Muita, joilla joulu jää viettämättä syömishäiriön takia?
Vähän kairaa sielua, kun ennen olen ollut jouluihminen. Nyt ei vain pysty, joulunvietto ei tunnu edes mahdolliselta. Tämä viikko vierähtää kaikessa hiljaisuudessa ja mahdollisimman kaukana muista ihmisistä. En vain kestä nähdä ketään.
Myötätuntoa muille samoin ajatteleville!
Kommentit (67)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koristeitako olet sitten syönyt? Vai etkö osaa rajoittaa mitä ostat kaupasta?
Ei mitään tuohon suuntaan, enemmän niin päin, etten voi tavata perhettäni, koska aikovat todennäköisesti syödä jouluna. Minä taas haluan paastota ja tiedän, että se kiinnittäisi huomiota. Suo siellä, vetelä täällä.
Et sitten voi vaikka mennä vasta ruokailun jälkeen? Sanot että " kaveri tarjosi ja kävit hänen kanssa syömässä". Jos et syömishäiriötä halua sanoa. Mietit vähän, että tuletko ollenkaan on vähän outo olo ja ruoka ei oikein maistu. Tai sitten haet apua,kerta aihe noin aiheuttaa vaivaa ettet perhettä voi edes nähdä.
Syömishäiriö on sairaus. En tiedä ap:n tilannetta, mutta hän voi hyvinkin olla hoidon piirissä. Se ei ole kuitenkaan mikään "kävin lääkärillä, ja nyt olen ok" -juttu. Olisikin kiva, jos sen voisi edes pyhiksi unohtaa ja nauttia, mutta kun ei vaan pysty. Vaikka perhettä rakastaisi, niin se sairaus valitettavasti saattaa ohjata kaikkea tekemistä.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koristeitako olet sitten syönyt? Vai etkö osaa rajoittaa mitä ostat kaupasta?
Ei mitään tuohon suuntaan, enemmän niin päin, etten voi tavata perhettäni, koska aikovat todennäköisesti syödä jouluna. Minä taas haluan paastota ja tiedän, että se kiinnittäisi huomiota. Suo siellä, vetelä täällä.
Et sitten voi vaikka mennä vasta ruokailun jälkeen? Sanot että " kaveri tarjosi ja kävit hänen kanssa syömässä". Jos et syömishäiriötä halua sanoa. Mietit vähän, että tuletko ollenkaan on vähän outo olo ja ruoka ei oikein maistu. Tai sitten haet apua,kerta aihe noin aiheuttaa vaivaa ettet perhettä voi edes nähdä.
Syömishäiriö on sairaus. En tiedä ap:n tilannetta, mutta hän voi hyvinkin olla hoidon piirissä. Se ei ole kuite
Erittäin totta. Ei oikeastaan voi puhua edes valintojen tekemisestä, kun kaiken sanelee pakko. Ihminen ei päätä jättää perhettään tapaamatta vaan taipuu pakon edessä luopumaan tärkeistäkin asioista.
Vierailija kirjoitti:
No minä. Ei jaksaisi enää.
Hehei, minä myös! Taidan skipata koko homman tänä vuonna. Mitään en ole laittanut valmiiksi tai ostanut. Ei vaan pysty.
Tästä ketjusta taas huomaa, mitä se on, kun ei ole oikeita ongelmia.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Koristeitako olet sitten syönyt? Vai etkö osaa rajoittaa mitä ostat kaupasta?
Ei mitään tuohon suuntaan, enemmän niin päin, etten voi tavata perhettäni, koska aikovat todennäköisesti syödä jouluna. Minä taas haluan paastota ja tiedän, että se kiinnittäisi huomiota. Suo siellä, vetelä täällä.
Et sitten voi vaikka mennä vasta ruokailun jälkeen? Sanot että " kaveri tarjosi ja kävit hänen kanssa syömässä". Jos et syömishäiriötä halua sanoa. Mietit vähän, että tuletko ollenkaan on vähän outo olo ja ruoka ei oikein maistu. Tai sitten haet apua,kerta aihe noin aiheuttaa vaivaa ettet perhettä voi edes nähdä.
Syömishäiriö on sairaus. En tiedä ap:n tilannetta, mutta hän
Sori nyt, mutta toi "pakko" on ihan vaan kuvitelmaa. Ootte ite luoneet omat ongelmanne. Mut ei se mitään, kukaan ei velvoita nauttimaan joulusta.
Olen mikäli rahattomuus ruokaankin lasketaan syömättömyyshäiriöksi.
Syöminen on muotia. Oliko joku pulttibois sketsi.
Vierailija kirjoitti:
Olen mikäli rahattomuus ruokaankin lasketaan syömättömyyshäiriöksi.
Olen tosi pahoillani. Kammottava tilanne!
Vanha ketju, mutta täälläkin yksi! Hautausmaalle vein kynttilän mutta mitenkään muuten en aio joulua viettää. Sukulaisia olisi kiva nähdä, mutta en vaan kykene. Itseinho on yksinkertaisesti liian voimakas. En oikein jaksa uskoa, että tästä enää ylös pääsisin - aika monta vuotta on jo mennyt samalla kaavalla.
Vierailija kirjoitti:
Vanha ketju, mutta täälläkin yksi! Hautausmaalle vein kynttilän mutta mitenkään muuten en aio joulua viettää. Sukulaisia olisi kiva nähdä, mutta en vaan kykene. Itseinho on yksinkertaisesti liian voimakas. En oikein jaksa uskoa, että tästä enää ylös pääsisin - aika monta vuotta on jo mennyt samalla kaavalla.
Mäkin jätän väliin tänä vuonna. Aatto on muutaman tunnin päästä jo pulkassa, kun menee aikaisin nukkumaan. Hammasta purren ja keep calm, ei tämä loputtomiin kestä!
Vierailija kirjoitti:
(Nuorten)naisten juttuja, yksikään mies ei ole tuohon tautiin sairastunut. Siksi sitä on vaikea ottaa tosissaan, tuntuu mielenvikaisten touhulta. Toivon kuitenkin sinulle paranemista.
🙄
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
(Nuorten)naisten juttuja, yksikään mies ei ole tuohon tautiin sairastunut. Siksi sitä on vaikea ottaa tosissaan, tuntuu mielenvikaisten touhulta. Toivon kuitenkin sinulle paranemista.
🙄
Jännästi nämä virheelliset stereotypiat aina vain jaksavat kukkia... Ymmärrys on valovuosia myöhässä.
Vietän kyllä, mutta on todella raskasta. Eikä asiaa helpota sukulaiset, jotka kommentoivat painon muutoksia ja syömisiä. Rakastan joulua, mutta tämä ja viime joulu on sairauden takia ollut ihan kauheita. :( tsemppiä samojen asioiden kanssa painiville!
Vierailija kirjoitti:
Ei ainakaan kannata hakea apua häiriöön. Mieliummin vaan vetäytyä yksinäisyyteen kurkunpalojen kanssa, good luck!
Syömishäiriöitäkö on vain yksi, eli anoreksia. Minulla on bulimia ja bed ja lisäksi traumaattinen lapsuus, jojon liittyi se, että joulut olivat erityisen kamalia.
Vierailija kirjoitti:
Tästä ketjusta taas huomaa, mitä se on, kun ei ole oikeita ongelmia.
Taas joku älykääpiö,joka ei ymmärrä mitään ja tukee kommentoimaan: syömishöiriö-alat vaan syömään tai lopetat vaan oksentamisen, masennus-otat vaan itseäsi niskasta kiinni, ahdistus-lopetst vaan ajattelin ja lehdet vaan ihmisten ilmoille.
Painu vttuun , kun et ymmärrä, tiedä, etkä osaa!
Vierailija kirjoitti:
Ap taitaa olla niitä kehopositiivisia. Valaat pärjäävät paremmin merillä.
Ja sinä olet se autistinen jankuttaja.
Vierailija kirjoitti:
Vietän kyllä, mutta on todella raskasta. Eikä asiaa helpota sukulaiset, jotka kommentoivat painon muutoksia ja syömisiä. Rakastan joulua, mutta tämä ja viime joulu on sairauden takia ollut ihan kauheita. :( tsemppiä samojen asioiden kanssa painiville!
Nostan hattua, että olet kuitenkin kerännyt itsesi niin hyvin, että pystyit osallistumaan! Se ei ole mikään itsestäänselvyys. Tuohon pisteeseen päästäkseen on täytynyt tehdä jo paljon. Toivottavasti jouluusi kuuluu myös mukavia ja rentouttavia asioita, jotka vievät ajatuksia pois vaikeuksista.
Ja tuo lähipiirin kommentointi - se on aivan kertakaikkisen vihonviimeistä touhua.
Jaa, en mä tuota uhriutumisena nähnyt, ihan vain valintana. Ei tuossa ketään syyllistetä tai vieritetä vastuuta muualle. Ihminen voi olla allapäin tai surullinen myös ilman, että uhriutuu.