Voisiko joku viisaampi vastata minulle tähän vaihdevuosikysymykseen, kun en siihen mistään löydä vastausta?

esivaihdevuosioireisena kysyn: 

Kerta vaihdevuosien ongelmat johtuvat siitä, että estrogeenituotanto vähenee ja lopulta loppuu, niin miten on tarkoitus loppuelämä kärvistellä ilman estrogeenia, jos sitä on tarkoitus ottaa pahimpiin oireisiin vaihdevuosien aikana muutaman vuoden ajan? 



Mistä siis elimistöön syntyy vaihdevuosien jälkeen "tasapaino", kun tärkeä hormoni puuttuu lopullisesti? Eikö tämä tarkoita, että loppuikä tulee ottaa estrogeenia, jos tahtoo, että limakalvot ovat esim. jotenkin kunnossa? 

Hikoilu ja muu hormoniheittely toki rauhoittunee vaihdevuosien jälkeen, mutta estrogeenipuutteen pahat oireet, eli limakalvon kuivuudet, unihäiriöt jne. jäävät, piste. Miten ne voisivat poistua, kun ei sitä estrogeeniakaan enää kehoon tule, ilman hormonikorvaushoitoa?

On mielestäni väärin puhua vaihdevuosista, kun kyseessä on selvästi tarve estrogeenille loppuiäksi. Itsellä nyt jo niin kamalat univaikeudet ja kuivuus ilman estrogeenia, etten voisi elää ilman korvaushoitoa. Ja jos siis lääkärit ovat sitä mieltä, että ei loppuikää voi korvaushoitoa ottaa, niin vaihdevuosien jälkeen sitten loppuelämä kärsitään?