Kultainen 60-luku viikko 9

kun kyselit tuosta babydisperiinista?

Ma aloitin sita syomaan jo ENNEN kunnon kp-paivia, siis heti kun aloitettiin yrittaminen! Tuostakin on monen lekurin eriavia mielipiteita; mulla aloitettiin heti, jotkut alkaa heti menkkojen jalkeen; toiset oviksesta? Mutta kuitenkin sita ei sitten lopeteta kun aloitetaan ja joka paiva on muistettava etta tehoaa! Joko 50mg tai 100mg annoksena/pv (mulla on 100mg).

Ja mulla on tuo auttanut tahan oletettuun tukostaipumukseen... ja kyselinkin eikseen muilta miten ovat sen lopettaneet, ja vastauksina tuli etta rv 36 viimeistaan olis sitten joko lopetettava tai aloitettava hepariinipiikitys (vaikeimmissa tapauksissa kuin mun) jota jatketaan 6 vk synnytyksen jalkeen!

Etta tammosta!

Senniinalle, etta mulla on muksut ' vaan' vaestorekisterissa, ja nimijuhlat oli aivan kuin ristiaiset, ilman pappia ja paan kastelua...

Voikaa hyvin

- levinia ja Hope vihdoinkin rv 12! -

Kiva Senniina, että kone tuli, ja pääset taas tänne palstautumaan .. Mun piti heti kirjoittaa tuohon nimiasiaan, eli emillähän on sama tilanne, että kaksi uskontokuntaa kuuluu perheeseen, ja ITSE kannatin ns. siviilirekisteriä, mutta miehelle se ei käy vaan haluaa, että Tintura saa Kristillisen kasteen, eli ev.lut. olen minäkin, itse en välittäisi mokomista kastejuhlista tms, mutta nyt on sitten pakko järjestää kastejuhla ja hätyytellä tulevia kummeja :-)) Mutta pienimuotoiset juhlat ne tulevat olemaan, en ole mikään seurapiiri immeinen ..



Ja miehen kotimaassa sitten on toinen nimenantojuhla, eli Tintura vain viedään temppeliin ja siellä munkki sitten rukoilee ja laittaa ranteeseen sellaisen nauhan merkiksi siitä, että on saanut Buddhalaisen siunauksen, vaikuttaa ihan simppelilta, mutta ne juhlat ovatkin ihan oikeat ja isot tapahtumat, ja nyt jo pelkkä ajatuskin kammoksuttaa, olenko vähän outo :-??



Ja nimenantojuhlissa ollaan oltu Suomessa, ja ne ovat ihan yhtä mukavat kuin kastejuhlatkin, tai voisiko sanoa, että ne missä me ollaan oltu, on olleet mukavemmat kuin kastejuhlat. Molemmissa oli miehen kulttuurin mukaisesti ruokatarjoilu, eli seisova pöytä ja sitten kakkukestit suomalaisittain. Lapsille oli paljon ohjelmaa, kilpailuja, ongintaa jne. Toisessa oli karaokea jne .. Sellaista mukavaa yhdessäoloa, sellaisen mäkin olisin halunnut ....



Senniina minkä kokoinen teidän poitsu oli syntyessään, kun tuo sf-mitta oli tuon 40cm ? Kyllähän mä tiedän, että siihen sf:n vaikuttaa moni asia, kohdun asento, selänmitta, vauvanasento, lapsivesi, mittaaja jne.



Idols kommenttia: Iha samaa olen mieltä kuin senniinakin, Ari on kylläkin mun suosikki, se Kristian on vähän liian avoimesti tuulettanut ' koulutetuista' vanhemmistaan jne .. Mutta onhan miehellä hyvä ääni, ei pääse mihinkään. Ja Anna on hyvä ja suloinen, mutta en määkään ole ihan varma, osaako vai eikö .. Itse olisin pudottanut Aku Ankan tai eye of the tiger poitsun (ei muista nimeä)



Mitäs vielä .. Kyrdepipo on ollut koko päivän päässä,( kuviteltu kyrdepipo). Nyt me tapellaan joka viikonloppu miehen kanssa, vaikka aikaisemmin ollaan oltu kuin paita ja peppu.



Supistelee supistelee ja jomottaa alamasua, nyt peukut pystyyn, että pian syntyisi ! t. emmi

Siis Tetille kauheesti onnea pikkuprinssin johdosta!

Ja kauheesti halauksia kaikille teille kultaisille!



Minä taas vissiin alan tässä kuumeilemaankin vaikka vielä toistaiseksi odotan sinne nivelleikkaukseen pääsyä kuin lehmä laitumelle pääsyä. Jännää, mitä se tuo aika tekee. Mies oli kovana mun keskenmenon aikaan, että meillä ei sitten enää yritetä. Vaan ans olla, kuukauden kuluttua rupesi puhumaan, jotta jos vielä sittenkin. Liekkö iskenyt sitten vauvakuume kun näki kummipoikansa eka kertaa ristiäisissä. Vaan kyllä se Leevi niin suloinen poitsu onkin, ettei mikään ihme jos kuume yllättää miehelläkin.



Muuten on ollut aika vaikeaa aikaa muutaman viikon, kun on tässä lähipiirissä ollut kaikenlaista. Päällimmäisenä nyt anopilla todettu syöpä ja hän on ihan vuodepotilaana saattohoidossa tk:n vuodeosastolla. Kuolemankolmiokin on jo kasvoilla ja ollaan sitten vuorotellen joka päivä nyt toista viikkoa päivystetty sairaalalla ainakin muutama tunti per päivä alussa ympäri vuorokaudenkin. Nyt on pitänyt itse pitää eilinen ja tämä päivä vapaata, kun meinas väsy tulla niin kovaksi että rupesi huippaamaan.



Olen muuten ollut nyt viikon ilman tupakkaa. En olis uskonut, että nikotiinipurkan kanssa olis niin helppoa päästä eroon. En tosin aio syödä sitä suositeltua 2-3 kuukauden jaksoa - oikeasti en ole tänään käyttänyt ollenkaan nikotiinikorvaushoitoa. Mulla on nimittäin sen purkan lisäksi vielä imeskelytabletteja. Tabletitkin on ihan kivoja muuten, mutta mulla ne tahtoo kestää kaks tuntia per tabletti ja ei ihan koko aikaa kehtaa niitä suussaan pyöritellä. Purkkaa olen yhden sellaisen 30 kpl:n paketin syönyt ja arvon tässä että ostanko lisää. Olishan ne ehkä ihan hyvä olla joskus, jos oikein joku asia kenkuttaa.



Nyt sitten yritän myös tuota ruokapuolta saada kuriin, ettei paino enää tästä nousis. Ja olis kyllä ihan hyvä saada poiskin joku kymmenkunta kiloa ennen leikkausta. Kaivelin tuossa painonvartijoiden ohjeet taas esiin ja olen nyt kolme päivää laittanut syömisiäni ylös. Elän toivossa että vähitellen saan nuo pisteet pysymään sallituissa rajoissa.



Aurinkoista kevätmieltä kaikille toivotteleepi Mirjalii

eli negatiivinen oli tulos kun testasin aamulla. Mistä ne kaikki oireet sitten tulee? Voiko ne johtua ehkäisyn pois jättämisestä?



Ajatukset on päivän mittaan ollut tyyliin eikö me ikinä saada toista lasta? Joutuuko tässä pitkäänkin yrittämään? Miksi se ei nyt voinut tärpätä? Ihan hullua ajatella näin, jos ei heti tärppää kun alkaa yrittämään. Minulla ei pitäisi olla vielä mitään valittamista, kun ajattelee, mitä te monet tällä palstalla kirjoittavat olette käyneet läpi. Tämän on vasta ensimmäinen negatiivinen testi. Eihän esikoinenkaan ihan näin nopeasti tärpännyt. Mutta jotenkin ajatukset on tänään vähän alakuloisella mallilla. Koittakaa kestää tämä turha valitus. Kyllä minä tästä vielä itseni kokoan.



Pitää samantien laittaa uusi yritys päälle. Tätiä ei ole näkynyt ei kuulunut. Viikon on jo myöhässä. Se varmaan menee myös vasta lopetetun ehkäisyn piikkiin.

Ajattelin vielä piipahtaa lukemassa pinon ennen nukkumaan menoa. Tänään tulikin oikein urakalla pohjamaalattua raksalla huoneiden seiniä. Hartiat on ihan tööt ja niin on kyllä tämä nainen kans. On se vaan yllättävän makeeta unilääkettä tuo ruumiillinen rasitus.



Voi Emmi, minä jo kerkesin lähetellä sua synnyttämään. Sori! Heti ajattelin, kun ei hetkeen sinusta kuulunut;)



Ja Senniinalle: mukavaa että pääset taas täysillä palstailemaan kun sait koneen viimein. Kyllä tähän on sen verran addiktoitunu, että jos virus iskee tai menee kone hajalle, ottaa tosissaan kaaliin. Ja ahh, sitä rahanmenoa.

Hienoa että Matti potkuttaa ja voi hyvin. Vai ihan oikeita ompeluseuroja olet harrastanut. Minä kans oikeesti ompelen, se on sellaista kausiluonteista, silloin kun inspis iskee, tulee ommeltua kaikenlaista yhteen putkeen. Sitten on taas hiljaista vähän aikaa.



Mukavaa oli kuulla Mirjaliistakin pitkästä aikaa. Jaksamista raskaaseen tilanteeseen Anoppisi kanssa. Myötäelän virtuaalisesti ja lähetän voimasäteitä koko perheelle.

Mitä muuten tarkoitit, että on " kuolemankolmio" kasvoilla? En ole koskaan kuullut, ja pyydän jo etukäteen anteeksi että kyselen tällaisena hetkenä.

Voimia myös tupakkalakkoon, se on kyllä semmoinen voimienkoitos että. Itse poltin aikoinani, mutta n. 8 vuotta sitten lopetin enkä ole sen jälkeen sortunut. Minut sai lopettamaan se, kun esikoiseni kerran tuli koulusta kotiin surussapäin, eppulainen silloin. Minä kysyin sitten että mikä nyt on? Hän siihen vastasi, että koulussa kun kysyttiin polttavatko vanhemmat, minä niin HÄPESIN sanoa että joo, äiti polttaa...

Se jotenkin jäi kaihertamaan, että oma poika häpeää ja se oli sitten viimeinen niitti. Lopetin kokonaan.



Ommoo nappoo sen verran, että eipä ihmeempiä ;) Piina jatkuu.



Hyviä Lauantaiöitä!



-minea-

Miten en huomannut viestiäsi äsken? Joka tapauksessa pahoittelut negasta. On niin tuttu tunne tuo tyhjä olo, mitä kuvailit. Ja ne lukuisat kysymykset. Mikä saa kropan oirehtimaan ja toivon nousemaan ja sitten lässähtää nega testiin. Plaah.

Been there, done that.

Mutta, kyllä me vielä onnistutaan! Usko pois.

Voimarutistus tähän iltaan.



-minea-

Uskoinkin, että täällä on moni kokenut saman. Ja paljon oikeasti rankkoja asioita. Vähän nolottaa tässä porukassa tällaista marista.



Minä kanssa ihmettelin sitä kuolemankolmiota, mutta en kehdannut kysyä. Jos se vaikka on jotain, mitä " kaikkien pitäis tietää" . Työkavereiden kanssa tulee vähän väliä tilanne, että joku ei ole kuullut jotain sanaa tai ilmaisua tms. koskaan ennen eikä tiedä mitä se tarkoittaa. Muut siihen elämöimään, että et ole voinut olla kuulematta/ei voi olla totta, että et tiedä mitä se meinaa!!! Meillä on aika ronski ja suorapuheinen jengi töissä ja herjanheitto on välillä sellaista että joku vois ihmetellä, miten ne voi toisilleen puhua noin. Mutta onneksi osaamme ottaa jutut suolan kanssa. Loukkaantumatta, kun kukaan ei kuitenkaan oikeasti tarkoita mitään sen syvempää.



Kuinka moni täällä on " viimeisillään" , ainakin Senniina ja Emma, mutta onko monta muuta?

Selvisin sittenkin eilisestä... Ei se ollutkaan niin vaikea päivä, kun etukäteen ajattelin. Koko viikon odotin tuota 3.3 päivämäärää, mutta kynttilöiden sytyttäminenkään ei tuntunut ylivoimaiselta. Tuli tunne, että olen toipunut menetyksestä. Suru pysyy sisälläni, mutta niin klisee kuin se onkin, sen kanssa tosiaan oppii elämään.

Vähän tunnen huonoa omatuntoa siksi, että maaliskuisen keskenmenon suhteen olen tehnyt kunnon surutyön, mutta marraskuinen on tavallaan kokonaan käsittelemättä. Mutta kai niillä viikoillakin on merkitystä. Ensimmäisen keskenmenon menetys oli kuitenkin jo ihan vauva. Suuria menetyksiä olivat kuitenkin molemmat.



Pahoittelut negasta Elsamarja. Luotetaan siihen, että kyllä me vielä nyytit syliin saamme.



Olen niin huonosti ollut paikalla tällä viikolla, etten nyt muista kuka missäkin vaiheessa on, mutta piinaajille on peukut pystyssä ja kaikille muille sitten tärppionnea. Odottajille superhyvää vointia!!



vm69

Ensteks onnea ja plussasäteitä kaikille ensi viikon piinaajille!



Mä olin juuri reilu kuukausi takaperin nimenantojuhlissa, joiden suuri kohokohta oli siihen asti salassa olleen nimen paljastus. Sitten oli tietysti kahvia ja herkkuja. Ei siinä mun mielestä sen kummempia ohjelmanumeroita tarvita, jos on paljon pieniä lapsivieraita niin niille voi tietysti halutessaan järjestää vaikka ongintaa.



Idolsista olen ihan sitä mieltä, että väärä ihminen putosi, taitaa painaa pärstäkertoimet äänestystuloksessa kun Panu ja Kristiina on molemmat niin söpöjä.



Muistin tänään, että mulla on vielä muutama laatta teroja kaapissa, joten taidan kasvattaa tässä kierrossa yksisarvista niiden voimin. Ei kai niistä muuta haittaa ole jos ei ehkä hyötyäkään, venyy ainakin kierto normaalin mittaiseksi. VL:n lääkärin tuomio kuullaan vasta kuitenkin puolentoista viikon päästä.



Nyt kaipaa pikkumies apua palapelin kanssa.

vaikkakin kaikkea mahdollista on sattunut.

Poika syntyi viime maanantai iltana hätäsektiolla. Poika on pieni kun mitä46 cm ja 2720g mutta sitäkin vaativaisempi, nytkin tässä kirjottelen poika sylissä vaikka haava onkin tosi arka vielä.



Kirjottelen tarkemmin paremmalla hetkellä



terkuin Teti ja liisa joka olikin lasse

Paljon onnea teti koko perheelle! Pääasia että olette kunnossa ja kotona,haavat paranee ajan myötä. Aivan mahtava juttu,saatiin eka kultainen vauva maailmaan. Hei ja jos kummeista on pulaa,tästä joukosta tullaan varmaan kaikki,ainakin virtuaalisellaisiksi. Ai kun tulisi vähän edes tuoksuja tänne,sniif...

Nyt on takki niin tyhjä tetin ilmoituksen jälkeen ettei ole muuhun sanoja. Ethän teti hylkää meitä vaan käyt kertoilemassa kuulumisia.

Palaillaan.

-pietu-

Teti täällä sitä vielä yksi ' pallomasu' nyyhkyttää onnesta !!! Todella helpottavaa oli lukea, että kaikki nyt ok, vaikka synnytys olikin huisi. Aivan ihanaa, en osaa edes sanoin kuvata, miten helpottunut ja onnellinen olen puolestasi. Ja pikkuruinen miehenalku siellä :-)) No kyllä hän pian kasvaa toiset kiinni .. Teti muista levätä aina syöttöjen välillä !!! Kun palailet kirjailemaan niin kerro hieman vauvan rytmistä, nukkuuko hyvin vai onko vaativa myös öisin, ja tietenkin synnytyskertomusta odotellen.



Vaaleansinisiä ajatuksia ja onnitteluja tetin perheelle.

t. emmi

Voi kun tulin iloiseksi tetin kirjoituksesta, kyllä ' kaikki te' langan toisessa päädyssä olette tulleet niin tutuiksi ja rakkaiksi, että ihan oikeasti tuntuu kuin hyviä sydänystäviä oltaisiin, ja tavallaan niinhän me ollaankin (?) Teti vielä kerran ' ONNEA' ja kuten Pietukin sanoi niin haavat paranevat ajan kanssa, ja älä poistu joukostamme, mäkin haluan elää tuossa vauva arjessa mukana.



Nyt saattaa tulla vain ja ainoastaan sitä (.), joten älkee välittäkö.



Inhottavaa aloittaa narinalla tämä oma aloitus viikolle, mutta (p)aska viikonloppu kaikenkaikiaan :-// Lauantaina kävin katsomassa internetissä sen uuden kela päätöksen ja taas se oli väärin tehty, ja tämä oli vasta kolmas kerta. Mulla sattui olemaan ko. käsittelijän sähköpostiosoite itselläni ja kirjoitin hänelle tiukkasävyisen kirjeen ja laskin ohjeeksi oman ä-päivärahani hänelle. Nyt alkaa tuntua siltä, että pitäisikö ihan oikeasti jo viritellä pommia (vitsi) Mutta uskotteko jos sanon, että alkaa väsymys ja vitutus painaa hartioita, tämän asian tiimoilta ( anteeksi tuhmat sanat ) Meinaan ottaa ihan oikeasti ' laki asiamieheen' yhteyttä, jollei tämä ko. Kela ja virkailija tee oikeaa ratkaisua tänään, ja ilmoitin sen myös hänelle kirjeessäni. Mietin jo, että onkohan hän lääkkeiden, alkoholin tmv väärinkäyttäjä, vai miten tämä on mahdollista. No niin tämä tuosta ´Kelasta.



No lauantaina menetin hermoni tämän Kela asian takia, ja mies suuttui, kun huusin ja möykkäsin, ja sitten suutuin minä, ja lasit lenteli ja ovet paukkui, ja mies hipsi ovesta ulos :-(( No tuli takaisin 30minsan kuluttua ja sitten olikin jo rauha ja sopu tullut kotiin. Käytiin kaupoilla ja pestiin pyykkiä pesutuvassa, jopa 2 mattoakin .. Kun ilta tuli mies sanoi, että hän taitaakin ottaa muutaman konjakki lasillisen ja minähän tuohduin sitten siitä ( ei ota siis lasillista vaan muutaman sentin lasiinsa ) Sanoi, että nyt jos synnytys alkaa niin menenkin yksin, koska en halua humalaista miestä mukaani. No mies alkoi vänkkäämään, ettei hän ole humalassa kahden pienen jälkeen, no sepä olikin siinä vaiheessa samantekevää mulle, kun olin saanut riidan akaiseksi ja hypin jo seinillä. Aloin lopulta nimittelemään miestäni :-// Ja sitten suuttui mies :-)) no meillä olikin lauantai illasta sunnuntai iltaan mykkäkoulua .. Että silleen .. tälläinen viikonloppu. Ja kerettiin lauantaina hieman pelailemaankin ennen riitaa, ettei ihan plörinäksi mennyt ;-))



Mulla alkaa hermot olla todella tiukilla, olen todella hermostunut varsinkin iltaisin kun masua supistaa ja liikkuminen hankalaa, sitten puran sitä mieheeni. Ja onhan nuo hormonitkin varmaan aika yläkantissa. Mutta, jotenkin musta tuntuu, kuin miehenikin olisi hermostunut, jännittääköhän sitäkin ? Ei ole ainakaan myöntänyt. Tai kait se hermostuu muhun, kun olen niin hankala :-// No olempa ainakin saanut huutaa ja meuhkata ..



(.) Tiina liikkuu enää hissukseen, eli kääntelee pyllyänsä ja välillä potkauttaa tuonne ylävatsaan ja käsillä kutittelee. Tytön liikkeet sattuvat välillä aivan kamalasti ja sitten itkettää .. Selkä ja jalat on hyvässä kunnossa, mutta tuo masu painaa niin pirkuleesti, että pitkiä matkoja en enää uskalla kävellä, kyllä viime viikolla olin aivan sippi, näiden kahden kävelypäivän jälkeen. Eilen petasin Tiinan sängyn tai siis sen pahvilaatikon valmiiksi mutta täytyyhän niitä lakanoita hieman tuuletella enen kuin pikkuisen sinne laittaa sitten kun kotiudutaan. Huomenna pesasen kanadan tädin lähettämät vaatteet, ja sitten kaikki onkin reilassa, ainoastaan rintapumppu täytyy käydä ostamassa ja bepanthen voide.



Elsamarjalle pahoittelut negasta, mutta eikös sulla ole vielä hurjasti aikaa siihen ihan oikeaan testaus ajankohtaan, joten ei toivoa kannata vielä heittää.



Pietun reissu oli onnistunut hyvin !!! Pietu mä en asu ihan Hesassa, mutta lähellä, ja täytyy sanoa, että muutaman kerran vuodessa käyn vaateostoksilla, ja aika tutut ovat ne liikkeet missä käyn ostoksilla, eli ei mitään turhan kallista. Joskus näkee jotakin kivaa jonkun liikkeen ikkunassa ja silloin saatan/voin tehdä ns. heräteostoksen, mutta mikään shoppaaja en ole, eikä musta sellaista varmaan koskaan tulekaan. Olipas edullinen tuo Hotelli Helsinki, ja vaikutti muutenkin ihan asialliselta. No reissut on tehty ja taas on palattu arkeen ..



Kuten Isotikrukin !!! Tervetuloa takaisin kotiin ja töihin !!! Teilläkin oli mukava reissu, saitten pulikoida tarpeeksi, mutta kylmää oli. Missä mennään kierron suhteen ?



Ja pahoittelut Anille ettei miehestä ollut pelikaveriksi enää lauantaina. Mutta kyllä mä luulen, että se perjantainen osui ihan hyvään kohtaan kaikin puolin .. Nyt vain odottamaan piinan saapumista !!!



Valdevinakin oli käynnyt hauvelinsa kanssa lenkillä, vai lähtiköhän kaveri ulos ?



Täytyy kommenteerata tänään myöhemmin lisää, mutta nyt pitää valmistaua henkisesti sen Kela ihmisen puhelinsoittoon !!! Muuten meillä tuolla maaliksissa on masu alkaneet poksua ihan joka viikko ja monta maalisvauvaa on syntynyt jo helmikuun puolella.



t. emmi rv-36+1 (kolme viikkoa ja 6 päivää LA:n)

TETIlle ja miehelle paljon onnea pikku-Lassista! Hui kuinka pieni käärö teillä vallan onkaan! Minä itse olen ollut joku tuommoinen syntyessäni, mutta en ole varmaan noin pieniä itse nähnyt.... Tai veljen vauva saattoi olla noin pieni nähdessäni, kun se syntyi vallan hirmu pienenä, vaikka ei ihan vähäisillä viikoilla - raskausmyrkytystä ja istukan(kin?) toimintahäiriötä. Omat olleet sellaisia puolimetrisiä nelikiloisia pötkäleitä........ Vauvan ja maidon tuoksua sekä onnea ja jaksamista arjessa (haavan kanssa jne.)!!!



Täällä ei taaskaan mitään ihmeellistä. Tai yksi vähän kurja juttu, susihavainto. Nyt niitä on sitten täälläkin, toivottavasti ne eivät tule nurkkiin. Saas nähdä, miten innoissani vien lapsia metsään...... No, on se susi varmaan täällä ollut ja me metsässä, mutta inhaa liikkua, nyt kun tietää, että niitä OIKEASTI on täällä.



Raskaus etenee tavallisesti.



Kahvikin valmistui keittimestä :) nyt keittiöön.

Niin maanantain vastaisena yönä alko supistukset ja tietysti minä läksin sairaalaan vasta seuraavana päivänä puolen päivän aikaan. Siellä sitten parkkipaikalla meni lapsivedet että ihan oltiin ajoissa:)



Heti kun laittoivat sydänäänikäyrään niin huomasivat että lapsen sykkeet putosivat aina supistuksen aikana mutta hyvää oli että palasivat sitten takaisin normaaleiksi. Siinä sitten lääkäriä ja jos jonkin moista tutkimusta minusta sekä vauvasta. Siinä jo lääkäri sanoi että se jos ei parane tuo sykejuttu niin se tietää puukkoa:( Ja minä joka olin valmistautunut synnyttämään alakautta.



Sainhan tuon epiduraalipuudutuksenkin siinä joka auttoi kipuihin. Supistusten voimakkuus sitten heikkeni ja laitettiin oxy-tippa tosin ei kovin suurella kun vauvalla ne sykkeet aina laski supistuksen yhteydessä. No sitten ei enää jossain vaiheessa syke noussut ja oli odoteltu jo salliman rajan minut kiikutettiin leikkuriin, siinä sitten oli minun kokemukset synnyttämisestä:( Onneksi tiesin ettei vauvalla ole hätää kun sen päästä oli jo useampaan kertaan otettu verinäyte joka kertoi että vauvalla kaikki hyvin.



Se on jotenkin epätodellinen tunne kun näkee lapsensa vasta parin tunnin päästä sen syntymästä. Piti ihan ajatuksia paljon siihen keskittää että tämä on se lapsi jota kannoin tuolla masussa. No oneksi ei turhaan sitä hätäsekstiota tehty kun löytyi ihan hyvä syykin siihen. Napanuora oli liian lyhyt joten vauva ei missään olosuhteissa olisi voinnut syntyä alakautta joten on helpompi sopeutua tuohon sekstioon kun tietää että oli kyse vauvan elämästä:)



Että tällaista minulla. Aluksi en pystynyt vauvaa hoitamaan sairaalassa kun olin kiinni kaikissa letkuissa. Sitten pikku hilajaa ja nyt sitten ollaan kotona. Aluksi poika ei oikein ymmärtänyt syödä oikein mistään mutta sitten kun tajusi ruuan merkityksen olisi aikna syömässä.



Sokki on tämä kotiin tulokin kun yöt meinaa mennä tuon pojan rauhattomuuden ja syömisen myötä ja melkein päivätkin. Nyt onneksi sain huijattua unille.



Emmi se kyseli syöttöväleistä. Meillä syödään hyvin epäsäännöllisesti. Joskus tunnin välein joskus neljäntunnin välein ja untahan ei joka väliin todellakaan riitä jos ei ole äitin sylissä. Viimeyönä nukuttiin usea tunti sohvalla vauva minun rinnan päällä:) Kyllähän se tästä tasoittuu kunhan saadaan sellainen oikeanlainen rytmi tähä kotieloon ja äitin maha paranee (on meinaan aika arka kun kantelee koko päivän tuota poikaa vaikkei niin painava olekkaan). Notokieltohan minulla on, ei maitopurkkia painavampaa muuta kuin oma vauva.



Tälläistä tänne ja kiitos onnitteluista. Minä vetäydyn nyt hiukan lepäilemään kun sain tuon pojan nukkumaan hetkeksi. Käyn täällä vielä teitä moikkialemassa vaikka kuumeilua en voi uutta aloittaa kun vasta vuoden päästä.



Teti ja nukkuva viikon vanha pikku poika

.. ja mitä väsyneet silmäni näkevätkään!!! ONNEA ÄIDILLE, ONNEA ISÄLLE, ONNEA PIENELLE PERHEENLISÄLLE!!!! Vauvantuoksua elämäänne Teti!! Vauva kasvaa ja haavat paranee kun aikaa kuluu. Käyppä meitä moikkamassa ja kertomassa Lassen kuulumisia.. ja sinunkin :) Onnea vielä kerran!!

Vähän tässä nyt konseptit sekaisin tuon pienen miehen takia, mutta yritän jotain väsätä :)



Emmi: ymmärrän paremmin kuin hyvin tuon sinun vi....ksen Kelan suuntaan. Asia on kuten sanoit, eli itse pitää laskelmat tehdä ja vielä rautalangasta vääntää miksi ja miten sellaiseen on päädytty... ja sitten vain virkailija puumerkki alle. Kyllä siinä rauhallisempikin mutsi menee tolaltaan, kun terveen järjen käyttö ei ihan onnistu joltakin. Mutta tsemppiä ha varapärettä lähetän. Hormoneilla on tosiaan osansa siinä, että mieli heittelee ja tottakai se ukkokulta saa niistä suurimman osan, koska sattuvat siinä samassa huushollissa olemaan. Sullahan alkaa kaikki olla jo Tiinaa varten valmiina, joten käärö vaan puuttuu :)



Pinkerton: vai susia teillä.. HUI!! Ei ole ihme että lasten kanssa metsään meno ei oikein innosta. Toivottavasti kyseessä on ollut vain joku yksinäinen sielu, joka on jo menossa pois.,



Pietu: mukavan kuuloinen matka teillä oli ollut. Hotelli oli tosi edullinen ja huone oli kuvauksesi mukaan ihan tilava teille.. ei mikään postimerkki. Uudellamaalla asuessani kävin Hesassa töissä mutta en kaupoissa viitsinyt työmatkoilla kulkea.. juuri tuon valtavan tavaramäärän vuoksi. En olisi löytänyt mitään. Stockalla tuli joskus köytyä, mutta muuten ostin vaatteet " omasta kylästä" .



Omaa napaa tähän vielä. Istun tässä melkeinpä tulitikut silmissä. Pikkulikka heräsi 03.35 ja yski kovin ja oli kuumeinen. Tuon jälkeen olen nukkunut muutaman 10 min. pätkän. Pitää mennä tytsin kanssa päikkäreille *krooh pyyh*. Ja vähän vielä oviksesta, sitten en enää paasaa siitä. Ihmettelen vaan tätä kroppaa edelleen: (limajuttuja tulossa, eli anteeksi etukäteen) Mulla on aina oviksen jälkeen limat loppunut " kuin seinään" , eli kuiva kausi tullut. Nyt on päinvastoin. En tajua ollenkaan.. Mä en voi sietää pikkuhousunsuojia, mutta pakko nyt on käyttää. Kiitos teille Pietu ja Emmi tärppitsempityksestä :)) Meillä meni muuten aika yksiin nuo bongaukset: minä, Pietu ja Minea. Vm ja Isotikruko bongaavat seuraavana??



OI, teti oli käynyt vielä kirjoittamassa: Hurja kokemus sulla ollut, mutta onneksi vauva voi hyvin. Hienosti olit asian (siis sektioon joutumisen) sisäistänyt, eli vauvan henki oli kyseessä eikä muuta mahdollisuutta ollut. Kyllä se rytmi siitä pikkuhiljaa löytyy, kun maidon määrä vakiintuu. KOhta alkaa aurinkokin jo lämmittää niin mukavasti, että pääsette vaunuilemaan ja nauttimaan lintujen laulusta. Vaunuissa ne vauvat (yleensä) hyvin nukkuu:) Voi hyvin, nauti vauvastasi, ja käy meitä moikkamassa!!



Nyt mä meen!

ANI

Sori, mähän kirjoitan kun sulla olisi joku mieshaaremi siellä!! Ukkokullasta tuleekin " ne" :)) Oletan että yksi mies sulla siellä vaan on... eipä sitä jaksaisi monen kanssa riidelläkään (saatikka pelata).



pölhöpääani

Pidä silmäsi auki, me ollaan samalla kolkalla Suomea, jos vaikka teilläkin jolkottelee ;)

Mukava lukea teti sun synnärijuttu. Mulla tuntui ekan kohdalla ihan samalta kun jouduin leikkaukseen. Outoa kun herätessä olikin vauva kainalossa. Mutta nopeasti luontoäiti asian hoisi ja heti kun pystyyn pääsi niin homma alkoi pelaamaan. Mullakin eka oli " pieni" 3000g ja 48 cm mutta hyvin ne siitä kasvaa,älä ole huolissasi. Muistat vain levätä kun mahdollista.

Voi emmi,en tiedä mitä sanoa muuta kuin hormoonit tekee naisille tepposia. Miehet ei vain ymmärrä. Tunteet varmaan tasoittuu kun vauva on syntynyt. Ja vielä tuo kela,ai että raivostuttaa. Tuossa vaiheessa raskautta ei kaipaisi yhtään vastoinkäymistä. Ole vain tiukkana äläkä anna periksi.

Vai on pinkertonilla susia,hui! Kannattaa olla varovainen,näin kylmällä ilmalla saattavat olla nälkäisen oloisia.

Ani, minun kans pitää kertoa limajuttuja,sori. Eilen olin ihan ihmeissäni kun vessakäynnillä bongasin kunnon limat,siis en muista koska olisi moista ollut,saharat alkaa heti oviksen mentyä. Olen ihan kysymysmerkkinä...

Missäs meidän muut kuumeilijat?

Nyt työn kimppuun...

-pietu-

Ihania uutisia toit, näillä on hyvä aloittaa viikko! Töissä ollaan taas, joten ei nyt tämän enempää, piti vain saada onnittelut perille! Itkettämään laittoi, mutta onnenkyyneleitä on hyvä vuodattaa! (Töissä tai ei.. :))



Walo