ylihuolehtivuus
sehän lähti ennen aikojaan,eli esikoinen on nyt 8kk ja huomaan välillä olevani ja häpeäväni sitä että jossain asiossa oon vähän ylihuolehtiva ja mieti mitä kauheeta vois sattua yms.kai osa menee senki piikkiin et kyseessä esikoinen,onko kohtalotovereita tai vinkkejä miten hellittää
vähän,tietty nyt pitääki vahtia enempi ku vauva nousee pystyyn ja availee kaappeja yms.sekava viesti tää...
Kommentit (2)
Kuuluu asiaan olla " ylihuolehtiva" , sehän takaa sen, että avuton vauva on turvassa.
Mutta kun " vauvasi" on jo aikuisiän kynnyksellä, sitten kannattaa jo hellittää. Muuten alkaa lapsi häpeämään äitiää.
Liekö sitten kansan luonteessa vai missä, mutta oletko kuullut esim. italialaisesta joka häpeäisi liikaa hössöttämistään. Suomalainenhan ei pussaa turhaan...
En oikein ymmärtänyt mitä tarkoitit ylihuolehtivuudella? Esikoinen kun lähti liikkeelle niin helposti sitä tuli aina ajateltua hänen liikkeitään muutama metri eteenpäin eli jos hän meni keittiöön niin mietin meneekö hän oikealla kohti keittiönkaappeja vai vasemmalle kohti kissan ruokakuppeja. Sitä vaan tuli sellainen vaisto että koko ajan oli tietoinen missä pieni kulkee. Ikää kun tuli pojalle lisää niin kyllä sitä se " kolmassilmäkin" hellitti. Nyt huomaan taas itsestäni samoja piirteitä kuopuksen kohdalla kuin esikoisenkin. Lapset saavat kyllä meillä kotona olla vapaasti, enkä kulje koko ajan vieressä mutta kyllä sitä on tietoinen mitä tapahtuu. Varsinkin jos tulee hiljaista niin silloin tätä mammaa viedään :)