Onko mielestäsi outoa, jos joku välttelee kertomasta mitä tekee työkseen?
Minulla on eräs tällainen tuttu (tai ehkä ennemmin tutun tuttu, jos tarkkoja ollaan), muuten puhuu elämästään ja kuulumisistaan -omistaan ja perheensä- ihan normaalisti, mutta heti kun tulee puhe työjutuista ja työkuulumisisista, niin hän sulkeutuu välittömästi, ja jos joku kysyy jotain suoraan, että missä ole töissä tai mitä teet työksesi, niin heti alkaa kiertely ja kaartelu ja selittely ja vaikuttaa siltä, että hän ei halua kenenkään tietävän, että mitä hän tekee työkseen.
Se on selvinnyt, että hän ei ole esimerkiksi mikään lääkäri tai hoitaja tai vastaava, joka joutuisi vapaa-aikanaan kuuntelemaan ihmisten jatkuvaa valitusta omista vaivoistaan, jos nämä tietäisivät juttelevansa esimerkiksi lääkärin kanssa tai jotain muuta sellaista.
(Ja ei, en oikein pysty uskomaan, että hän myöskään tekisi jotain laittomuuksia, tai työskentelisi vaikka pornotähtenä tai tekisi mitään muutakaan epäilyttävää/erikoista)
Mutta mietin vaan, että mikä/mitkä voisivat olla sellaisia ammatteja, joissa työskentelevä ei halua muiden ihmisten tietävän edes yleisluonteisesti, että mitä hän tekee työkseen.
Kommentit (198)
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja, en koskaan kerro asiasta ellei ole pakko. Ihmiset alkavat avautumaan jostain muinaisista omista kamalista opettajistaan tai koulukokemuksistaan. Ihan kuin se minua kiinnostaisi.
Tämän opin opiskeluaikoina kapakassa. Muutaman kerran jälkeen opin olemaan kertomatta, että opiskelen erityisopettaja-opinto-ohjaajaksi.
Kuittasin vain, että opiskelen yliopistolla ja en vielä mikä tulee isona, ku; kyllästyin kuulemaan miten surkeita kaikki erityisopet ja opot oli olleet,
Toi piti vielä,paikkansa, että en tiennyt mikä minusta tulee isona: erkkaope vai opo? Val molemmat :)
Vierailija kirjoitti:
Ehkä hän on poliisi?
S A L A P O L I I S I
T. Holmes
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Olen opettaja, en koskaan kerro asiasta ellei ole pakko. Ihmiset alkavat avautumaan jostain muinaisista omista kamalista opettajistaan tai koulukokemuksistaan. Ihan kuin se minua kiinnostaisi.
Tämän opin opiskeluaikoina kapakassa. Muutaman kerran jälkeen opin olemaan kertomatta, että opiskelen erityisopettaja-opinto-ohjaajaksi.
Kuittasin vain, että opiskelen yliopistolla ja en vielä mikä tulee isona, ku; kyllästyin kuulemaan miten surkeita kaikki erityisopet ja opot oli olleet,
Yliopisto-opintojen paras anti on ehkä se, että voi sanoa ammatin utelijoille, että en minä valmistuu mihinkään ammattiin, koska opiskelen ylopistossa. Sieltä harvemmin valmistuu mihinkään ammattiin.
Entinen naapurini on gynekologi, mutta eipä asiaa ihmeemmin huudellut. Asia selvisi, kun olin varaamassa aikaa lääkärikeskukseen. Otin ensin ajan, mutta sitten lamppu syttyi ja peruin varauksen. Kysyin sitten vaimoltaan, onko teidän "Jukka" gynekologi. Vaimo kertoi olevan ja kysyi, varasinko ajan. Sanoin, että varasin mutta vaihdoin sitten toiseen lääkäriin. Lapseni olivat aiemmin kertoneet Jukan lähteneen töihin siivoamaan. Arvasin peitetarinaksi, koska talo ja elintavat viittasivat korkeisiin tuloihin.
Minulla asuu naapurissa mukava keski-ikäinen mies. Olemme asuneet naapureina vuosia. Jutellaan joskus lomajuttuja kun hän matkustelee paljon. Talvella tehdään silloin tällöin yhdessä lumitöitä. Minulla ei ole mitään hajua mitä hän tekee työkseen, eikä hänelle mitä minä. Ei kiinnosta kumpaakaan, ja hyvä niin.
Olet utelias, ilkeä juoruämmä eikä hän halua läheisempiin tekemisiin kanssasi.
Enkä yhtään ihmettele.
Eikö ole mitään parempaa mietittävää sullakaan?
moottorisahajonglöörinkin olisi vain kuulunut valehdella että dippainssi, ei joutuisi mielisairaalaan
Vierailija kirjoitti:
Ei ole outoa. Esim. itse avaruusaivokirurgina en pääse sellaisesta naisesta eroon, kenelle ammattini mainitsen. Siksi kerron sen vain harvoille ja valituille.
Etkä ole, älä valehtele. Ei siellä suomalaisia ole kirurgina
Olen hiljaa työstäni ja varsinkin oppiarvosta (tekniikan tohtori). Ihmisten käyttäytyminen muuttuu.
Vierailija kirjoitti:
No treffeillä välttelen kyllä kertomassa työstäni tai edes ammattiani aika pitkään. Pitää olla seurustelua jo kuukausia takana ennenkuin kerron ja silloinkin se on aiheuttanut parin orastavan suhteen kanssa suhteen katkeamisen. Itse en ymmärrä miten ammattini tekee minusta kelvottoman kumppanin.
Olen obduktioapulainen.
Kai ne pelkää että alat heidän kalloaan sahaamaan auki
privapankkiiri on toinen hyvä yleisselitys, pankki jossa ei ole alle 6 millin pankkitilejä. vanha yksisarvis-bank tais olla moinen. Ainakin kunnes oliko sampo joka osti pois ja tki omaksi privaosastokseen.
Paitsi että kun suomi niin kaikki persauksia joten yli 200.000e. lol
Poikkeuksena herliinit jotka taitaa olla viimeisin rikas jengi, hartwallit tainu kaikki poistua maasta kuten muutkin rikkaat. Eikä herliinitkään muusta syystä kuin että valtio lahjoitti partekin.
Vierailija kirjoitti:
OnlyFans
Todista se.
Vierailija kirjoitti:
moottorisahajonglöörinkin olisi vain kuulunut valehdella että dippainssi, ei joutuisi mielisairaalaan
ei tuollaisesta sairaalaan joudu, mutta jos sitä pelkää, niin olisi voinut sanoa, että on sirkustaiteilija
Itse olen kunnanjohtaja ja en todellakaan kerro sitä, ennenkuin on pakko. Terveisiä vaan kaikille, nyt todennäköisesti puoli palstaa googlaa ja miettii, että mistä..Eli juuri siksi en kerro, työ on työtä (vakka julkista) ja muu elämä on erikseen.
Vierailija kirjoitti:
Olen hiljaa työstäni ja varsinkin oppiarvosta (tekniikan tohtori). Ihmisten käyttäytyminen muuttuu.
Tanssilavalla tapasin hauskan, nuoren TT.n. Hän ei ollut koskaan tanssinut ja pyysi minua opettamaan jotain. No, " tanssimme" muutaman kappaleen ja hän oppi kävelyhymppaa suht. hyvin. Keskustelimme illan aikana molemmille yhteisestä aiheesta. Moni katseli meitä hämmentyneinä, minä täti-ikäinen, kokenut tanssija ja hän goottityyliin pukeutunut, mustatukkainen ja partainen nuori mies, joka oli ystävänsä kanssa tullut uteliaisuudesta katsomaan tansseja. Todella avoin ja miellyttävä henkilö. Tapahtuma jäi vahvasti mieleeni
Vierailija kirjoitti:
Minä taas mietin, miksi joku haluaa ihan välttämättä tietää, mitä tutuntuttu tekee työkseen.
Tämä! Vain Suomessa on suurinpiirtein pakkomielle udella toisen töistä ja vaatia kertomaan työpaikasta.
Me suomalaiset leimataan toisemme hyvin vahvasti hyvin pienistäkin asioista, et ihan hyvä vaan, ettei vahingossakaan suljeta pois tuttavapiiristä.