Muita, joilla joulu jää viettämättä syömishäiriön takia?

Mihin ratkaisuun päädyit joulun vieton kanssa?

Kiitos

Vierailija kirjoitti:

Mihin ratkaisuun päädyit joulun vieton kanssa?

Eilen vielä harkitsin, että olisin mennyt perhettä tapaamaan, mutta en vain pystynyt. Aion keittää kupposen teetä ja pelata pasianssia, menee se joulu niinkin. Kauniit ulkovalot monilla, kun aamuhämärissä lenkkeili. Mikäs siinä. Ehkä perinteiset joulut vain ovat minun osaltani ohi.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ratkaisuun päädyit joulun vieton kanssa?

Eilen vielä harkitsin, että olisin mennyt perhettä tapaamaan, mutta en vain pystynyt. Aion keittää kupposen teetä ja pelata pasianssia, menee se joulu niinkin. Kauniit ulkovalot monilla, kun aamuhämärissä lenkkeili. Mikäs siinä. Ehkä perinteiset joulut vain ovat minun osaltani ohi.

Kuulostaa siltä, että oot etukäteen luovuttanut tulevienkin joulujen osalta. Onnea vain.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mihin ratkaisuun päädyit joulun vieton kanssa?

Eilen vielä harkitsin, että olisin mennyt perhettä tapaamaan, mutta en vain pystynyt. Aion keittää kupposen teetä ja pelata pasianssia, menee se joulu niinkin. Kauniit ulkovalot monilla, kun aamuhämärissä lenkkeili. Mikäs siinä. Ehkä perinteiset joulut vain ovat minun osaltani ohi.

Kuulostaa siltä, että oot etukäteen luovuttanut tulevienkin joulujen osalta. Onnea vain.

No joo. Itse asiassa oivalsin tänään, että suhtaudun kuolemaan toiveikkaan odottavaisesti. Eiköhän tämä ollut tässä.

Älä luovuta. Syömishäiriö on tosi ikävä mörkö ja Suomessa tuki heikkoa. Oma tyttöystävä vietti nuoruuden osastolla eikä siellä saatu kuin paino kuntoon ja sitten pihalle.

Vasta kun me tavattiin ja aloitettiin seurustelemaan (plus chat gpt apuna) niin ollaan yhdessä saatu anoreksia kuriin ja itsetunto yms ylös. Tekoäly oli aika hyvä tekemään ruokavalion ja auttamaan kotiterapiassa. Ei toimi välttämättä kaikilla, mutta oman tyttöystävän kanssa toimi, n. 9kk saatiin anoreksia kuriin siinä missä julkinen tuhlas 6v tuloksetta

Vierailija kirjoitti:

Älä luovuta. Syömishäiriö on tosi ikävä mörkö ja Suomessa tuki heikkoa. Oma tyttöystävä vietti nuoruuden osastolla eikä siellä saatu kuin paino kuntoon ja sitten pihalle.

 

Vasta kun me tavattiin ja aloitettiin seurustelemaan (plus chat gpt apuna) niin ollaan yhdessä saatu anoreksia kuriin ja itsetunto yms ylös. Tekoäly oli aika hyvä tekemään ruokavalion ja auttamaan kotiterapiassa. Ei toimi välttämättä kaikilla, mutta oman tyttöystävän kanssa toimi, n. 9kk saatiin anoreksia kuriin siinä missä julkinen tuhlas 6v tuloksetta

Kiitos ymmärryksestä ja ystävällisyydestä. Täytyy koettaa viritellä jonkinlaista toivoa.

Ensimmäinen askel on tietää sairastavansa ja haluavansa parantua. Julkinen tosiaan Suomessa toimii huonosti, terapiaa ei saa jos oot liian huonossa kunnossa, mut toisaalta tarttisit sitä et pääsisit etenemään. Ja pitäs vielä ite ettiä se terapeuttikin. Oman tyttöystävän kohdalla julkinen oli tavallaan "luovuttanu" tossa terapia osassa, sitä ei edes yritetty kun ei vielä hallinnassa ollut jne. Nyt sitte yllättäen saakin sitä kun on ns. tarpeeksi vakaa. 

Meillä toimi aluksi ruokailun suhteen sellanen, että kalorit piilotettiin tuotteista ja ruokalistan tein minä tyttöystävälle joka sitten noudatti ulkopuolisen määräystä. Pikku hiljaa sitten siirrettiin vastuuta kun asiat eteni. Luonnollisesti syömishäiriöiset saattaa yrittää huijaa joten me videoitiin jokainen syöminen ja lopuksi vielä ettei piilotettu suuhun mitään. Toki bulimiaan tää ei välttämättä toimi..

Vierailija kirjoitti:

Ensimmäinen askel on tietää sairastavansa ja haluavansa parantua. Julkinen tosiaan Suomessa toimii huonosti, terapiaa ei saa jos oot liian huonossa kunnossa, mut toisaalta tarttisit sitä et pääsisit etenemään. Ja pitäs vielä ite ettiä se terapeuttikin. Oman tyttöystävän kohdalla julkinen oli tavallaan "luovuttanu" tossa terapia osassa, sitä ei edes yritetty kun ei vielä hallinnassa ollut jne. Nyt sitte yllättäen saakin sitä kun on ns. tarpeeksi vakaa. 

 

Meillä toimi aluksi ruokailun suhteen sellanen, että kalorit piilotettiin tuotteista ja ruokalistan tein minä tyttöystävälle joka sitten noudatti ulkopuolisen määräystä. Pikku hiljaa sitten siirrettiin vastuuta kun asiat eteni. Luonnollisesti syömishäiriöiset saattaa yrittää huijaa joten me videoitiin jokainen syöminen ja lopuksi vielä ettei piilotettu suuhun mitään. Toki bulimiaan tää ei välttämättä toimi..

Hienoa kuulla, että olette päässeet noin hyvin eteenpäin! Tyttöystäväsi on todella onnekas, kun hänellä on ollut sinun tukesi. Toivottavasti olet itsekin jaksanut, tuollaista on rankkaa seurata vierestä. Mutta ilmeisesti nyt alatte olla selvästi paremmassa tilanteessa!

TLC töllön ruuanahtaajat.  Tai anorektikot: Syömishäiriöstä on aina kyse psyykeen ongelmista. Perhetaustassa jotain häiriötä, seksuaalista väkivaltaa jne. Usein isä/äiti on probleeman aiheuttaja. Ja hänellä oma ongelmaketju omassa elämässään.  Olen ahtanut jouluruokia ja suklaata. Ennen olin hirvittävän tarkka kaikesta syömisestä, kaloreista. Bulimia - syömiskontrolli vuorotellen. Vahva, ikävä traumatausta. Olen nyt lihonnut. Olisin perheessäni naurun kohde. En tapaa enää perhettäni. Olen ok asioitteni suhteen. Terapiaa jne. Pitkä elämä......

Syömishäiriö on sama kuin halu kuolla. Samoin huumeet, alkoholi jne. kaikki mikä ns. karkaa lapsesta. Halu kuolla ja taustalla hyvin usein seksuaalinen väkivalta eli  läheisen aiheuttama trauma. 

Paremmassa kuin jos pelkän julkisen varassa :) Olihan tota säälittävää kattoa, kerran kuussa tapaaminen hoitajan kanssa ja about siinå mitä sai tukea. Ei niillä oo resursseja kuin toi ja osasto (en vaan tiedä mitä hittoa ne siellä teki 6v). Olihan se kyllä mielenkiintoista nähdä sen hoitajan ilme, kun tyttöystävä on 9kk päässy tohon pisteeseen, selkeesti yllättyny. (Vaa-alle meno hoitajan edessä yms asioita millä voi todistaa näitä). Ei ne julkisesti tietenkään sano, mutta olihan se aika selvää ettei ne nähny mun tyttöystävällä toivoa paremmasta. 

Ens vuonna saadaan se "virallinen" terapia, jolla voidaan sitten hoitaa niitä lapsuuden traumoja joista anoreksia lähti. Tällä hetkellä menkkojen aikana se syömishäiriö haluaa aina takasin tulla, liittyy hormoneihin varmasti. Sillon aina tulee se yks päivä millon syöminen vaikeeta, ainut keino on nitistää se tunne alkuunsa tai se oikeesti iskee voimalla.  Onhan se vähän hassua seurata tyttöystävän menkkoja, mutta vähän pakko. Sillon palataan siihen ruokalista tehty valmiiksi eikä kaloreita esillä aina 1-2 päivää ennen kun ne menkat tulee... Tällä tavalla ennakoidusti saadaan estettyä anoreksian paluu voimalla ja loput kuusta toimii sitten omin voimin :) Aikalailla isoin homma oli tehdä excel/listat ekan kerran, sen jälkeen lähinnä voi seurata niitä ja käyttää vanhoja pohjana

Olihan se töiden ohessa rankkaa (onneks etätöitäkin) ja jokaisen kalorimäärän piilottaminen jokaisesta paketista. Kaikista vaikeinta oli saada se kalorien laskeminen kuriin, sen takia tavallaan ulkoistettiin se lasku muualle. Ja itsetunnon kohotuskin oli vaikeaa, jostainhan se tarve tulee, että kokee laihduttamisen olevan ainut tapa. Aika tärkeää oli yksinkertaisesti olla läsnä ja kuunnella murheita jne. Ja tosiaan tehtiin tekoälyn avulla kotiterapiaa paremman puutteessa. 

Eli joo, älä luovuta. Nyt ehkä tuntuu toivottamalle, mutta suosta voi päästä ylös. Ehkä säkin löydät keinot auttaa ite itteäs :) Tai löydät jostain tukea. Eihän tän tietenkään pitäs mennä näin, mutta jos me onnistuttiin ja tyttöystävä oli lähinnä siinä ettei nyt kuole ja pysyy fyysisesti jossain kunnossa ja onnistuttiin niin sullakin on toivoa! 

Tsemppiä! :)

(Nuorten)naisten juttuja, yksikään mies ei ole tuohon tautiin sairastunut. Siksi sitä on vaikea ottaa tosissaan, tuntuu mielenvikaisten touhulta. Toivon kuitenkin sinulle paranemista.

Anoreksiaa on miehilläkin, ihan tiedoksi vain. Harvinaista, mutta mahdollista. Ja syyt on moninaisia, ei aina liity edes seksuaaliseen hyväksikäyttöön. Omalla tyttöystävällä liittyy vanhempien riitaisaan avioeroon lapsena

Vierailija kirjoitti:

Paremmassa kuin jos pelkän julkisen varassa :) Olihan tota säälittävää kattoa, kerran kuussa tapaaminen hoitajan kanssa ja about siinå mitä sai tukea. Ei niillä oo resursseja kuin toi ja osasto (en vaan tiedä mitä hittoa ne siellä teki 6v). Olihan se kyllä mielenkiintoista nähdä sen hoitajan ilme, kun tyttöystävä on 9kk päässy tohon pisteeseen, selkeesti yllättyny. (Vaa-alle meno hoitajan edessä yms asioita millä voi todistaa näitä). Ei ne julkisesti tietenkään sano, mutta olihan se aika selvää ettei ne nähny mun tyttöystävällä toivoa paremmasta. 

Ens vuonna saadaan se "virallinen" terapia, jolla voidaan sitten hoitaa niitä lapsuuden traumoja joista anoreksia lähti. Tällä hetkellä menkkojen aikana se syömishäiriö haluaa aina takasin tulla, liittyy hormoneihin varmasti. Sillon aina tulee se yks päivä millon syöminen vaikeeta, ainut keino on nitistää se tunne alkuunsa tai se oikeesti iskee voimalla.  Onhan se vähän h

Kiitos paljon, ja kaikkea hyvää jatkoon! Olette selvinneet paljosta, nostan tonttulakkia teille molemmille!

En ole koskaan kuullut, että kenelläkään olisi sodan keskellä tai kriisialueilla syömishäiriötä. Se on vain länsimaissa jossa kaikkea on saatavilla ja on varaa valita syömisensä. Kannattaa hakeutua vaikka hyväntekeväisyys työhön niin ehkä ne omat ongelmat ei tunnu enää samalta. Ei kannatta jättää joulua ja läheisten tapaamista väliin koska muut syö.

Vierailija kirjoitti:

En ole koskaan kuullut, että kenelläkään olisi sodan keskellä tai kriisialueilla syömishäiriötä. Se on vain länsimaissa jossa kaikkea on saatavilla ja on varaa valita syömisensä. Kannattaa hakeutua vaikka hyväntekeväisyys työhön niin ehkä ne omat ongelmat ei tunnu enää samalta. Ei kannatta jättää joulua ja läheisten tapaamista väliin koska muut syö.

Selkeesti et tiedä mistä puhut, sielläkin on. Se vaan hukkuu niihin muihin ongelmiin ja kun kukaan saa ruokaa niin ei noita huomaa. Osittain joo kulttuuriin tullu, mut syömishäiriötä on ollu jo keski-ajallakin

Lisään vielä, mitä voit itse kokeilla jos auttais ens hätään: Tee lista tavoitteista mitä haluat saavuttaa osana syömishäiriön voittamista, jaa sitten ne tavoitteet pieniin askeliin ettei tule liikaa stressiä ja jokaiselle osalle oma pikku palkinto. Pääpalkinto sitten kun saavutat tavoitteen, jotain hienoa ja ei niin normaalia. Vaikka sitten laivareissu tai ulkomaanmatka tai kampaajakäynti yms.