***KOTILOT*** VK 9

Täällä kummittelen vieläkin, mutta hyvillä mielin, kun perjantaina (TOIVON MUKAAN) käynnistetään!!



Pamppari:

Juu, älä vaan lähde vielä mihinkään!

...ja odottakaa muutkin nyt vielä perjantaihin, niin saan tämän oman urakkani suoritettua!!

Maaliskuisten pinostakin moni on jo oman vauvansa saanut ja minä täällä vielä lyllerrän kokonaisena vaikka eräpäivä on ollut ja mennyt kauan sitten!



Neuvola oli tänään viimeistä kertaa ja siellä kaikki ok!

Th:n mukaan (käsituntumalla vatsan päältä tehty arvio) vauvan painosta oli 3700-3800g.

Syke vauvalla oli hyvä ja liikkeet tuntuu hienosti kaiken päivää!

Itellä verenpaine hyvä ja muutenkin kaikki mallillaan.



Ensi viikolle Th varasi jo kotikäynnin, eli tulee vauvaa katsomaan kun ollaan kotiuduttu..aika jännää ajatella, että sellanenkin aika tosiaan koittaa kun vauvan kanssa tullaan kotiin laitokselta.. ja se on jo varmaan ensi viikon alussa!



nyt meen huilaan

mammutti ja Vilppu rv 41+4

Mulla oli hyvä päivä tänään :) Kävin siis TAYSissa sokerikontrollissa. Ensin diabeteskätilö katteli mun seuranta-arvoja, ettei ne kyllä ihan ok ole, kun päivällisen kohdalla ne oli ennen ja jälkeen tasaisesti koholla koko ajan. Paastoarvo oli aika hyvin jo tasaantunut ja aamupalan jälkeinen arvo. Samaten lounaalla ei juurkaan ollut ongelmia. Laitto sit eteenpäin sisätautilääkärin päätettäväksi, et miten edetään. Ultra oli siinä välissä ja vauvan kasvu oli tasaantunut, paino-arvio 2,7 kg ja lääkäri sanoi siitä, ettei mikään kovin iso. Hänen mielestään ei siltä pohjalta vaatisi insuliinin aloitusta.Koitti kohdunsuunkin, ei ollut auennut, pehmeä ja kanavaa 3 cm. Sitten jännäämään mitä sisät.lääkäri sanoo... Ja ihanaa, lääkäritäti armahti mut insuliinilta! Koska vauvan kasvu tasaantunut ja raskausviikkojakin jo näin paljon kasassa, niin ei hänkään ollut sitä mieltä, että enää kannattaisi insuliinia aloittaa. Sokeriarvojen ylitykset oli kuitenkin vaan aika marginaalisia ja lääkäri sanoikin hauskasti, et ei hänkään tiedä et vaikuttaako ne siihen vauvan kasvuun mitenkään... Koitan vaan sillä ruokavaliolla edelleen. Eikä tarvi käydä siellä kontrollissa enää ja sokereitakin pitää mitata vain kahtena päivänä viikossa, kun oon nyt 2 kk mitannut päivittäin. Ja mikä parasta, tämä tarkoittaa sitten sitä, että SAAN SYNNYTTÄÄ VASissa!!! Kyllä oli ihan mahtava olo tulomatkalla, tuntui suorastaan kuin olisi leijunut, niin raskas taakka putosi harteilta :) Olin jo ihan valmistautunut ottamaan insuliinit vastaan ja menemään TAYSiin synnyttämään, että nyt on pikkasen epäuskoinen olo, et onko tää tilanne nyt tosiaan ohi??? Pääsinkö mä tosiaan pälkähästä?! Mahtava olo kerta kaikkiaan :) Leijun nyt muualle...



Luna ja " Aarre" rv 35+4 :)

Voin kuvitella ilosi, mulla kun on pienesti kokemusta nyt tosta mittailusta kanssa. Tosin mulla oli joku kevytversio, kun oon joutunut mittailemaan vaan kolmena päivänä ja vielä ennen kontrollia sairaalassa parin viikon päästä 2 pvää.



Mutta olen myös leijunut sen mittailun kanssa tyytyväisenä, koska mulla ei näytä olevan niissä arvoissa mitään vikaa ( no joo, yks heitto mutta neuvolan tätin mukaan 1-2 lipsahdusta on vielä ihan ok). Että niin tekis mieli mennä terkkarille ja muille näyttämään pitkää nenää että mitäs mä sanoin!



Mutta ennen noita mittailuja ehdin miettimään kanssa kaikki insuliinit ja synnytystavat läpi ja tietty että pahimman kautta mennään, nyt sitten se näyttää olleen vaan turhaa murehtimista. Vauva sen sijaan tulee olemaan isohko joka tapauksessa, mites se sukutaakastaan eroon pääsis kun ei me muutkaan (minä ja mies ja pojat kaikki olleet väh. 4,5 kg).



Mammutille jaksamisia, huomasin vielä tänäänkin aloituksen helmikuisissa, ehkä vielä tälle kuulle ehtii!



rv 29+3

Onnea Luna hyvästä sairaalakäynnistä. On varmaan ihana tunne kun taakka putosi pois kyydistä. Nyt sitten vaan odotellaan et kumpi meistä lähtee ensin... Mä olisin nyt jo ihan valmis menemään.



Mä olen tänään ekaa päivää kotona ja heti roikun täällä koneella ja yx kaveri on poikansa kanssa tulossa käymään. Eli hyvin alkaa tämä äitiysloma, tekemättä mitään vaikka tekemistä riittäisi vaikka kuinka paljon.



Mammutille supparisäteitä, kyllä jo sulle suotais et lähtö tulis!



Vielä siitä mun kaverin kotisynnytyksestä. Eli vauva syntyi viikolla 37+3 ja oli kooltaan ihan normaali eli 3070 g ja 50 cm. Siinä oli käynyt niin, että oli soittanut synnärille illalla 22.30 aikaan et supistuksia tulee 7-15 min välein et ei vielä kauheen usein. Ne oli sieltä sanoneet et ei vielä mitään kiirettä tulla, sittenkun väli 5 min tai alle tai kun rupee oleen niin kipee ettei pysty oleen niin sitten sinne. No puolenyön jälkeen hän oli sanonut miehelle et nyt pitää lähtee et tuo hänelle jotkut housut niin mennään. Sitten kun hän yritti nousta siitä sängystä niin ei kertakaikkiaan päässyt mihinkään kun jalat ei pitänyt ja se vauva vaan tuli. Syntyi klo 00.19. Ambulanssi ehti paikalle juuri kun se oli syntynyt. Eli kannattaa siis lähteä ajoissa menemään sinne synnärille jos vähäänkään tuntuu siltä. Niin ja tää oli toinen lapsi.



Omassa olossa ei paljon mitään muutoksia. Eilen kun olin vielä töissä niin oli aika väsynyt olo, joten kaipa se kroppakin ymmärsi et nyt täytyy jäädä lomalle ja lepäämään.



LapaLepa rv 35+6

Juu täältä mut vieläkin löytää ja vaikka kuinka supistelee, niin oon ihan varma, että perjantaille ja siis maaliskuun puolelle vielä mennään kuitenkin!



Tänään olis kyllä hyvä päivä syntyä, kun on liputuspäiväkin! Supistuksia tuli yöllä, aamuyöllä ja aamulla ja nyt on tullut muutama, mutta taitaa hiipua taas pois..

Yritän pysyä liikkeessä tämän päivän, kun neuvolan täti sanoi, että kun supistukset alkaa, niin pitäisi liikkua ettei ne lakkaa..Yöllä en viitsinyt kävellä kämppää ympäri, mutta näin päivällä se on eri juttu..



On varmaan se kotisynnytys ollut aika hurjaa touhua, vaikkakin on nopeasti ollut homma ohi!

Hyvä kuitenkin, että ambulanssi on ehtinyt heti paikalle.



Itselle sitä toivois sellaista nopeaa ja helppoa synnytystä ilman mitään ylimääräisiä jännitysmomentteja -> ehtispä sairaalaan ajoissa ja sitten vauva saiskin syntyä nopeesti ja helposti! Mutta ainahan sitä kaikenlaista sattuu ja tapahtuu, eikä sille sit mitään voi..



Lunalle Onnittelut hyvistä uutisista!!

Kiva että pääset synnyttään sinne mihin haluat ja noi sokeri-hommatkin alkaa helpottaan!



Nyt mun täytyy lähtee laittaan paikkoja kuntoon, että on siistiä jos joku joutuu meille tulemaan lapsenvahdiksi jossain vaiheessa!



mammutti ja Vilppu rv 41+5

Lunalle onnittelut hyvistä uutisista lääkärikäynnillä! Kiva, että pääset mieleiseen paikkaan synnyttämään. Voin sikäli hyvin kuvitella miten onnellinen tuommoisista uutisista on kun muistelen sitä miten eufoorinen olo tuli siitä kun varmistui, että kakkonen oli pää alaspäin ja alatiesynnytykselle, jota kovasti toivoin, ei ollut estettä.



Mammutille tsemppiä viimeisiin päiviin 2 in 1 -muodossa ja voimia synnytykseen ja vauva-arkeen! Jotenkin sitä tosiaan tässä odotusvaiheessa " unohtaa" sen, että ei se homma siihen synnytykseen lopu vaan sieltähän tullaan sitten uuden ihmisen kanssa kotiin ja laitetaan taas koko päivärytmi ja rutiini uusiksi.



Omaa napaa sen verran, että eilen oli neuvola käynti ja nyt vaikuttaisi siltä, että tämä vauveli olisi nätisti raivotarjonnassa ja ilmeisesti laskeutunutkin jo jonkin verran, että ihan hyvin tuntuu täälläkin olevan pullat uunissa toista alatie synnytystä ajatellen. Vähän vaan jo nyt jänittää se, että miten se synnytys sitten alkaa. Ekasta kun en suunnitellun sektion takia tuntenut supistuksen supistusta ja tokasta olin sitten jo valmiiksi sairaalassa kun käynnistettiin, niin mitenköhän tämä sitten menee. Ainakaan aikaisemmin ei ole tarvinnut arpoa milloin lähtisi näytille synnärille.



adalat 36+0

Tänään taas käytiin neuvolassa kaikki oli ok, hb oli laskenut 104...joten tulin takaisin apteekin kautta. Almaa ei meinannut saada kiinni sydänäänien kuuntelemista varten ja varsin rivakasti vauveli osoitti mieltään potkimalla anturia =)

Tuli sitten ostettua oikeat " himontappo" sukat suonikohjujen takia, mutta niistä nyt pitäisi olla sitten apua. Ovat oikein sellaista mallia jota sairaalassa suositellaan pidettäväksi suonikohju leikkauksen jälkeen. Neuvola täti suositteli sitä hirudoit fortea, mutta ajattelin yrittää vielä ilman.

Kävin vielä lastentarvike liikkeessäkin ja sieltä bongasin Herquleksen rattaat. Kyllä vielä vahvemmin olen sitä mieltä että sellaiset hommataan, mutta sillä kovalla vaunukopalla...olivat ainakin minun makuuni täysin sopivat =)

Kevättä rinnassa ja räkää nenässä.



JB72 & Alma 26+1

Ihan ekaksi Lunalle onnea hyvistä uutisista. Neuvola päivä oli eilen, eipä oikeastaan mitään uutta. Vauva jo hyvin alkanut laskeutua oikeaan suuntaan lantiossa, olenkin arvellut sen jo olevan alhaalla, kun on sellainen painon tunne tuolla jalkovälissä. Terkka arveli, että vauva ei ole ainakaan tällä hetkellä kovin isokokoinen. Nyt kyllä näillä viikoilla vauva alkaa vasta keräämään rasvaa ympärilleen ja voi kasvaa vielä isoksikin. Närästystä on kyllä ihan älyttömästi ja kaikki mitä suuhun laittaa alkaa jonkin ajan päästä korventamaan.



Lähdettiin viime viikonloppuna käymään tukholman risteilyllä lasten kanssa. Reissu meni yllättävän hyvin, vaikka autossa istumista oli n.700km ja laivamatkat päälle.



Tänään olen jo laitellut vauvanhoitopaikkaa kodinhoitohuoneessa valmiiksi. Loppuviikosta meinasin alkaa pesemään vaatteita.



Ensi viikolla on työkaverit järkänneet vauvakutsut, yhden työkaverin luokse. Eipä olekaan moisesta vielä kokemusta. Kiva nähdä mitä ovat keksineet.



Eskarista on nyt ollut hiihtolomaviikko ja on ollut ihanaa kun ei ole tarvinnut aamulla lähteä esikoista sinne viemään.



Mukavaa loppuviikkoa kotiloille!



NAKSU ja NASU rv34+4

Yöllä valvoin jotain 2h ainakin, kun oli menkkajomotuksia. Alkuun ne oli sellaista yhtä jomotusta, mutta hieman voimistuessaan aloin eroittaa aaltomaiset kivut. :O koitin siinä yön hämärässä rauhoitella itseäni, että jospa tää on iskiansärkyä tai muuta, mut tuskinpa lihasjumitukset aaltomaisesti tulee. Olin siis ihan paikallani ja kipu tuli ja meni, tuli ja meni...



Mulla on edellisissäkin raskauksissa ollu tuollaiset parin tunnin jomotusaallot, jotka avas kohdunsuuta sen ekan sentin. Nyt sit mietityttää, että avaskohan tuo nyt jo sit sen ekan sentin. Koitin yöllä miettiä, että oliko ne yhtä voimakkaat. Ei ne paljoa lievemmät ainakaan ollu. Jouduin jossain vaiheessa nousemaan jo ylöskin kun alko olla tukalaa vaan maata siinä. Miestä herättelin, mut se sano vaan " ai jaa" ja kääns kylkeä. :(



JB72: Mulla on kans himontappo-sukat. :D Tosin elättelen toivoa, että ne veis turvotusta pois. Kaikki neste minkä juo, tuntuu jäävän sisään.



Jos ei mammutti oo lähteny synnyttämään, niin huomenna on sitten jännä päivä edessä. ;)



Hulda 25+0

Eipäs tänne taas ihmeempiä kuulu.Vauvalle pistetty kaikki valmiiksi,ja nyt lähinnä odotellaan muutama viikko.

Paniikki alka kyllä iskeä,että miten sitä osaa taas vauvaa hoitaa,kun on melkees 4,5-vuotta edellisestä synnytyksestä=)Mutta kai se siitä alkaa rullaamaan.

Nimiä ollaan mietitty,kun pitäs tohon sairaalanlappuun jotain keksiä.On meillä aika hyvin jo tiedossa ne,ja yhteisymmärryksessä ollaan nimistä miehen kanssa onneksi=)

Täytyy lähteä takaisin petiin,kun väsyttää näköjään vieläkin kamalasti.Nyt tullu väsymys takaisin=(Johtuu varmaan siitä ,kun yöt niin katkonaisia.

Pakko oli nytkin herätä ottamaan aamupalaa,kun maha kurisi niin kauheesti=)

Huiskutin 34+2

Nyt tulee sitten niin (.) tekstiä, että ihan rauhassa voitte hypätä yli tän mun kirjotuksen. Tuntuu vaan siltä, että tekee mieli kirjottaa. Kirjottaminen aika kankeaa, kun kummankaan käden kolmessa ekassa sormessa ei juuri tuntoa ole. Vähän meinaa siis tämä 10-sormi järjestelmä takuta:)



Toissayö oli kamala. Valvoin mahakivuissa puoli-istuvassa asennossa sohvalla lähes koko yön, välillä vähän torkahtelin. Kipu oli jatkuvaa poltetta vatsalla, mutta kohtu tuntui kuitenkin pehmeältä lähes koko ajan, kipu vaan oli ja oli ja oli. Isommalla tarpeellakin yritin käydä lukemattomia kertoja ja aina tuli vain vähän (sori kakkajutut). Oksentanut en. Aamulla vielä kipu jatkui, mutta hävisi sitten eilen puoleen päivään mennessä. Silloin vähän uskalsin syödä ja ei tullut kipua. Iltapäivällä se sitten taas alko tuossa kolmen maissa ja silloin sitten supistelikin sen kamalan poltteen lisäksi. Ja vauva liikkumisellaan vielä pahensi kipuja. Kivut loppuivat sitten eilen illanmittaan ja nyt ei taas ole mitään ollut, ainoastaan löysä vatsa. Aamupalaa otin tänä aamuna hyvin vähän, vaikka nälkä olis ollu järkky. Olo on muutenkin ihan pönttö! Ihan kuin jossain pumpulissa olis, väsyttää yms. En ole ollenkaan oma itseni. Ajattelen vain tulevaa synnytystä ja jotenkin pienenä toiveena ollut mielessä, että jos tämä nyt olikin jotain ennakoivaa juttua...Ihan outo meininki siis täällä menossa.



Mammutilla sitten huomenna SUURI PÄIVÄ, ellet ole jo lähtenyt? Oikein paljon onnea ja iloa matkaan. Sieltä se kauan odotettu pikkukulta nyt viimeinkin tulee.



Eipä minulla nyt muuta tällä erää. Jatkan tätä haahuilua ja itseni kuulostelua...



Rouvar Rv 39+3

Taidanpa nyt sit viimeistä kertaa pinoutua kotiloihin raskaana!

Tulen kyllä seuraileen teidän juttuja vielä tästä eteenpäinkin ja varmasti kerron välillä kuulumisia!

Mitäänhän ei tosin vielä ole kirkossa kuulutettu, eli varmaa ei vielä ole käynnistyskään, mutta ei kai ne siellä sairaalassa voi olla niin julmia, että laittaisi mut kotiin..



Kiitos kaikille tsempeistä ja onnea kaikille Kotiloille!

mammutti ja Vilppu rv 41+6

Mammutille tsemppiä matkaan huomista varten.. =)



Lunalle onnittelut helpotuksesta!! Mielummin ilman piikkejä vai mitä=)



Napaan ei muutoksia...

Huomenna neuvola ja pääsen loppupäiväks itkeen kotio painonnousua =(

Hermot edelleen kireellä kun viulunkielet.. onneks jos pääsis tänään uimaan ja sen jälkee mulla on jalkahoito... jotain hemmottelua on pakko ottaa välillä.. sain mieheltä lahjakortin ihan muuten vaan, kun kuulemma oon kitissy kun ei mihinkään pääse ja jalkoja turvottaa.. On se näköjään jotain mun puheesta kuunnellu vaikka välillä tuntuu että puhun seinille..



Mun äitiysavustus/-rahapäätöstä ei oo vieläkään tullu ja siitä on jo 3 viikkoa kun sen sinne vein.. kyllä muut päätökset tuli mitä jätin samaan aikaan.. kuten opiskelun keskeytys... Mua tympii koko pulju!!



Iltaisin supistaa pari kertaa inhottavasti, mutta jääpi onneks siihen..

Edelleen närästelee ja liitokset paukkuu, mutta ne onkin vielä sellaset 12-13 viikkoa riesana, joten..







mani ja purri rv 26

Siis mistä ihmeestä tätä räkää voi riittää?? Ikuisuus flunssani on taas vaihteeksi pahempi. Tässä näytti jo, että alkaa helpottamaan, mutta nyt on sen verran sairas olo, että saikkua hakisin jos saisin. Täytyy vaan toivoa, ettei nyt lapsille tällä kertaa tulisi mitään. Saisi nimittäin tämän talven sairastelukiintiöt olla jo täynnä meidän osalta, kiitos!



Muuten olossa ei mitään kummempaa; maitoa on alkanut jo tulemaan ja on taas nukuttava liivit + suojukset päällä tai on paita märkä aamusta. Ihmeellisiä vihlaisuja tuntuu välillä tuolla alakerrassa ja väliin tuntuu, että muksu yrittää puskea itseään ulos. Närästys on edelleen seuranani, mutta niinhän se on ollut koko raskausajan. Rennietä siis kuluu edelleen.



Mammutille edelleen tsempit huomiselle (ellei nyt ennen sitä ala mitään tapahtua). Eivät VOI olla niin tylsiä, että kotiin vielä laittaisivat.



adalat, 36+1

Mammutille lykkyä huomiseen! Paijailehan masua vielä hetki, kohta tilalla on vauva:) Voi miten ihana ajatus, huoh.



Meidän pikku kaveri masussa on oppinut potkimaan, pikku tömähdyksiä tuntee aina töissä, istun vissiin niin huonossa asennossa, että tuntee hyvin. Parisen viikkoa on kutitellut ja nyt on tarpeeksi voimaa muksia.

Sairastelukierre jatkuu perheessä ja alkaa käydä kaikkien voimille. Viime yö meni pyykätessä yrjöpyykkiä ja tsempatessa kuopusta, että antaa oksennuksen vaan tulla kunnolla. Kauhulla odotan tarttuuko tauti myös minuun.



Kävinpä muuten " neuvolassa" ja vaikka ultrassa LA siirrettiin 8pv eteenpäin, niin kätilö ei suostunut siirtämään sitä vielä. Vasta rakenneultran jälkeen. Käynti oli niin turha, kesti muutaman minuutin ja sydänääniä kuunteli 3sec. Sanoi vaan, että kuulostaa terveeltä. Seuraava olisi sitten 3kk päästä edellisestä eli rv28+. Ja muuten painoa ei mitata missään vaiheessa, koska näiden mielestä äidin paino ei liity sikiön hyvinvointiin mitenkään.

Maassa maan tavalla.



Kuinkas paljon teillä oli tullut painoa rv20 mennessä? Oletteko huomanneet semmoisia kausia kun voisitte syödä koko ajan, nälkä kurnii masussa vaikka kuinka söisi?

Täällä tämä vika tällä hetkellä ja huomasin, että painoakin oli tullut ihan muutamassa viikossa pari kiloa ja yhteensä 4kg. Josko se tasaantuu kun tämä äidin kasvupyrähdys menee ohi.



Sori, tuli vähän monologia.

Kevättä kohden mentäessä ja uusia perhosia syntyväksi kotiloihin odottaessa,

Lumituuli ja minitilli rv17+4

Mammutille hurjasti onnea huomiseen koitokseen! Ja pidät puoles, että ne varmasti ottaa sut sinne sisälle :)



Lunalle onnittelut myös insuliinin välttämisestä -varmasti suuri helpostus, kun vauvakaan ei ollut isonlainen :)



Lumituulelle oon kyllä kateellinen, kun tuota painoa ei siellä kytätä samalla tavalla. Jotenkin tuntuu että se on joka kerta se ikävin juttu neuvolassa.. :b Mulla tullut rv22 mennessä 4kg. Siis viime neuvolassa. Sen jälkeen en oo taas vaalla käynyt. On taas tullut syötyä niin paljon kaikkia herkkuja ettei uskalla xD



Rupesi mietittyttämään tuo LapaLepan tutun tapaus. Kun sairaalasta sanottu että sitten voi lähteä tulemaan, kun supistukset tulee 5min välein. Mulla kun kuopuksesta ei lopussakaan tullut supparit niin tiuhaan jostain syystä :b Ja molemmissa synnytyksissä alkuavautuminen ollut hidasta, ja sitten jostain 6cm:stä auennut loput ihan yhtäkkiä! Mutta kai sen toivottavasti itse tietää millon on hyvä viim lähteä, kun kahdesta kokemusta on siitä kivusta. Parempi kyllä että alkas taas vesienmenolla.



Meillä kuopus nukkunut nyt neljä yötä " isojen" sängyssä :) Itse vaan viime yönä heräsin monta kertaa siihen että lonkkia särki, kun kyljellään nukku. Kohta ei oo hyvä missään asennossa :( Ja selkä ei tykkää enää vaunulenkeistä. Käydään joka päivä puistossa tms. Ei siinä tunnu, mutta kun menee pitkäkseen myöhemmin, niin välillä ei meinaa ylös päästä kun sattuu niin pirusti. Iskias tai joku mikälie.



PP 24+4

Pari aihetta pisti tarttumaan vielä näppikseen tällä viikolla (väijyn poikkeuksellisesti joka päivä koneella kun *nolosti* olen jättänyt hakemukset vähän viime tinkaan ja kysyin palkanlaskusta asioita, mihin se täti ei vastaa vaikka kuinka täällä roikun. Pari viikkoa ois aikaa viimiseen jättöpäivään..)



Loppumetriläisille tai muillekin, tuli mieleen kommenttia. Kun kummasti sattuu niin kipulääkettä ottamaan vaan. En muuten ole mikään kipulääkkeitten himokäyttäjä mutta esikoisen synnytyksessä kärvistelin kaksi edeltävää yötä hereillä kipeitten supistusten takia. (Kolmantena iltana synnytin ja se yö meni hormonihuuruissa valvoessa, voitte kuvitella ettei vauvan (saatikka itsensä) hoidosta tullut siinä tilassa mitään.) Silloin kätilö (olin TYKSissä odottamassa supistusten alkua, kun vedet olivat menneet) sanoi että jos se kipu ja supistukset ovat todella sitä itteään, niin " pehmo" kipulääkkeet eivät siihen vaikuta, sen sijaan voi antaa mahiksen levätä jos ovat vain ennakoivia. Eli synnytystänsä ei voi vesittää panadolin popsimisella.



Mistä päästäänkin sihen että olen kanssa noitten kotisynnytysjuttujenkin takia miettinyt jo useasti seuraavaa kertaa. Pikkupilukin se tais pistää että omaa korkean kipukynnyksen. Kai sitten minäkin, aiemmat synnytykset menneet parilla ilokaasuhönkäyksellä ilman muuta kivunlievitystä (no joo kaurapussi oli, mutta tais olla enemmän näön vuoksi). Kyllähän ne tuntuivat kipeinäkin lopussa, mutteivat sietämättöminä, jota tuntua odotin koko ajan tulevaksi. Esikoisella supistukset lähtivät käyntiin sitten vasta oksitosiinitipalla, ja kätilö kärkkyi pitkin päivää että joko merkataan synnytys alkaneeksi, joko ovat kipeitä, enkä vähän nolosti osannut sanoa hänelle mitään aikaa. Enkä jälkikäteenkään miettien osaa sanoa missä kohtaa ne alun keinotekoiset supistukset olisivat muuttuneet varsinaisiksi kipeiksi. Toista kertaa pelkäsin just että kuuntelen vaan kotona supistuksia että joo nä on ennakoivia ja sit lapsi syntyiskin johonkin sohvalle. Onneksi mulla ei sit tullut ennakoivia kipeitä yhtään, vaan kun alkoi supistella, alkoi heti 3-5 min välein ja minuutin pituisina ja sit meni vedetkin, joten siitä ainakin helpottuneena totesin että nyt vois lähteä sit sairaalaan ainakin luvan kanssa.



Mutta ens kerrasta tuleekin sitten ongelma siinä, että meillä kestää lastenvahdilla paikalle tuli ainakin 1,5 h, vaikka heti hyppäis autoon. Saatikka että viitteis turhaan ajaa tätä välimatkaa. Niin että tommonen kakkosen tyyppinen selvä synnytyksen alku ois ihanteellinen, muuten joudun menemään yksin sinne (EI houkuta, ei niinkään että kaipaisin siinä kipuvaiheessa tukea, vaan jakamaan sitä jälkihehkutustunnelmaa.) Naapureita -kaks eläkeläisparia, joista toinen pui nyrkkiä kerran kun meidän koira otti arkeleen heidän nurmikolle päin..., yks eronnut ukko eikä muita- ei voi apuun pyytää, kun niihin ei ole näissä kolmessa vuodessa syntynyt mitään suhdetta, ei niistä edes ole naamaa näkynyt kuin kerran vuoteen niin iske lapset sit niiden uppo-outojen armoille.

Ja viimekskin kun oltiin sit viimein sairaalassa, olin auki jo 5 cm ja olisin mielestäni voinut vallan mainiosti olla kotona vielä siinä vaiheessa. Mut on sit pelastanut kotisynnytykseltä " pitkä" synnytyksen kesto (eka oksitosiinitipan laitosta n.12 h ja tokasta eka supistuksesta 9 h), niin että hidasälysempikin minä sitten tajus että nyt se tapahtuu. Kauhulla olen kattellut noita synnytyspalstan ketjuja jossa on kyselty useamman synnyttäneiden synnytysten kestoja ja ei siellä kellään kai kolmas ole se pisin ollut. Onneksi ei ole syöksysynnytyshistoriaa, mieshän ei lapsia sit laittais yhtään jos kätilöks joutuis joka kerran.



Sori, tuli tosta tollasta ihme vuodatusta.



Ette sattuneet kattomaan Greyn anatomiaa parilla viime kerralla (mä oon ihan koukussa sihen sarjaan)? Fiktioohan se on, mutta muistaakseni viikko sitten synnyttävä täti oli auki jo 6 cm ja kohdunkaulaa oli vielä jäljellä (eiks se mee just päinvastoin, ensin häviää kaula ja sitten avautuu, ei-esikoisen synnyttäjällä voi kaula hävitä yhtä aikaa avautumisen aikana?). Eilen sitten sama täti kieltäytyi ponnistamasta ja vieläpä onnistui siinä. Lähinnä vaan nauratti vaikka draamaa piti olla kattomassa, oma ponnistamisen tarve oli esikoisella NIIIIN musertava ettei ois tullu mieleenkään että vois jäädä tyynesti selälleen sänkyyn kädet puuskassa ja todeta että en muuten ponnista.



Vointi on suht helppo ja vaivaton, ei turvota eikä selkäsärky vaivaa. Kiva vaan tietää että miehen tulevan työmatkan aikana sitten saan rehkiä niin paljon että sitten saa taas kuunnella supistuksia ja kiristyksiä sieltä täältä mutta pientä se on verrattanuna moneen teihinkin (kurjaa varsinkin Huldalla kun sulla jo kauan on kiristellyt.)



rv 29+4