Olen nuori ja tapailen todella huonoja miehiä. Vanhoja ja alkoholisoituneita.

Ei ole mikään trollaus mutta koska en voi puhua tästä kenellekään irl niin avaudun täällä. 

Jos läheiseni tai kukaan edes kavereista tai tuttavista tietäisivät, niin järkyttyisivät aidosti. 

Olen nuori vielä, ihan nätti ja mukava. Niin normaalin oloinen olevinaan. 

Yksityiselämä on kuitenkin kaaosta ja sekoilua. En kertakaikkiaan välitä omasta elämästäni. Kaipaan läheisyyttä ja koskettamista, hyväksytyksi tulemista. 

Tässä esimerkiksi viikon sisään olen ollut kahden eri miehen kanssa. Toinen on minua vain 20 vuotta vanhempi, alkoholisti ja lipevä. Näen häntä välillä. 

Toinen on 30 vuotta vanhempi, todella alkoholisoitunut, jonka kanssa tunnen oikeasti oloni hyväksi ja turvalliseksi. On tosi rähjääntynyt, sotkuinen kämppä, siis erittäin sotkuinen mutta pidän hänestä persoonana valtavasti. Kuitenkin kun olimme tuossa julkisella paikalla ja niin jopa tuntemattomat ihmiset tulivat huolestuneena kyselemään miten voin ja onko mies pakottanut minut hänen seuraansa. Ei ole, ei missään nimessä. 

Minä vaan haluan olla toisten rikkinäisesten lähellä. Silloin oloni on kuin kotonani. En tule koskaan kyllä tällä tavalla saamaan hyvää ja normaalia parisuhdetta enkä haluakaan. 

Olen joitakin kertoja yrittänyt elää arvoistani elämää mutta aina vedän itseni takaisin sellaiseen mikä ei ole itselleen lopulta hyväksi. En osaa välittää siitä.