Onko mielestäsi outoa, jos joku välttelee kertomasta mitä tekee työkseen?
Minulla on eräs tällainen tuttu (tai ehkä ennemmin tutun tuttu, jos tarkkoja ollaan), muuten puhuu elämästään ja kuulumisistaan -omistaan ja perheensä- ihan normaalisti, mutta heti kun tulee puhe työjutuista ja työkuulumisisista, niin hän sulkeutuu välittömästi, ja jos joku kysyy jotain suoraan, että missä ole töissä tai mitä teet työksesi, niin heti alkaa kiertely ja kaartelu ja selittely ja vaikuttaa siltä, että hän ei halua kenenkään tietävän, että mitä hän tekee työkseen.
Se on selvinnyt, että hän ei ole esimerkiksi mikään lääkäri tai hoitaja tai vastaava, joka joutuisi vapaa-aikanaan kuuntelemaan ihmisten jatkuvaa valitusta omista vaivoistaan, jos nämä tietäisivät juttelevansa esimerkiksi lääkärin kanssa tai jotain muuta sellaista.
(Ja ei, en oikein pysty uskomaan, että hän myöskään tekisi jotain laittomuuksia, tai työskentelisi vaikka pornotähtenä tai tekisi mitään muutakaan epäilyttävää/erikoista)
Mutta mietin vaan, että mikä/mitkä voisivat olla sellaisia ammatteja, joissa työskentelevä ei halua muiden ihmisten tietävän edes yleisluonteisesti, että mitä hän tekee työkseen.
Kommentit (198)
Me kun aikoinaan muutettiin perheen kanssa pienelle kylälle ja siis itse olin lapsi niin muistan kun tutustuin yhteen lapseen ja tämä lapsi kokoajan uteli koulussa ja vapaa-ajalla minulta että mitä minun vanhemmat tekevät työkseen. Siis minun vanhemmat oli kyllä työssäkäyviä ihmisiä ei siinä mitään, mutta myöhemmin elämässä tajusin että hänen vanhemmat olivat pistäneet tämän sillosen lapsen utelemaan minulta näitä asioita. Näiden oma perhe oli koulutettu, mutta todella vihamielinen kaikkea vierasta kohtaan, heidän nämä lapset (pari poikaa) haukkuivat kaikkea erilaisuutta mitä vaan voi maan päällä kantaa ja mollasivat, isänsä oli todella tiukka ja äitinsä niuho. Perheistähän nuo kaikki aina lähtee.
On töitä, joista ei saa puhua edes perheenjäsenille. Olen itse ollut työssä, jossa edes työpaikan sijaintia ei saanut kertoa kenellekään. Postitkin tulivat sillä työpaikalla eri osoitteeseen, jotta sijaintitiedot eivät leviäisi ulkopuolisten korviin.
Miksi asiaa ylipäätään pitää tivata, jos kerran on tiedossa, ettei hän aiheesta halua kertoa?
Voi olla vaikka sairaana tai työttömänä, työkyvyttömyyeläkkeellä, ei kaikki vakavammatkaan sairaudet näy päällepäin jos satunnaisesti tapaa.. Tai on vaikka alalla, joka herättää usein sellaisia kysymyksiä ja mielikuvia, joita ei kiinnosta yhtään alkaa siinä ruotimaan. Tai sitten on joku miljonääri, eikä halua tulla kohdatuksi sen kautta :D Ehkä ei vaan ylipäätään huvita kertoa uteleville päsmäreille. Eiköhän ne ihmiset hänen työtilanteistaan tiedä, kenen tarviikin tietää.
Miksi vieraan ihmisen asiat niin kovin edes kiinnostaa? Hänellä on syynsä, opettele kunnioitamaan toisten valintoja (olla kertomatta).
Vierailija kirjoitti:
Olen tutkija ja koen melko raskaiksi ne tilanteet joissa minun odotetaan kertovan työstäni jollekin random Sirpalle, joka ei siitä mitään ymmärrä. Monille aikuisille ihmisille tuottaa suuria vaikeuksia hahmottaa ylipäätään mitään akateemista ammattia, joka ei ole lääkäri tai insinööri. Ne jatkokysymykset ovat vaivaannuttava, kun joutuu selittämään asioita kuin lapselle. Siksi en yleensä välitä kertoa, mitä teen. Joskus olen valehdellut olevani kaupan kassa, jotta keskustelu loppuisi.
Eikö voisi ihan suoraan sanoa, että olen (tutkija alalla x, mutta) nyt vapaalla, enkä halua puhua työasioista. Veikkaan, että suurin osa ymmärtää yskän, eikä ala kyselemään.
Kuulostat kyllä vähän ylimieliseltä.
Minä olen taloudellisesti riippumaton, sijoitan ja elän siitä saaduilla tuloilla. En kerro ihmisille mitä teen. Suomessa ei kannata varallisuudesta kertoa.
Sukulaiseni oli aikoinaan työssä jota ei voinut paljastaa.
Meillä oli yksi "joulukuusi" (=koruja liikaakin) tuttavapiirissä ja hän ei koskaan sanonut, mitä on tehnyt aiemmassa elämässä työkseen. Sen muisti mainita, että "minä olen niin paljon elämässäni töitä tehnyt, että enempää en aio ja aion vain nauttia". Hän oli tuolloin 45-vuotias ja ollut ainakin 10 vuotta jo tekemättä mitään. Luulen, että oli ollut joku siistijä tai jotain sellaista, joka ei sopinut hänen uuteen imagoonsa ja tekemättömyytensä kuittasi sillä, että on niin paljon jo ehtinyt eläessään raataa. En pitänyt tuosta naisesta yhtään. Eniten ärsytti se jatkuva kateus miehen lapsista. Mies tuki opiskelevaa tytärtään ja tuntui, että sitä ei olisi saanut millään tehdä. Ainainen rutina miehen tuesta tyttärelle, mutta samalla vaati miestä maksamaan hänen oleilunsa, shoppailunsa, luksuselämän jne.
Ehkä ei halua tulla määritellyksi ja lokeroiduksi ihmisenä työnsä perusteella?
En useinkaan halua kertoa tuntemattomille, että olen johtaja. Miten sen sanot kuulostamatta kerskujalta? Sanon usein, että teen toimistohommia sotealalla.
Vierailija kirjoitti:
On töitä, joista ei saa puhua edes perheenjäsenille. Olen itse ollut työssä, jossa edes työpaikan sijaintia ei saanut kertoa kenellekään. Postitkin tulivat sillä työpaikalla eri osoitteeseen, jotta sijaintitiedot eivät leviäisi ulkopuolisten korviin.
Ja satun tietämään, että juuri tuollaisessa työssä on tärkeää, että työstä puhutaan avoimesti ja luontevasti, eikä mitään arvailuja herättäen. Eli oikeasti salaisessa työssä olevalla on ihan arkinen selitys työlleen. Joka on jossain mielessä lähellä todellisuutta.
no vaativan alan asiantuntijat kyllä kertoo kysymättäkin .
On kyllä täyttä tolloilua alkaa tivaamaan uteliaana keneltäkään mitään. Itse olen noudattanut periaatetta, että jokainen kertoo itsestään mitä itse valitsee kertoa ja se riittää puolin ja toisin.
Sitä suuremmalla syyllä, kun kyseessä on "tutun tuttu". Riittävän läheiset ihmiset ja ystävät tietävät muutenkin ja muiden ei tarvitse.
Vierailija kirjoitti:
On aivan normaalia, ja yleistä, kusyä keskustelukumppanin työstä. Eikä sitä paheksuta vauvapalstan ulkopuolella! Täällä jokainen ikiroikkuja paheksuu, jos joku mokomasta haluaa tietää.
Eipä sitä kehtaa kertoakaan, olevansa palstaroikkuja!
Tämäkin keskusteluketju kertoo paljon, täällä aikaansa viettävien mielenlaadusta: suuri osa täysin ulkona normaalista elämästä!
On joo ihan normaalia kysyä, mutta on myös normaalia ja hyvien käytöstapojen mukaista edetä vain seuraavaan aiheeseen, jos vieras ihminen ei syystä tai toisesta asiaa kerro, eikä työaiheesta halua alkaa puhumaan.
AP on kyllä yksi saakelin kyylä.
Itse pidän nykyaikana täytenä moukkana ja sosiaalisena tampiona ihmistä, jonka mielestä sopiva kevyen small talkin aihe jonkun tutuntutun kanssa on "mitä teet työksesi". Hyvin suurella osalla ihmisistä ei ole töitä, tai tekevät osa-aikaisesti/satunnaisesti milloin mitäkin. Se ei ole mikään kevyen rupattelun aihe, vaan arka paikka monelle. Samaa sarjaa kuin "mitäs sairauksia sulla muuten on".
Vierailija kirjoitti:
Itse pidän nykyaikana täytenä moukkana ja sosiaalisena tampiona ihmistä, jonka mielestä sopiva kevyen small talkin aihe jonkun tutuntutun kanssa on "mitä teet työksesi". Hyvin suurella osalla ihmisistä ei ole töitä, tai tekevät osa-aikaisesti/satunnaisesti milloin mitäkin. Se ei ole mikään kevyen rupattelun aihe, vaan arka paikka monelle. Samaa sarjaa kuin "mitäs sairauksia sulla muuten on".
Ja toisessa päässä sitten se, ettei moni varakas ja todella "hyvässä työssä" olevakaan halua sitä avata tuntemattomille ihmisille.
Nykyisin ei ole hyvien tapojen mukaista kysyä mitään työpaikaikkaan tai mahdollisiin lomiin liittyvään.
Vain huonotapaiset ja sivistymättömät päästävät tuollaisia kysymyksiä suustaan. Ihmiset kertovat itse, jos asia on heistä itsestään tärkeää.
Voin ehkä sanoa firman ja ylimalkaisesti jotain, mutta useimmiten en jaksa sitä päivittelyä kun monikaan ei kuitenkaan ymmärrä mitä teen eikä edes tunne tuota globaalia isoa firmaa.
Kuittaan random utelijoille että olen toimistohommissa. Se yleensä riittää. Olen julkisessa virassa, mutta käsittelen monimutkaisia asioita, joten kuulija ei yleensä ymmärrä vaikka selittäisin.