan pelkäksi hoidoksi. Pantiin ja mies lähti kotiin "tekemään kotitöitä". Pienikin erimielisyys/huomautus jostain ja mies lähti heti kotiinsa. Sitten mykkäkoulua rangaistukseksi pari päivää, pari viikkoa, pari kuukautta.... ja Ero. 

Vuoroviikkosuhteessa on just se että se saattaa triggeröidä epävarmuuksia jotka sitten saattaa aiheuttaa lopulta kaikenlaista oireilua. Useampi on tässä jo maininnut että sen viikon aikana joka vietetään erillään tapahtuu etääntymistä. Tämä siitäkin huolimatta että ollaan aktiivisesti yhteyksissä. Kyllä se ennemmin tai myöhemmin alkaa aiheuttaa ongelmia. Aloittaja kuvailee että "sanoja ei tarvita". No, kohta tarvitaan. Riittääkö aloittajan mielenkiinto siinä vaiheessa kun nainen haluaakin alkaa keskustella näistä aiheista? Vai onko aloittaja tyypillinen "eikö voitaisi vain nauttia elämästä ja toisistamme" mies? 

Vierailija kirjoitti:

Ette tunne toisianne, koska vietätte niin vähän aikaa yhdessä. Se aika, jonka olette yhdessä on kuvailisi mukaan enimmäkseen fyysistä. Se ei ikävä kyllä riitä pidemmän päälle, että ihminen tuntee olonsa rakastetuksi ja arvostetuksi. 

Pitää paikkansa, emme tunne toisiamme vielä tarpeeksi. Eli pitää puhua enemmän ja mitä erilaisimmista asioista. Ja puuhata yhdessä kaikenlaista, missä kumpikin on aidosti läsnä. 

Tähän mennessä saadun palautteen perusteella naiseni kyllä kertoo tuntevansa olonsa rakastetuksi ja arvostetuksi ja ihmettelevänsä minun huomaavaisuuttani, ystävällisyyttänija tarkkanäköisyyttäni. Jää nähtäväksi miten pitkälle se riittää, että tekee ja yrittää parhaansa. Kahden kauppa kuitenkin kyseessä ja tärkeää on, että kumpikin kokee suhteessa synergiaa eli kokee saavansa enemmän kuin mitä antaa.

Ap

Voi mikä vitsi. Jokaisella alkuhuumat laimenee ja jos suhde ei muutu syväksi rakkaudeksi niin kumppania voi vaihdella niin kauan kunnes jonkun vielä saa siihen pinnalliseen tyydytykseensä alkuhuumaansa.

Minua kyllä vituttaa tämmöiset suhteissaan soutelevat ihmiset jotka eivät koskaan löydä sitä oikeeta ja vaihtelevat koko ikänsä kumppania vielä keski iässäkin epätoivoisesti eikä ole järki päässä ollenkaan.

Järkeä ylä päässä ei ole yhtään sen enempää kuin sen ensimmäisenkään suhteen perustamiseen muuta kuin alapäässä.

Tämmöinen päästään huuhaa ihminen vain nauttii vaihtelusta kun se uusi ihminen saa jotain kiksejä aikaiseksi hetken aikaa ja sitten kun sen tuntee paremmin sen ihmisen niin ne mielikuva kiksit loppuukiin siihen paikkaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ette tunne toisianne, koska vietätte niin vähän aikaa yhdessä. Se aika, jonka olette yhdessä on kuvailisi mukaan enimmäkseen fyysistä. Se ei ikävä kyllä riitä pidemmän päälle, että ihminen tuntee olonsa rakastetuksi ja arvostetuksi. 

Pitää paikkansa, emme tunne toisiamme vielä tarpeeksi. Eli pitää puhua enemmän ja mitä erilaisimmista asioista. Ja puuhata yhdessä kaikenlaista, missä kumpikin on aidosti läsnä. 

 

Tähän mennessä saadun palautteen perusteella naiseni kyllä kertoo tuntevansa olonsa rakastetuksi ja arvostetuksi ja ihmettelevänsä minun huomaavaisuuttani, ystävällisyyttänija tarkkanäköisyyttäni. Jää nähtäväksi miten pitkälle se riittää, että tekee ja yrittää parhaansa. Kahden kauppa kuitenkin kyseessä ja tärkeää on, että kumpikin kokee suhteessa synergiaa eli kokee saavansa enemmän kuin mitä antaa.

Miksi sinulla ei ole ydinperhettä jos noin täydellinen olet.

Vierailija kirjoitti:

Siis missä ne lapset asuisi jos ei kotonaan?

Lastenkodissa ovat.

Olin 19vuotta yhdessä lasteni isän kanssa. Erosta on nyt 10 vuotta. Sen jälkeen olin 5 vuotta suhteessa,jossa oli omat kodit ja molemmilla lapsia. Sattuipa mies vielä olemaan kova juopottelija (olis pitäny heti tajuta). No riuhtaisin tuosta suhteesta itseni irti pari vuotta sitten. Ikää mulla nyt 52v ja olen niin onnellinen kun elän yksin. Tää on ihan parasta. Käyn töissä, tuun kotiin,lenkille,kokkailua, lukemista jne. En edes tiedä millon olis aikaa tapailla jotain. 

Vierailija kirjoitti:

Vuoroviikkosuhteessa on just se että se saattaa triggeröidä epävarmuuksia jotka sitten saattaa aiheuttaa lopulta kaikenlaista oireilua. Useampi on tässä jo maininnut että sen viikon aikana joka vietetään erillään tapahtuu etääntymistä. Tämä siitäkin huolimatta että ollaan aktiivisesti yhteyksissä. Kyllä se ennemmin tai myöhemmin alkaa aiheuttaa ongelmia. Aloittaja kuvailee että "sanoja ei tarvita". No, kohta tarvitaan. Riittääkö aloittajan mielenkiinto siinä vaiheessa kun nainen haluaakin alkaa keskustella näistä aiheista? Vai onko aloittaja tyypillinen "eikö voitaisi vain nauttia elämästä ja toisistamme" mies? 

Sehän on vain hyvä, että homma kuivahtaa kokoon heti alkuunsa jos on niin heikolla pohjalla tai jompi kumpi niin epävarma, että viikko pari erossaoloa upottaa koko hataran lautan. Olisi kamalaa esim kiirehtiä yhteen muuttamista ja sitten pakata taas muuttokuorma puolen vuoden jälkeen, jos todettaisiin ettei homma toimikaan. Tuskin kummankaan lapsille myöskään halutaan näyttää mitään hätiköityä toimintaa.

Viestejä on helppo lähettää koska ja mistä tahansa, syvälliseen keskusteluun tarvitaan aikaa ja paikka. Ja aloitteita. Välillä pitää keskustella, välillä vaan olla sylikkäin ja nauttia läheisyydestä. Minulla kyllä riittää mielenkiintoa ja aikaa parisuhteen hoitoon juuri niin paljon kuin tarvitaan. Tässä vaiheessa ne suhteen perustukset pitää valaa ja riittävän vankat sellaiset.

Ap

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis missä ne lapset asuisi jos ei kotonaan?

 

Lastenkodissa ovat.

 

Vuoroviikkovanhemmuus? Anyone?

#30 Taisi ap kertoa eronneensa. Silloin se ydinperhe menee yleensä rikki. Kaikki ihmiset eivät kuitenkaan mene parisuhteissa tai erossa niin rikki, etteikö voisi yrittää uudelleen.

Vierailija kirjoitti:

Miehenä minulle aiheuttaa eniten kipuilua naisystäväni varautuneisuus ja tunteiden ailahtelevaisuus. Hän ei ikään kuin uskalla heittäytyä suhteeseen kunnolla vaan vuoroin tulee lähemmäs ja vuoroin pakenee. En voi miehenä ymmärtää sitä tunteiden vuoristorataa, joka naisen päässä myllertää.

Itselleni taas asiat ovat enemmän on-off tyylisiä, olen tyytyväinen asioiden nykytilaan eivätkä tunteeni vaihtele kuukautiskierron, vireys-/energiatason tai minkään muunkaan mukaan samalla tavalla. Toki minullakin on myös tunteet ja sellainen etäisyydenotto tai "tarvitsen aikaa omille ajatuksilleni ja niiden prosessointiin" -tyylinen juttu tietysti joskus harmittaa kun on ollut suuret odotukset vaikkapa viikonlopulle ja kaipaa toista kovasti niin fyysisesti kuin psyykkisestikin.

Ymmärrän yskän, tai ainakin kuvittelen ymmärtäväni. Vaikuttaa siltä, että naisellasi on kontollaan huonoja ja ehkä vaikeitakin kokemuksia suhteesta, jossa hän on päästänyt toisen lähelleen ja sitten tullut satutetuksi, jätetyksi tai molempia. Hän haluaisi lähellesi, mutta häntä voi pelottaa läheisyys. Mitä tärkeämpi hänelle olet, sitä varautuneempi hän voi hetkittäin olla kun pelkää sisimmässään, että entä jos sinäkin satutat häntä.

Tarvitsette aikaa, kärsivällisyyttä ja avointa puhetta. Hormonit heiluttelevat meitä naisia välillä aivan laidasta laitaan. On totta, että miehenä et varmaan voikaan ymmärtää naisen tunteiden vuoristorataa, mutta jos pystyt hyväksymään, olet jo voiton puolella.

Joku sanoi joskus että on kolme eri rakkautta...ensirakkaus, lastentekorakkaus ja loppuelämän rakkaus. Jollakin nuo kaikki ehkä osuvat yhteen ja samaan ihmiseen mutta nykyään varmaan on aika yleistä useampi...

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei enää yhtään suhdetta saman katon alla. Omat asunnot, niin kiinnostaa.

M51

Itse tsjusin, että miestä alkoi tällaisessa tilanteessa kiinnostaa myös muut naiset. Oli turhankin siis vapaata elämää. Kaikki ei osaa elää kun vapautta on mielinmäärin. 

n.53

Ihmiset nimenomaan oppivat elämään ja nauttimaan elämästä silloin, jos vapautta on mielin määrin.

Vierailija kirjoitti:

Voi mikä vitsi. Jokaisella alkuhuumat laimenee ja jos suhde ei muutu syväksi rakkaudeksi niin kumppania voi vaihdella niin kauan kunnes jonkun vielä saa siihen pinnalliseen tyydytykseensä alkuhuumaansa.

Minua kyllä vituttaa tämmöiset suhteissaan soutelevat ihmiset jotka eivät koskaan löydä sitä oikeeta ja vaihtelevat koko ikänsä kumppania vielä keski iässäkin epätoivoisesti eikä ole järki päässä ollenkaan.

 

Järkeä ylä päässä ei ole yhtään sen enempää kuin sen ensimmäisenkään suhteen perustamiseen muuta kuin alapäässä.

Tämmöinen päästään huuhaa ihminen vain nauttii vaihtelusta kun se uusi ihminen saa jotain kiksejä aikaiseksi hetken aikaa ja sitten kun sen tuntee paremmin sen ihmisen niin ne mielikuva kiksit loppuukiin siihen paikkaan.

Miksi tuo sinua suututtaa? Onko se sinulta jotenkin pois?

Vierailija kirjoitti:

Voi mikä vitsi. Jokaisella alkuhuumat laimenee ja jos suhde ei muutu syväksi rakkaudeksi niin kumppania voi vaihdella niin kauan kunnes jonkun vielä saa siihen pinnalliseen tyydytykseensä alkuhuumaansa.

Minua kyllä vituttaa tämmöiset suhteissaan soutelevat ihmiset jotka eivät koskaan löydä sitä oikeeta ja vaihtelevat koko ikänsä kumppania vielä keski iässäkin epätoivoisesti eikä ole järki päässä ollenkaan.

 

Järkeä ylä päässä ei ole yhtään sen enempää kuin sen ensimmäisenkään suhteen perustamiseen muuta kuin alapäässä.

Tämmöinen päästään huuhaa ihminen vain nauttii vaihtelusta kun se uusi ihminen saa jotain kiksejä aikaiseksi hetken aikaa ja sitten kun sen tuntee paremmin sen ihmisen niin ne mielikuva kiksit loppuukiin siihen paikkaan.

Aloittajahan kertoi olleensa pitkässä avioliitossa ja minä myös, joka kerroin olevani samantapaisessa tilanteessa. Mikä sinua kiukuttaa? Jos olet tavannut sitoutumiskyvyttömiä miehiä, olen pahoillani. 

Minusta parasta on se, että saan rusinat pullasta ilman pakollisia parisuhdekuvioita ja paineita naimisiinmenosta yms. Molemmilla lapset vielä muutaman vuoden kotona, minulla he ovat 90% ajasta joten mikään tiivis ei edes onnistuisi koska en halua sekoittaa lasteni elämää. Nyt on hyvä näin, saan läheisyyttä, seksiä ja omaa aikaa kuten tapailumieskin. On toki meilläkin ollut riitoja ja epävarmuutta siitä onko toiselle tarpeeksi tärkeä, mutta nyt tilanne on rauhoittunut kun olemme löytämässä kylliksi tiiviin ja tarpeeksi vapaan tavan olla yhdessä. En muista millä numerolla vastasin, nainen 40 ja mies 48v.