OoOoHAAVEILIJAT VIIKKOON 9OoOo

Toista lasta kuumeilen jo kovasti, kun esikoinenkin lähestyy 3 vuoden ikää. Toisaalta samanlaisia ongelmia on minullakin kuin edellisellä kirjoittajalla, eli Suomeen muutto ja työpaikan etsiminen edessä... Tällä hetkellä en ole varma kummasta kuumeilen enemmän, vauvasta vai työpaikasta. ;) Olen opiskellut monta vuotta ja tekisi mieli myös töihin... Mies on tosin samaa mieltä, että toista aletaan yrittämään siitä huolimatta vaikkei töitä minulle löytyisikään. Tarkoitus on aloittaa yrittäminen huhtikuussa, jee. Ei enää kovin kauaa siis...

Hei gallie, kiva kuulla, etta mukana on muitakin " ulkomaisia" haaveilijoita. Sulla ei olekaan enaa pitka aika kun paaset aloittamaan vauvan yrityksen, varmasti ihanaa! Mulla on samoja tuntemuksia tosta etta kumpi olisi kivempi vauva vai tyopaikka. Toisaalta olisi mukavaa paasta kiinni taas tyoelamaan Suomessa, mutta sitten toisaalta kylla sita tyota on tullut tehtya taallakin ihan olan takaa (ainakin se silta tuntuu). Kunnon breikki tahan " rotanjuoksuun" =aamulla toihin, illalla kotiin ja suurin piirten suoraan nukkumaan" olisi paikallaan. Voihan se olla, etta breikki tulee ihan itsestaan ilman vauvaakin jos sita tyopaikaa ei sitten Suomesta ihan heti loydykkaan ;)



Taalla oli galluppia siita paattaako mies millon lapsia tulee ja montako. Meidan kohdalla en ihan varmana voi viela sanoa miten asia menee kun en ole itsekaan ihan satavarma siita kannattaisko vauvaprojektia viela edes aloittaa. Miehelle en siis ole tosissaan asiasta puhunut, luulen etta han saisi vahintaan alkushokin tai jonkin moisen jarkytyksen jos tahan nykytilanteeseen tosissaan haluaisin vauvaa hankkia. Taalla asti jos tulisi raskaaksi niin luultavasti en pystyisi enaa lentamaan pitkia lentoja Suomeen siina vaiheessa kun muutto on ajankohtainen (syksylla). Ja muutenkin tulot on Suomessa viela epavarmat niin ei ehka olisi ensin hyva katsoa miten asuntolainasta selviaminen lahtee kayntiin. Uskoa loytyy siihen, etta sitten kun oman

suuni avaan niin miehelta loytyy ainakin pienen sulattelun jalkeen ymmarrysta asialle. Tosin mies edelleen haluaisi ensin naimisiin, pitaa varmaan alkaa niita haita sit jarkkailemaan jos se siita on viimesillaan kiinni :-) Molemmilla on lapsiluvusta yhteinen nakemys, 2 muutaman vuoden ikaerolla jos vaan onnistuu..



Nyt annan tilaa muillekin haaveilijoille, hyvaa alkavaa torstaita!



T.Apple

Ensimmäisenä gallupit:



1. Urheilusta sen verran, että nuorempana tuli harrastettua yleisurheilua, mutta nykyään en juurikaan jaksa edes tv:stä kattella mitään. Mies on himourheilija ja jokainen urheilutapahtuma katotaan telkkarista, oli aika mikä tahansa...



2. Ehkäisynä tällä hetkellä hormonikierukka, joka laitettiin vuosi sitten. Jouduin asentamista lykkäämään siihen saakka kun kuopus oli vuoden, koska täällä h-kierukkaa ei laitettu imetysaikana.

Alustavasti siis miehen kanssa sovittu, että kierukka poistetaan kesä-heinäkuulla 2008 ja sen jälkeen kolmonen saa tulla jos on tullakseen.



3. En osaa sanoa, kummallako meistä on kovempi vauvakuume. Välillä tuntuu että mulla, mutta toisaalta taas mies olis heti valmis tekemään kolmannen. Joten, aika tasapuolista taitaa meillä olla.



Nyt on taas singahdettava kotitöihin ja illalla lähdetään mummolaan. Hauskaa viikonloppua siis kaikille, jollen ennen alkuviikkoa linjoille pääse :)



-C-

Eli sehän toimii niin, että munasolu saattaa hedelmöittyä, mutta kuparikierukka estää sen kinnittymisen kohdunseinämään, joten raskaus ei voi alkaa. Jotkut pitävät sitä aborttina, koska munasolu on hedelmöittynyt... Mutta saattaa ilman kuparikierukkaakin munasolu hedelmöittyä, mutta ei kiinnity " seinämään" . Jos tämän asian kanssa on sujut niin ihan ok ehkäisynä ilman hormoonia.



Tuosta lapsiluvun päättämisestä, meilläkin tuntuu että mies sanelee säännöt. Mutta olen kyllä nämä kaksi ihanaa lastani saanut, kun olen halunnut. Tosin aikamoista kädenvääntöä ollaan asiasta käyty, mutta lapset on saanu kuitenkin alkunsa. Enää en moiseen kädenvääntöön ryhdy, ei ole oikein miestäkään kohtaan. Meille se kolmonen tulee jos mies niin haluaa, eli kuume ei mulla ole ihan kauhea. Tiedän kyllä, että kun se vauvakuume iskee täysillä, niin jos sitä ei saa, on se suunnilleen maailman loppu!

Jos se musta ois kiinni ainoastaan, meille jo toista ooteltas. Mut ei kun ei. Vähän mies kyl lupasi, ett tänä vuonna jo toinen tehtäis, mut sekin kun muuttaa mieltään vähän väliin... vähän sen mukaan paljon meiän murunen on kiukutellut =)



Meillä tosiaan on ehkäisynä kondomi, kun mä en suostu pillereitä syömään. Kerran kokeilin ja ne aiheutti mulle vain masennusta. Mies kyllä jaksaa vielä tunnollisesti huolehtia ehkäsystä, vaik toivon, ett joskus sanois ett olkoon =)



Viime lauantaina ois pitänyt kuukautisten alkaa, mut eipä oo taas näkynyt. Toivon kipinää taas herää, ett jos ois vahinko sattunut, mut mul on menkat ollu synnytyksen jälkeen niin epäsäännölliset, ett viikon heittely ei viel merkkaa mitään...

Moikka kaikille!



Meillä on ollut esikoisen syntymän jälkeen ehkäisynä kondomi. Oli aluksi mietitty jopa kierrukkaa tähän väliin, mut imetinkin niin pitkään, lopetin n. 1/2 kk sitten, ettei olla kierrukkaa hankittu. Terkkari suositteli hormonikierrukkaa.



Olin yks päivä ehottamassa miehelle et pitäis laitattaa se kierrukka... Onneks en ehtinyt mitään sanoo, kun jo ilmoitti et ' kesällä aletaan tuunaamaan toista' . Miulle se sopii ihan hyvin. Siis erinomaisesti. Mie kuiteski kuumeilen enemmän. Eli jatketaa sinne asti kondomi linjalla.



Tää aamu on ollu aikamoinen. Katoin tyttären kans taas MM-kisoja. Onneks Suomi voitti, sit keksin et teen miehelle perunapiirakoita. Se tykkää niistä. No väsäsin pari pellillistä. Tytär teki pahojaan, ku äiskä ei ehtiny koko aikaa huomioimaan. Mut kyl sitte kelpas lämpöset piirakat.



Mut tällasii..



Tytikkä

Huomenna pitäs saada tietää, et sainko työpaikan... jänskättää!! Tervetuloa Apple80 ja gallie!! :D Missäs päin kirjottelette? Haaveilijat " kansainvälistyy" :)

Täältä rapakon toiselta puolelta kirjoittelen, eli Usan mammana olen elellyt parisen vuotta. Kaikki tuntuvat puistossa kulkevan maha pystyssä tai sitten on vaavit kantoliinassa, eikä se helpota kuumetta yhtään. Kun vauvakuume silloin ensi kerran yllätti, niin montaa kuukautta en kyennyt vastaan taistelemaan ja antoihan se mieskin sitten periksi. Esikoinen tuli kesken opintojen (ja töiden), vaikkei ollutkaan ihan optimaalinen aika tulojen suhteen. Toisaalta oli hyvä yhdistelmä olla osa-aikaisena opiskelijana ja äitinä mammaloman loputtua. Olisi vaan niin kiva juttu, että olisi sitten työpaikka mihin palata äitiysloman jälkeen.



Harmi, etten ehdi selvittää suunnitellun vauvan sukupuolta ennen muuttoa ja jää ihanat vauvanvaatteet ostamatta. :) Ne on niin älyttömän paljon halvempiakin täällä. No, jos niitä keltaisia ja vihreitä ostaisin silti...



-haaveilee gallie

Taalla haaveillaan siis Australiassa, useampi vuosi on maapallon toisella puolella jo majailtu. Matka kotimaisemiin on 24 tuntia lentokoneessa jos on suorat lennot, pahimmillaan ollaan kahdella vaihdolla matkattu 30 tuntia suuntaansa. Ihan lyhyen loman takia ei viitisi lahtea lentamaan tuota ruljanssia, mutta kerran vuodessa ollaan kayty perheita ja ystavia moikkaamassa pidemmaan loman merkeissa.

Taalla on kesa loppu suoralla, tanaan viela 28 astetta joten ihan tarpeeksi lammin. Aika ero Suomeen on +9, nyt kello kohta puoli nelja iltapaivalla, jipii paasee viikonlopun viettoon.



Mua ei tassa kuumeilussa auta yhtaan se kun kaverilla on taalla kanssa

kova vauvakuume ja lahipiiriin on tulossa useampi vauva. Lisaksi tyopaikalla on oikein " epidemia" (heh) menossa ja useampi odottaa samaan aikaan. Luulen etta sekin on yksi syy tahan " tautiin" . Kotona asia ei siis edes tule pahemmin mieleen enka huomaa vauva asioita miettivani, mutta auta armias kun ovesta ulos lahtee niin ei muuta naekaan kun suloisia vauvoja tai ihania masuja... toivotonta.



Hyvaa viikonloppua kaikille haaveilijoille!



T.Apple

Eli, olen 28 v, kolmen lasta, pillerit jäi tammikuun lopussa pois...

Jonkin aikaa olen täällä lueskellut, nyt ihan kirjoittelemaan piti ryhyä.

Täti nyt kolme päivää myöhässä, tein testin tälle aamua, ei oikein selkeätä plussaa ollu, ehkä haamu, jos oikein valoa vasten tihrustaa, mutta jos ei tätiä kylään kuulu sunnuntaihin mennessä, kai se on uusi testi tehtävä...

On tuonne piinaajien pinoon tullut enemmän kirjoiteltua viimeaikoina. Mulla siis nyt kp 24 ja oireita on vaikka minkämoista. Pahaa oloa, vatsan vihlontaa, päänsärkyä ja rinnat on kipeenä. Jospa olis siis tärppi käyny. Ajattelin viikonloppuna testata, kun ei kauemmin malta oottaa.



Meillä ei siis sen kummemmin ole vielä yritystä aloitettu tai lupaa siihen saatu, mutta eipä olla tässä kuussa ehkäisyä käytetty ja ovulaation aikaankin pupuiltiin, eli tavallaan yk 1 menossa. Joten pitää toivoa että testi näyttää plussaa niin ei auta siinä miehenkään enää ruvata miettimään että onko nyt sopiva aika vauvalle vai ei.

Ja tervetuloa Piitu-Miina! :D Käsitinkö oikein, et teillä olis miehen kanssa jo ihan yritys alkanut? Ajattelin sitä, et toki täällä saa palstailla, mutta me täällä haaveillaan vaan siitä yrityksen aloittamisesta ja toivotaan semmosta onnellista vahinkoa, et ihan näistä varsinaisista tuntemuksista ja yrittämisestä täältä ei oikein löydy vertaista. :)



Apple80 ja gallie, mulla on vauvakuumeen lisäksi krooninen reissukuume ja olisin menossa koko ajan jonnekki! :) Meinaatteko ollenkaa kotimaahan päin palailla vai ootteko ihan asettuneet Jenkkeihin ja Ausseihin for good? :) Applella vaikuttais ainakin olevan ihan mukavan lämpöset ilmat siellä. :) Vissiin loppukesä menossa? Kaveri on reppureissarina tällä hetkellä Arlie Beachilla (tai joku vastaava paikka) ja minä viherryn kateudesta täällä loskan keskellä... :)



Viikonloppuja kaikille, pidetään pinkka hengissä! :D

Mä haluaisin lähteä kullan kanssa jonnekin lomalle vaikka vain viikonlopuksi.. Mutta saa nähdä ehditäänkö ennen kesää, vai mennäänkö vasta kesälomalla..

Mutta nyt odottelen kultaa töistä..

V-mäinen päivä, kun mä olin aamussa ja kulta illassa.. Pääsee vasta 21.30.. Mutta nyt menen laittamaan itselleni pikkaisen syömistä..



KP

Viikko taas hurahti töitä tehdessä, työ kyllä haittaa suunnattomasti minun vapaa-aikaani :) No, nyt onneksi viikonloppu ja rentoutuminen edessä!



Minä en ole koskaan ollut himourheilija, en myöskään penkkisellainen.. Katselen kyllä sujuvasti formulat, jääkiekot ym., mutta mitään pakkoa siihen en tunne. :)



Meillä minä olen ehdottomasti se kuumeilija, mies ei ole edes sinne päinkään.. Yritän siis kovasti käännyttää häntä, huonoilla tuloksilla. Meillähän ei ole enää yli vuoteen ollut ehkäisyä käytössä, mut ei vaan ole tärppinyt. Joka kuukausi uskon ja toivon nyt tärpänneen ja samalla lailla joka kuukausi petyn. Toisinaan tuntuu etten jaksa enää edes uskoa ja toivoa..



Ja meillä myös se on mies joka päättää lapsiluvun, sikäli mikäli niitä siunaantuu yhtään. Jos asia olisi minusta vain kiinni niin kuumeilisin tässä varmaan jo toista tai kolmatta :D Minusta myös on väärin, että parisuhteessa toinen osapuoli vain päättää näin isoista asioista oman halunsa mukaan. Mielestäni parisuhteessa joutuu tekemään kompromissejä ja uhrauksia, jotta se toimii.. Ja harmittaa vaan, että se olen aina minä joka joutuu joustamaan ja uhrautumaan.. :/ Minulla näyttää taas vaihteeksi olevan matalalento päällä. Pahoittelen purkautumistani!



Hyvää viikonloppua kaikille haaveilijoille!



Sognatore

Aivan!!! Mä oon ihan samaa mieltä sun kans, et se on väärin, et toinen osapuoli suhteessa tekee päätökset noinkin isosta asiasta ku lapsen yrittämisestä. Mä oon ukolleni heittänyt, et entäs sitten joskus ku sä haluaisit lapsia ja mä sanoisin, et sori mut mä en oo nyt valmis. Siitähän se riemu repeis ja se käännyttäs mua niin kauan, et se sais mut suostuun. Pitäisköhän kokeilla käänteispsykologiaa? ;)

Oon miettinyt ihan samaa kuin sinäkin Kinttunen, että miten se sitten suu menis.. Välillä niin turhauttaa tämä vuosia jatkunut odotus ja kun alkaa jo toivo mennä, että tilanne joskus muuttuis. Kun mies on kuitenkin saanut tuota miettimis- ja hummausaikaa itselleen. Ja kun tässä ei enää yhtään nuorenekaan, päinvastoin vanhenee vähän turhankin nopeaa.. Mulla on nyt taas semmoinen olo, että kohta tulee yli.. ja sitten tämä tyttö taas vähän avautuu kultsille, joka puolestaan hermostuu.. Josta sitten seuraa parin päivän mökötys.. Samaa vanhaa :/ Ja ikävintä tässä on se, että tätä on jatkunut jo vuosia eikä tämä vauvakuume ole lähdössä pois. Mä oon varmaan ihan hirvee ihminen, mutta oon joskus vauvantuskissani miettinyt jopa eroa, kun tuo rakkaani ei helly perheen perustamiseen.



En enää jaksa ymmärtää hänen syitään olla yrittämättä lasta. Meillä on tosiaan oma tilava koti, farmariauto, työpaikat (tosin mulla pätkätöitä, mies yrittäjä), ikää ja elämänkokemusta (juoksut on juostu) tarpeeksi. Ollaan koti-ihmisiä, elikkä nyhvätään kotona muutenkin kaiken aikaa.. En vaan ymmärrä miksei tähän jo voisi tulla pikku taaperoitakin!



Mä varmaan kirjoittelen välillä liian katkerasti tästä odottamisesta, sitä ne vuodet näkyy tekevän.. En kyllä toivoisi tällaista kellekään.. Vaikka toisaalta, onhan minulla edes pieni toivo " vahingosta" , joka pelastaisi minun elämäni.. Siitä haaveillen,



Hyvää yötä ja kauniita unia!



Sognatore

et jossain vaiheessa pitää sit miettiä, et tuhlataanko tässä turhaan vain kahden ihmisen aikaa, mut se ei nyt oo ajankohtaista, ehkä sit jos toi 30 alkaa lähestyä huminalla (nyt lähestyy vasta 25) ja sillonki vastaus on, et emmä nyt tiiä ja mä en oo kypsä vielä isäksi. Ärrrrsyttää. Parempihan se on täällä avautua, ei tuu suotta möykättyä ukolle.

Varsinkin, kun mun mies ei halua kuulla näitä juttuja ollenkaan.. Mulla lähestyy 30 kovaa, täytän tänä vuonna 28 vuotta. Mies täyttää 26. Pitikin mennä ottamaan nuorempi mies :), vaikka ei se kyllä aina ikää katso se kypsyminen näihin asioihin. Kiitos Kinttunen, sain taas voimaa kulkea eteenpäin ja eritoten pitää vielä hetkisen suuni kiinni :D



Sognatore

Ennen esikoista mäkin jouduin maanittelemaan, rähjäämään ja itkemään miehelle miten paljon lasta halusin, vaikka oltiin puhuttu asiasta ja mieskin lasta halusi, mutta puhu vaan että ei nyt. Lopulta se sitten suostu. Silloin lupasin, että toista en rupea samalla lailla kinuumaan, joten nyt vaan täytyy oottaa. Miehet ne ei tunnu vaan tajuavan, että biologinen kello tikittää =)



Tänään rupesin kaipaamaan hirveästi raskaana olemista, en edes ajatellu niin sitä vauvaa, vaan sitä alkujännitystä tuleeko plussa vai ei ja sitä plussatestin jälkeistä onnenhuumaa, ensimmäistä ultraa, sitä tunnetta, että jotain kasvaa mun sisällä... rupes tuntumaan etten enää jaksa oottaa hetkeäkään, että oisin raskaana. Toisaalta viimeiset raskausviikot oli ihan hirveitä, etten ymmärrä miksi taas haluaisin ne kokea...



Tällaisia hupsuja ajatuksia perjantai-iltaan

Meilläkin on ollut ihan hirveätä huutoa, itkus, pihtaamista, mököttämistä, epätoivoa ja vaikka mitä kun mulle on tullut se vauvakuume ja mies ei oo lämmenny. Se on oikeesti ihan hirveetä parisuhteelle. Kuitenkin se on väärin että toinen niin radikaalisti päättää koska ja kuinka monta. Olen kaksi saanut ja molemmat hirveellä painostamisella (toki mies lapsiaan rakastaa ylikaiken ja lopulta kun on suostunut yritykseen, niin ollut raskaudessa mukana alusta loppuun täysillä). Miehillä on vaan jokin tarve itse keksiä ja päättää asioita:) Käänteispsykologia vois toimiakkin... No kuitenkin mä olen tehnyt miehelle sen saman tunteen mikä mulle on tullut kun en vauvaa ole saanut, eli jos hän jotain kovasti tahtoo, niin kiellän sen ja sitten ollaankin tehty kauppaa. Eli molemmat lapset on saanut alkunsa niin, että mihelle tullu tarve johonkin (mennä tai kalliimpaa hankia), Saanut luvan kun antaa mullekkin jotain. Kuulostaa ihan kauheelta, mut vauvakuumeinen on valmis mihin tahansa. Kuumeilen kolmosta pikkasen, mut kun nämä kaksi on jo, niin odotan mieheltä omaa alotetta ja jos sitä ei tule, tyydyn tähän:) Että semmosia...