Onko mielestäsi outoa, jos joku välttelee kertomasta mitä tekee työkseen?
Minulla on eräs tällainen tuttu (tai ehkä ennemmin tutun tuttu, jos tarkkoja ollaan), muuten puhuu elämästään ja kuulumisistaan -omistaan ja perheensä- ihan normaalisti, mutta heti kun tulee puhe työjutuista ja työkuulumisisista, niin hän sulkeutuu välittömästi, ja jos joku kysyy jotain suoraan, että missä ole töissä tai mitä teet työksesi, niin heti alkaa kiertely ja kaartelu ja selittely ja vaikuttaa siltä, että hän ei halua kenenkään tietävän, että mitä hän tekee työkseen.
Se on selvinnyt, että hän ei ole esimerkiksi mikään lääkäri tai hoitaja tai vastaava, joka joutuisi vapaa-aikanaan kuuntelemaan ihmisten jatkuvaa valitusta omista vaivoistaan, jos nämä tietäisivät juttelevansa esimerkiksi lääkärin kanssa tai jotain muuta sellaista.
(Ja ei, en oikein pysty uskomaan, että hän myöskään tekisi jotain laittomuuksia, tai työskentelisi vaikka pornotähtenä tai tekisi mitään muutakaan epäilyttävää/erikoista)
Mutta mietin vaan, että mikä/mitkä voisivat olla sellaisia ammatteja, joissa työskentelevä ei halua muiden ihmisten tietävän edes yleisluonteisesti, että mitä hän tekee työkseen.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja, en koskaan kerro asiasta ellei ole pakko. Ihmiset alkavat avautumaan jostain muinaisista omista kamalista opettajistaan tai koulukokemuksistaan. Ihan kuin se minua kiinnostaisi.
Tai kun olet hoitaja, niin omista ja sukulaisten oletetuista ikävistä sairasla-, terveyskeskus- tsi lääkärikokemuksista- joihin tottakai kuks tahansa th- alalla thöskentelevä on syyllinen. Seuraavaksi alkaakin sitten oman ja koko perheen sairaushidtorisn läpikäyminen, josta hoitajan pitää olla vapaa- ajalla kiinnostunut.
Jos tass olet lääkäri, alkaa oireiden kertominrn, ja diagnoosin, sekä reseptin pyytäminen. Myös sukulaisille.
Terveisin hoitaja , jonka mies on lääkäri. Mieheni sanookin kaikille olevansa bussikuski, ja minä sanon olevani toimistohommissa.
”Saanko kysyä, millä alalla olet?” Joskus käytän tätä, kun keskustelu on edennyt mielenkiintoiseen kohtaan. Vastaajalla on mahdollisuus vastata tai olla vastaamatta.
Minulta kysytään usein, mitä teen työkseni. Ei minua hävetä kertoa, etten enää yhtikäs mitään. Kahdesta korkeakoulututkinnosta ei ole paljoa hyötyä, jouduin liikenneonnettomuuteen ja olen työkyvyttömyyseläkkeellä.
Ei ole. Jokainen päättää itse mitä kertoo ja mitä ei.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuusalalla.
Joku vartija vai? Mitä salattavaa siinä on?
Keskustellaan sitten, kun asiakkaat ilmestyy sun kotipihalle.
Mielestäni on aika jännä ilmiö miten vahvasti suomalaiseen keskustelukulttuuriin kuuluu oman ammatin ja työn esille tuominen. Sen katsotaan kai määrittävän paljonkin ihmistä, mutta itse en ole samaa mieltä. Itse haluan ainakin tutustua ihmiseen, enkä hänen ammattiinsa.
No treffeillä välttelen kyllä kertomassa työstäni tai edes ammattiani aika pitkään. Pitää olla seurustelua jo kuukausia takana ennenkuin kerron ja silloinkin se on aiheuttanut parin orastavan suhteen kanssa suhteen katkeamisen. Itse en ymmärrä miten ammattini tekee minusta kelvottoman kumppanin.
Olen obduktioapulainen.
Minua ei periaaatteessa häiritsisi yhtään kertoa, että teen töitä matalapalkka-alalla ihan perusduunarina. Akateeminen tausta ja olen taloudellisesti hyvin toimeentuleva ja se näkyy esim. joissain elämänvalinnoissani. Tämä ristiriita aiheuttaa mielestäni puolitutuissa ja tutuiss aliikaa spekulointia ja turhaa seläntakana juoruamista tai ennakkoluuloisuuttaa moneen suuntaan, niin olen oppinut vaikenemaan. Vain parhaat ystäväni tietävät kaikki taustani.
En häpeä työtäni ekä rahojani, enn vain jaksa sitä naisten loputonta kanalaumaisuutta ja juoruilua, kun pitää selvittää miksi teen vain matalapalkkatöitä, vaikka on koulutusta ja rahaakin niin paljon ettei töitä tarvitsisi edes tehdä. Se on hirveän rasittavaa, kun "purjopirjo" "keskustelee" asioistani "kanakirsin", koska hänelle tuli "tarve" jakaa ajatuksiaan ja sitten "kanakirsi" jakaa kuulemansa omille tutuilleen ja kohta satajakolme ihmistä ihmettelee ihmettelemästä päästyääön ja heidän kuulemansa juorut vaikuttavat siihen miten he minut näkevät ja kohtaavat. Tämä johtaa siihen, että osa porukasta tulee vippaamaan rahaa, toinen vinkumaan sitä tai tätä palvelusta, kolmas alkaa pitää hyväksikäyttävänä rikkaana, koska kaikki rikkaathan sellaista ovat, neljäs alka avihjailla, että matalapalkkatyöt on kylläkin tarkoitettu köyhille ja ties mitä.
Kaikista järkevintä vain olla hiljaa ja jätää vastaamatta mihinkään henkiökohtaisen elämän kysymyksiin ennenkuin tietää tarkkaan millainen tyyppi kyselijä on.
Ei varmastikaan kaikilla työstään vaikenevilla ihmisillä ole tällaista taustaa, mutta ainahan siihen on syynsä miksi ihminen ei halua jakaa näitä asioita.
Treidaan kryptoja. En tunnusta.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja, en koskaan kerro asiasta ellei ole pakko. Ihmiset alkavat avautumaan jostain muinaisista omista kamalista opettajistaan tai koulukokemuksistaan. Ihan kuin se minua kiinnostaisi.
Tai kun olet hoitaja, niin omista ja sukulaisten oletetuista ikävistä sairasla-, terveyskeskus- tsi lääkärikokemuksista- joihin tottakai kuks tahansa th- alalla thöskentelevä on syyllinen. Seuraavaksi alkaakin sitten oman ja koko perheen sairaushidtorisn läpikäyminen, josta hoitajan pitää olla vapaa- ajalla kiinnostunut.
Jos tass olet lääkäri, alkaa oireiden kertominrn, ja diagnoosin, sekä reseptin pyytäminen. Myös sukulaisille.
Terveisin hoitaja , jonka mies on lääkäri. Mieheni sanookin kaikille olevansa bussikuski, ja minä sanon olevani toimistohommissa.
Kumppanini on lääkäri ja sanoo kaikille utelijoille tekevänsä ihan perustason toimistohommia. Pääasiassa päivät menee asiakirjojen tarkastukseen, kirjaamiseen ja lähettämiseen eteenpäin ja joitakin asiakaskontaktejakin hoitaa myös eikä viitsi kauheasti enempää töistään kertoa, kun tarvitsee vapaa-ajalla ihan muuta ajateltavaa kuin työt.
Minä en juuri puhu yksityisasioistani muutenkaan. En utele niitä muiltakaan. Keskustella kyllä osaan ja olen kuulemma hyvä kuuntelija. Työasioista puhun vain kollegojen kesken. Kun työpaikan ovi sulkeutuu, asiat jäävät sinne ja työrooli samoin. En tunne tarvetta valottaa työnkuvaani.
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Turvallisuusalalla.
Joku vartija vai? Mitä salattavaa siinä on?
Taitaa olla hiekottaja
minäkään en koskaan kysele toisen työstä/ammatista tai koulutuksesta. Ei siitä voi ihmisestä oikein mitään päätellä oikeasti. Jos asia tulee esille, niin se tulee luontaisesti jossan yhteydessä ilman kyselyä
On aika monta työtä joissa on aika tarkat vaitiolovelvollisuudet.
Olen töissä epäseksikkäässä ammatissa, jossa palkkakin on usein matala. Tavallaan häpeän sitä, kun ikääkin jo on, joten kiertelen ja yritän saada sen kuulostamaan paljon hienommalta, kuin mitä se oikeasti on.
Vastaaja 168, ymmärrän sinua hyvin. Itselläni on samantyyppinen tilanne. On viisasta pitää asiat omana tietonaan, koulutus- ja varallisuusselvitykset eivät ole velvollisuuksia.
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja, en koskaan kerro asiasta ellei ole pakko. Ihmiset alkavat avautumaan jostain muinaisista omista kamalista opettajistaan tai koulukokemuksistaan. Ihan kuin se minua kiinnostaisi.
Tämän opin opiskeluaikoina kapakassa. Muutaman kerran jälkeen opin olemaan kertomatta, että opiskelen erityisopettaja-opinto-ohjaajaksi.
Kuittasin vain, että opiskelen yliopistolla ja en vielä mikä tulee isona, ku; kyllästyin kuulemaan miten surkeita kaikki erityisopet ja opot oli olleet,
Vierailija kirjoitti:
Minä olen asiantuntijatöissä, joista voin puhua yleisellä tasolla. Olen viiden vuoden sairauslomalla (kuka tietää, päättyykö tämä silloinkaan) , joten käännän puheenaiheet töistäni muualle.
Älä puhupaskaakukaaneisaa kerralla vuosia sairaslomaa, taisittenvaan olet niin huono ilmaisemaan itseäsi.
En ole niin menestynyt työelämässä mitä haluaisin, joten kyselijöille keksin sopivamman narratiivin. Ihan hyvin on toiminut. Valehdelkaa kunnolla tai ei ollenkaan. Puolivalheet jää aina kiinni, koska kertoja ei itsekään usko tarinaansa.
Vaikka suojelupoliisissa tai krp:ssä, noin esimerkiksi.