Onko teitä kohdeltu huonosti sairaalassa? Terveydenhuollossa?

yksi natsihoitaja, joka itketti siinä osastolla vastasynnyttäneitä, herkässä tilassa muutenkin olevia ensisynnyttäjiä. Ei kyllä itseäni, mutta seurasin touhua vierestä.

Ihan normaalia lääkärin taholta tullutta vähättelyä oireista ja saaduista labravastauksista. Tää sit menikin niin että loppupeleissä lähdettiin jumalattomalla kiireella ambulanssikyydillä lähimpään yliopistolliseen sairaalaan.

kun kuitenkin lähetettiin jumalattomalla kiireellä yliopistolliseen sairaalaan. Helikopteriko olisi pitänyt tilata, vai mikä ei olisi ollut vähättelyä?

Joudun olemaan siellä töissä :(

Sen sijaan olen lopen väsynyt kuuntelemaan tuollaisia 3:n tyyppisiä katkeruuteensa tukehtuvia kääkkiä, jotka eivät vain mitenkään tunnu pääsevän yli mistään mitä heille sanotaan, ja dramatisoivat jokaikistä käännettä niin sanotussa elämässään.

Kaupan kassalla, virastoissa, työelämässä, pankissa... Aina sattuu joku tympeä tyyppi tai jollekin huono päivä, mutta en minä niitä jälkikäteen enää jaksa muistaa.

vai ihanko sinua oikeasti kiinnostaa kitkerät vuodatukset? Omalta osaltani voin sanoa, että kokemuksia ei kauheasti ole, kun olen niin vähän joutunut terveydenhuollossa asioimaan.

-Kättärillä nuori naislääkäri vähätteli rajuja supistuksiani. Huusi naama punaisena, että tänne vaan tullaan sairaslomaa hakemaan, eikä ymmärretä ettei raskaus ole mikään sairaus, pitäisi sen verran tietää kun lasta odottaa. No, seuraavana päivänä jouduin taas menemään lääkäriin kun kesken työpäivän supisteli rajusti. Toinen lääkäri kirjoitti loppuajaksi sairauslomalle ja pyyteli kollegansa puolesta anteeksi. Taustallani oli useita keskenmenoja.



-iäkäs lääkäri kirjoitti vauvalle reseptin. Apteekissa lähtivät lääkeseosta tekemään, kunnes toinen farmaseutti palasi reseptin kanssa takaisin varmistamaan, että onhan nyt todella kyseessä vauva eikä aikuinen, ettei vaan ole mennyt synt. ajat sekaisin. Lääkäri oli kirjoittanut vauvalle lääkettä, jota ei saa antaa lapsille.



yms.

Olin taaperon 1v3kk kanssa yötä sairaalassa pienen tapaturman takia kun sairaanhoitaja näki minun imettävän. Sanoi samantien ettei kyllä ymmärrä tuon ikäisen imettämistä ja että se on vain äidin lepsuilua jos ei saa vieroitettua lasta rinnasta ajoissa jne samalla päätään puistellen ja tuhahdellen. Minä en hoitajan mielipidettä kysynyt, eikä kukaan muu hoitaja siellä sitä kommentoinut. Erityisesti ärsytti hoitajan kaikkitietävä tyyli esittää asiansa. Hänen olisi mielestäni pitänyt keskittyä vain työhönsä eikä asioihin jotka hänelle kuulu eikä liity mitenkään potilaan hoitoon.

ja mä vastasin että on. Ihan selvä on, että jo alunpitäen olisi tilanteessani pitänyt hoito aloittaa heti, eikä vasta muutaman viikon päästä. En ole helikopterikyytiä vaatinut, mutta hoitoa kyllä. Hoitavan lääkärin olisi pitänyt hoito aloittaa heti, koska kyseisen taudin kaikki oireet ja labratulokset olivat hänelle selvillä heti ekasta käynnistä saakka. Tämän hän myöntää itsekkin! Ei vaan osaa selittää miksi ei asiaa hoitanut heti.

ja mä vastasin että on. Ihan selvä on, että jo alunpitäen olisi tilanteessani pitänyt hoito aloittaa heti, eikä vasta muutaman viikon päästä. En ole helikopterikyytiä vaatinut, mutta hoitoa kyllä. Hoitavan lääkärin olisi pitänyt hoito aloittaa heti, koska kyseisen taudin kaikki oireet ja labratulokset olivat hänelle selvillä heti ekasta käynnistä saakka. Tämän hän myöntää itsekkin! Ei vaan osaa selittää miksi ei asiaa hoitanut heti.

Ihan hirvittää palata tuohon maailmaan kotiäiti vuosien jälkeen. Rakastan työtäni yli kaiken ja ikävöin sitä kovasti. Tykkään potilaistani ja välitän heistä aidosti. Mutta, työolosuhteet on tehty ihan mahdottomiksi!

Mutta niinkuin joku kommentoi asioiden yli täytyy päästä, muttei ei niitä koskaan voi unohtaa.

Omalla kohdallani tapahtumasta on jo yli kolmekymmentä vuotta ja olin tapahtuma ajankohtana alle kouluikäinen. Minä olen oppinut elämään vammani kanssa, mutta äitini tuska asiasta sattuu. En usko että hän koskaan pääsee syyllisyydestä, että vei minut sairaalaan niin järjettömältä kuin se kuulostaakin.

Sanoin että todella kovia alavatsakipuja oli myös muutamia kertoja ollut noin viikkoa ennen kuukautisia. Sen jälkeen gyne sanoi että ei se ole endometrioosia sillä ne kivut tulevat ainoastaan kuukautisten aikaan (niin kuin minullakin pääosin). Sen sijaan hän diagnosoi kivut ovulaatiokivuiksi ja piste. Yritin varovasti sanoa että eihän niitä kipuja varmaan pitäisi olla silloin kuukautisten aikaan niin kuin minulla pääosin on, mutta kannassaan se pysyi. Menin kunnalliselle lääkärille ja puolen vuoden päästä minulta poistettiin reippaasti endokudosta tähystysleikkauksella.

Yhtä koulutehtävää teen. Olen terveydenhuoltoalan opiskelija. Sillä kyselen. Koitan vähän saada täältä ideaa..

sellaista yleistä huonoa asiakaspalvelua. Lääkäreiden puolesta ei valittamista, mutta kun miehellä oli pää auki, niin istuttivat meitä odotushuoneessa kolme tuntia pienten lasten kanssa.



Ymmärrän, että oli kiirellisimpiä tapauksia ja oli ehkä vain yksi lääkäri - mutta ne kaikki seitsemän valkotakkista naista siinä lasin takana olisivat voineet käyttäytyä ystävällisemmin.

Ultrasi, mutta ei kertonut mulle että on mitään syytä huoleen. Sain tietää, ettei kaikki ole ok, vasta siinä vaiheessa kun hyksin sikiötutkimusyksiköstä soitettiin mulle duuniin seuraavana päivänä.

jatkuvasti terveyskesuksessa kaltoinkohtelua,

tiedonkulun katkoksia,

töykeää puhuttelua,

välinpitämättömyyttä,

reseptien panttaamista vaikka lapsi on selvästi sairas-

juoksutetaan itsestään selvissä testeissä lomien aikana toiselta puolen Suomea vaikka sairaus krooninen,

lääkärin jatkotutkimusten viivyttelyä jopa vuosi lapsen ollessa kyseessä...

Gynekologisessa leikkauksessa anestesiahoitaja komensi minut pöydälle makaamaan jalat telineissä. Sanoin hänelle että koen asennon hyvin nöyryyttävänä ja hän naurahti mulle että "joo, laitetaan peittoa". No, hän sitten heitti peiton mun reisien päälle niin että paljas alapääni loisti leikkaussalin ovesta käytävälle asti...



Saman leikkauksen jälkeen lääkäri, jota en ollut nähnyt vilaukseltakaan ennen enkä jälkeen leikkauksen, kirjoitti mulle kotihoidoksi kipulääkereseptin lääkkeestä jolle olen allerginen...

Oikeastaan pitää ihan ihmetellä. Olen sentään jo 38v ja lääkärikeikkoja tullut tehtyä jokunen, niin omia kuin lasten kanssakin.



Kiitos kaikille terveydenhuoltoalalla työskenteleville!