Voiko huonokäytöksisen lapsen jättää ilman lahjoja?

Vierailija kirjoitti:

Mahdolliset rangaistukset muulloin kuin jouluna. Joulu on lasten juhla.

Eikä ole, vaan kaikkien juhla.

Näitä lukiessa totean, että on vissiin parempi, että nykyään lastenhankinta on vähentynyt. Melkoisen sivistymätöntä porukkaa kun odottavat lapselta aikuisen käytöstä, joka asiasta ollaan valmiita näitä, jotain kirjoittelijaa lainatakseni, vitt upäitä rankaisemaan. Lapset nähdään tuhmina ja pahoina. Itse taas olette niin lapsen tasolla, että joulukin on teidän mielestä yhtä merkittävä juhla aikuiselle kuin lapselle.. hohhoijaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tunnekasvatus on nykyajan vapaakasvatus.

Vapaa kasvatus on minullakin ollut käytössä mutta ei niin että lapsi oppii kaiken itse vaan täysin perinteinen kasvatus. Lapsi saa olla täysin oma itsensä ja tuntea tunteensakin turvallisesti. Lasta ohjataan, opastetaan, opetetaan ja kasvatetaan turvallisesti. Lasta tuetaan ja kehutaan mutta rajat asetetaan myös turvallisuuden vuoksi. Puhuminen on tärkeä enkä hyväksy väkivaltaisuutta. Ilo, leikkiminen ja eläminen on tärkeitä.

Saa olla täysin oma itsensä? Entä jos käyttäytyy huonosti, on ilkeä tai väkivaltainen v ittupää? Saa silloinkin olla oma itsensä?

Saa olla oma itsensä mutta huonoon käytökseen pitää puuttua. Ei saa aikuisena louk

Miksi aikuisena ei saa loukkaantua huonosta käytöksestä? Jos lapsi vaikka haukkuu tai lyö sinua, sinun pitää ottaa iskut tyynenä vastaan ja tehdä itsestäsi olematon kynnysmatto?

Tätä minäkin ihmettelen, tätä asennetta, että aikuisen pitää vaan viilipyttynä olla vaikka lapsi/teini tekisi mitä.

Lapsenkin pitää tajuta että sillä toisella ihmisellä on rajansa. Aivan alkeita. Jos ei sitä tee, kasvattaa narsistin. 

Kuka on missään vaiheessa sanonut, että iskut vaan pitäisi ottaa tyynenä vastaan? Toki tilanteeseen pitää puuttua, lapselle pitää opettaa tunteiden nimeämistä, käsittelyä ja hallintaa. Myöskin syy-seuraussuhteiden opettaminen on tärkeää. Sen sijaan puhumalla tilanteeseen liittyen "viilipyttynä" olemisesta niin juurikin aikuinen esimerkillään näyttää, miten tunteita voidaan hallita. Tämä ei tarkoita, ettei aikuinen sanottaisi lapselle, ettei hänen käytös ole sopivaa tai että se aiheuttaa aikuisenakin erilaisia tunteita, vihaa, surua tms. Tilanteessa ei kuitenkaan auta se, että aikuinen alkaa huutamaan, paiskomaan tavaroita tms. osoittaakseen turhautumistaan. Tästä se lapsikin mallia ottaa ja sitä kutsutaan oikein hienolla termillä mallioppiminen.

Joulu on tosi jännittävää aikaa lapselle ja aggressiivinen lapsi voi olla hankalakin kun ei pysty itseään rauhoittamaan. Olemme siis jo vuosia tehneet niin, että heti aamusta 1 lahja joka on jotain tekemistä vaativaa. Ensin aamupala ja saat sitten lahjan. Muutaman tunnin päästä sama juttu, käydään tunti ulkona ja saat lahjan. Me jatketaan tätä kaksi päivää eli tänäänkin saa muutaman lahjan. Näin on saatu rauhoitettua joulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Siis viestin 46/47 kirjoittaja. Eiköhän esim. tuo ope tiedä mikä ero on lapsen normaalilla eloisuudella ja adhd:lla?? Taas joku kuvittelee tietävänsä asiat paremmin kun alan ammattilainen.... Ja tottakai syitä on monia. Eihän tuossakaan tekstissä sanottu, että syy olisi tämän ap:n tapauksessa ADHD, vaan että vanhempia saatetaan syyttää turhaan, vaikka ongelmille voi löytyä syy muualta kuin kasvatuksen puutteesta... Tsiisus. 

Nuoremman polvet opet ovat juuri sitä porukkaa joka on diagnosoimassa puolet lapsista adhd:ksi koska lapset ovat vilkkaita ja eivät tottele.

 

Ei opettajat mitään diagnoosia aseta. ADHD tapaukset ovat kovasti lisääntyneet ja mikäli uskotte näiden diagnoosien olleen turhia, saatte kyllä kääntää syyttävän sormenne osoittamaan lääkäreitä, jotka diagnoosit tekevät. Esim. ADHD:n diagnosointiin kuuluu huolelliset ja monipuoliset tutkimukset lasten neuropsykiatrisella, eikä suinkaan missään openhuoneessa!

 

Ja lisäksi vielä asiaa koskien diagnosoinnin tärkeyttä. Mikäli oppilaalla on isoja ongelmia, jotka vaikuttavat hänen koulunkäymiseen mm. käyttäytymisen, jaksamisen ja oppimisen näkökulmista on tärkeää, että asia selvitetään. Lisäksi esim. juurikin ADHD:ssa komorbiditeetti on yleistä, jolloin oppilaalla voi olla useita sairauksia hankaloittamassa elämää. Tämän jos minkä selvittäminen on siis ensiarvoisen tärkeää. Tällöin oppilas saa parhaan mahdollisen avun koulupolulleen niin ymmärryksen kuin tukitoimienkin valossa. Ei diagnosointi siis ole minkään negatiivisen leiman lyömistä tai opettajaa varten vaan oppilaan parasta ja tulevaisuutta ajatellen. 

 

Haluanpa vielä korostaa, että ADHD on todella ikävä keskushermoston kehitykseen liittyvä neuropsykiatrinen häiriö. En pidä siitä, miten tätä nimitystä adhd käytetään arkikielessä ja usein haukkumasanana viitaten vilkkaaseen/tottelemattomaan lapseen. Voin kokemuksesta sanoa, että ero ns. eläväisen ja oikeasti sairaan lapsen välillä on kuin yö ja päivä. Kyllä sitä itsekin vanhempana toivoi, että oman kohdalla olisi kyse ollut vain vilkkaudesta.

Diagnoosimäärissä on valtavia alueellisia eroja ja toisaalta ylipäätään diagnoosien määrä on kasvanut valtavasti 2000-luvun aikana. Nyt on viimein havahduttu siihen, että virheellisten diagnoosien määrä on erittäin suuri, ja mm. otettu lähtökohdaksi, että kasvatuskäytännöt tulisi saada kuntoon ennen mahdollista diagnoosin myöntämistä.

ADHD:ta ei näe mistään aivokuvasta tai vastaavasta vaan se on puhtaasti käytöksen luokitteluun liittyvä diagnoosi. Tästä syystä halukkaiden on melko yksinkertaista hommata se diagnoosi itselleen. Lukee etukäteen netistä mitkä ovat diagnoosin kriteerit, ja sitten johdonmukaisesti kertoo sen mukaista tarinaa.

Opettajien rooli on siinä, että vanhempia saatetaan painostaa diagnoosin hommaamiseen ja jopa uhkaillaan vanhempia lasulla jos he eivät niin suostu toimimaan. Kuria kouluissa ei tunnetusti haluta enää pitää ja opekunta on pääosiltaan erilaisten tunnetaitoteorioiden pauloissa, joten on luonnollista, että huonokäytöksiset lapset nähdään jotenkin viallisina (=ADHD) koska he eivät reagoi halutulla tavalla niihin kasvatusmenetelmiin mitä heihin koulussa sovelletaan.

"Kuria kouluissa ei tunnetusti haluta enää pitää..."

Ja mistähän johtuu, ettei opettajat enää voi/saa/uskalla pitää kouluissa kuria??? Oisko syy siinä, että heiltä on viety kaikki auktoriteetti pois? Toivottavasti jollain lapsella ei ole ihan oikeaa sairautta, joka sitten jää hoitamatta koska vanhemmat vastustelevat asiassa. Ei näiden sairauksien diagnosointi kuitenkaan ole ihan yksinkertainen asia vaikka niin haluat väittää.. eikä ne sitä diagnoosia lapselle anna, vaikka joku opettaja niin haluaisikin. Lisäksi on melkoisen suurta sairauksien väheksymistä mikäli asia ei ole mielestäsi todellinen jos sitä ei voi jollain aivokuvalla todentaa. Sanotko samoin mielenterveyden ongelmista kärsivälle esim. skitsofreenikolle tai vaikka alkoholistille??? Lisäksi onko muuttunut koulumaailma opettajien syytä? Onko heiltä kysytty, että haluatte varmaan helkkarin isot ryhmäkoot? Tai esim. avoimen oppimisympäristön? Tai, että inkluusion hengessä pienryhmät lakkautettiin? Nykyään OPS:ssakin väheksytään opettajan roolia. Liekö joidenkin kukkahattu/setatätien vaikutusta!

Jos on jo kouluikäinen voi hyvinkin opetella ensin käyttäytymään ennen kuin lahjoja annetaan.

 "Lukee etukäteen netistä mitkä ovat diagnoosin kriteerit, ja sitten johdonmukaisesti kertoo sen mukaista tarinaa."

Siis kerronpa diagnoosin asettamisesta hieman tarkemmin kun siihen selvästi liittyy paljon disinformaatiota. Diagnoosin asettamiseen ei riitä pelkkä vanhempien/opettajien haastattelu tai heidän täyttämä kysymyslomake. Diagnoosin asettamisen takia lasta tarkkaillaan ja tutkitaan sairaalassa ja myös kouluympäristössä. Tämä tutkimusjakso kesti muistaakseni 8 viikkoa, jolloin lapsi on siis päivisin sairaalassa ja käy sairaalakoulua. Diagnoosin saaminen ei siis onnistu marssimalla terveyskeskuksen päivystykseen ja sepittämällä lapsesta valheellisia, sairauden kuvaukseen sopivia asioita... 

T: ope

Vierailija kirjoitti:

 "Lukee etukäteen netistä mitkä ovat diagnoosin kriteerit, ja sitten johdonmukaisesti kertoo sen mukaista tarinaa."

 

Siis kerronpa diagnoosin asettamisesta hieman tarkemmin kun siihen selvästi liittyy paljon disinformaatiota. Diagnoosin asettamiseen ei riitä pelkkä vanhempien/opettajien haastattelu tai heidän täyttämä kysymyslomake. Diagnoosin asettamisen takia lasta tarkkaillaan ja tutkitaan sairaalassa ja myös kouluympäristössä. Tämä tutkimusjakso kesti muistaakseni 8 viikkoa, jolloin lapsi on siis päivisin sairaalassa ja käy sairaalakoulua. Diagnoosin saaminen ei siis onnistu marssimalla terveyskeskuksen päivystykseen ja sepittämällä lapsesta valheellisia, sairauden kuvaukseen sopivia asioita... 

 

T: ope

Noita tutkimuksia tehdään valtavia määriä. Pelkästään niitä jotka saavat tutkimuksista positiivisen tuloksen on jopa 20% ikäluokasta. Enpä usko, että missään sairaalakoulussa käydään 8 viikkoa. Tai jos käydään, niin sitten Suomessa on todella isot sairaalakoulut.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

 "Lukee etukäteen netistä mitkä ovat diagnoosin kriteerit, ja sitten johdonmukaisesti kertoo sen mukaista tarinaa."

 

Siis kerronpa diagnoosin asettamisesta hieman tarkemmin kun siihen selvästi liittyy paljon disinformaatiota. Diagnoosin asettamiseen ei riitä pelkkä vanhempien/opettajien haastattelu tai heidän täyttämä kysymyslomake. Diagnoosin asettamisen takia lasta tarkkaillaan ja tutkitaan sairaalassa ja myös kouluympäristössä. Tämä tutkimusjakso kesti muistaakseni 8 viikkoa, jolloin lapsi on siis päivisin sairaalassa ja käy sairaalakoulua. Diagnoosin saaminen ei siis onnistu marssimalla terveyskeskuksen päivystykseen ja sepittämällä lapsesta valheellisia, sairauden kuvaukseen sopivia asioita... 

 

T: ope

Noita tutkimuksia tehdään valtavia määriä. Pelkästään niitä jotka saavat tutkimuksista positiivisen tuloksen o

No sinun asian uskominen tai uskomatta jättäminen ei muuta faktaa miksikään. Tätä ennen oli vielä polikliinisia käyntejä ja tutkimusjakson jälkeen vuoden hoitojakso, jonka aikana myös sairaalakoulussa käytiin. Yleensähän näillä jaksoilla ei ole kuin verrattain pieni määrä oppilaita kerralla.

T: ope

Lisäänpä vielä tämän sairaalakoulun käsittäneet kolme luokkaa. Yksi päiväkoti-ikäisille ja eskarilaisille tutkimusjaksolla oleville,  yksi alakoululaisille tutkimusjaksolla oleville ja yksi alakoululaisille kokovuorokautisella osastohoitojaksolla oleville. Yläkoulun puolella oli oma yksikkönsä ja sairaalakoulu. 

Vierailija kirjoitti:

"Kuria kouluissa ei tunnetusti haluta enää pitää..."

 

Ja mistähän johtuu, ettei opettajat enää voi/saa/uskalla pitää kouluissa kuria??? Oisko syy siinä, että heiltä on viety kaikki auktoriteetti pois? Toivottavasti jollain lapsella ei ole ihan oikeaa sairautta, joka sitten jää hoitamatta koska vanhemmat vastustelevat asiassa. Ei näiden sairauksien diagnosointi kuitenkaan ole ihan yksinkertainen asia vaikka niin haluat väittää.. eikä ne sitä diagnoosia lapselle anna, vaikka joku opettaja niin haluaisikin. Lisäksi on melkoisen suurta sairauksien väheksymistä mikäli asia ei ole mielestäsi todellinen jos sitä ei voi jollain aivokuvalla todentaa. Sanotko samoin mielenterveyden ongelmista kärsivälle esim. skitsofreenikolle tai vaikka alkoholistille??? Lisäksi onko muuttunut koulumaailma opettajien syytä? Onko heiltä kysytty, että haluatte varmaan helkkarin isot ryhmäkoot? Tai esim. avoimen oppimisympäristön? Tai, että inkluusi

Jos opettajat eivät oikeasti hyväksy sitä, että kuria jätetään pitämättä, auktoriteettia ei enää hyväksytä, otetaan käyttöön avoimia oppimisympäristöjä ja muutakin muodikasta tehdään, niin kovin hiljaa he ovat tästä asiasta. Missä ovat opettajien mielenosoitukset, kansalaisaloitteet tai edes lehtien yleisönosastokirjoitukset?

Lääketieteessä on paljon hyvää, mutta siellä on myös asioita jotka ovat mätiä. Nykyinen ADHD- ja nepsykulttuuri kuuluu jälkimmäisiin. Toki on pieni ryhmä lapsia jotka ovat aidosti nepsyjä, ja yleensä tällaiset lapset tunnistaa ihan maallikkokin. Mutta sitten on valtava ryhmä käytännössä aivan normaaleja lapsia jotka ovat saaneet diagnoosin koska heidän katsotaan täyttävän esimerkiksi lievän ADHD:n kriteerit. Ja kannattaa muistaa mitä nepsy ja ADHD pohjimmiltaan ovat. Ne ovat ihmisten luomia määritelmiä tietynlaisille käytöksen piirteille, ja näitä määritelmiä on myös muutettu paljon vuosien varrella.

Minä veisin ne lahjat yhteen läjään pihalle ja pakottaisin lapsen tuikkaamaan ne tuleen. Sitten voisimme kertoa että lapsi poltti joululahjansa.

Vierailija kirjoitti:

 "Lukee etukäteen netistä mitkä ovat diagnoosin kriteerit, ja sitten johdonmukaisesti kertoo sen mukaista tarinaa."

 

Siis kerronpa diagnoosin asettamisesta hieman tarkemmin kun siihen selvästi liittyy paljon disinformaatiota. Diagnoosin asettamiseen ei riitä pelkkä vanhempien/opettajien haastattelu tai heidän täyttämä kysymyslomake. Diagnoosin asettamisen takia lasta tarkkaillaan ja tutkitaan sairaalassa ja myös kouluympäristössä. Tämä tutkimusjakso kesti muistaakseni 8 viikkoa, jolloin lapsi on siis päivisin sairaalassa ja käy sairaalakoulua. Diagnoosin saaminen ei siis onnistu marssimalla terveyskeskuksen päivystykseen ja sepittämällä lapsesta valheellisia, sairauden kuvaukseen sopivia asioita... 

 

T: ope

Kertoo siis opettaja, jolla ei ole diagnoosien asettamisen kanssa mitään tekemistä. Mutta kerronpa asiasta joka ei minulle kuulu hevon vi#un vertaa hieman tarkemmin kun hevon vi##uun selvästi liittyy paljon disinformaatiota.

Vierailija kirjoitti:

Entäpä jos panisit lahjojen saamisen ehdoksi anteeksi pyytämisen? Kävisi rangaistuksesta ja menis vähän oppia samalla.

Mitä oppia? Pyytäisi anteeksi vain saadakseen lahjat oppimatta mitään muuta kuin sen, että saa tehdä, mitä huvittaa, kunhan pyytää anteeksi.

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa totean, että on vissiin parempi, että nykyään lastenhankinta on vähentynyt. Melkoisen sivistymätöntä porukkaa kun odottavat lapselta aikuisen käytöstä, joka asiasta ollaan valmiita näitä, jotain kirjoittelijaa lainatakseni, vitt upäitä rankaisemaan. Lapset nähdään tuhmina ja pahoina. Itse taas olette niin lapsen tasolla, että joulukin on teidän mielestä yhtä merkittävä juhla aikuiselle kuin lapselle.. hohhoijaa.

Miksi joulu ei saisi aikuiselle olla yhtä merkittävä kuin lapselle?

Vierailija kirjoitti:

Joulu on tosi jännittävää aikaa lapselle ja aggressiivinen lapsi voi olla hankalakin kun ei pysty itseään rauhoittamaan. Olemme siis jo vuosia tehneet niin, että heti aamusta 1 lahja joka on jotain tekemistä vaativaa. Ensin aamupala ja saat sitten lahjan. Muutaman tunnin päästä sama juttu, käydään tunti ulkona ja saat lahjan. Me jatketaan tätä kaksi päivää eli tänäänkin saa muutaman lahjan. Näin on saatu rauhoitettua joulut.

Eli lahjotte hiljaiseksi?

Vierailija kirjoitti:

Näitä lukiessa totean, että on vissiin parempi, että nykyään lastenhankinta on vähentynyt. Melkoisen sivistymätöntä porukkaa kun odottavat lapselta aikuisen käytöstä, joka asiasta ollaan valmiita näitä, jotain kirjoittelijaa lainatakseni, vitt upäitä rankaisemaan. Lapset nähdään tuhmina ja pahoina. Itse taas olette niin lapsen tasolla, että joulukin on teidän mielestä yhtä merkittävä juhla aikuiselle kuin lapselle.. hohhoijaa.

Sivistyneiden vanhempien lapset osaavat käyttäytyä. Sitä opetellaan jo pienestä pitäen. Ja tiedoksi, että jotkut lapset ovat tuhmia ja pahoja. Voivatpa olla jopa sinun lapsia ne, jotka kiusaavat toisia, viattomia lapsia päiväkodissa ja koulussa.

No tottakai voi kunhan kertoo syyt. Ole se vanhempi just nyt.