Lue keskustelun säännöt.
Onko mielestäsi outoa, jos joku välttelee kertomasta mitä tekee työkseen?
19.12.2024 |
Minulla on eräs tällainen tuttu (tai ehkä ennemmin tutun tuttu, jos tarkkoja ollaan), muuten puhuu elämästään ja kuulumisistaan -omistaan ja perheensä- ihan normaalisti, mutta heti kun tulee puhe työjutuista ja työkuulumisisista, niin hän sulkeutuu välittömästi, ja jos joku kysyy jotain suoraan, että missä ole töissä tai mitä teet työksesi, niin heti alkaa kiertely ja kaartelu ja selittely ja vaikuttaa siltä, että hän ei halua kenenkään tietävän, että mitä hän tekee työkseen.
Se on selvinnyt, että hän ei ole esimerkiksi mikään lääkäri tai hoitaja tai vastaava, joka joutuisi vapaa-aikanaan kuuntelemaan ihmisten jatkuvaa valitusta omista vaivoistaan, jos nämä tietäisivät juttelevansa esimerkiksi lääkärin kanssa tai jotain muuta sellaista.
(Ja ei, en oikein pysty uskomaan, että hän myöskään tekisi jotain laittomuuksia, tai työskentelisi vaikka pornotähtenä tai tekisi mitään muutakaan epäilyttävää/erikoista)
Mutta mietin vaan, että mikä/mitkä voisivat olla sellaisia ammatteja, joissa työskentelevä ei halua muiden ihmisten tietävän edes yleisluonteisesti, että mitä hän tekee työkseen.
Kommentit (121)
Itse olen virkatyössä ja palkka on noin 50 000€/v. Pikkupaikkakunnilla kaikki syynäävät suunnilleen kenelle hymyilen, kenen kanssa juttelen, mitä ostan kaupasta jne. Onneksi työ ja koti on kokonaan eri kunnissa.
En paljasta työtäni uusille tuttavuuksille kovin nopeasti, koska tietyt pienet osat työtäni saattavat aiheuttaa joillekin tarpeen päteä tai arvostella vaikka eivät tietäisi koko alasta mitään.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Itse vähän ujostelen omasta työstäni puhumista, koska ala on monelle melko tuntematon. Kukaan ei oikein tiedä siitä mitään, ellei itse ole tehnyt. On aika paljon myös väärää tietoa ja ennakkoluuloja. Joudun välillä selittämään oman työn sisältöä, mitä teen ja mitä en tee. Olisi paljon kivempaa sen puolesta olla vaikka sairaanhoitaja tai parturi-kampaaja.
Mulla on myös yksi tuttu, joka ei itse asiassa ollut koskaan ottanut työtään puheeksi. Enkä mäkään ollut kysynyt. Nyt kuulin yhdeltä toiselta tutulta, että tämä ihminen on lastensuojelussa töissä. Tästä johtuen hänen nimensä ei saa näkyä missään. Esim. FB- ja Insta-tilit on vain etunimillä.
Minäkin pyrin välttämään. Olen juristi, jonka mainitseminen johtaa yleensä turhauttaviin keskusteluihin joissa toinen osapuoli avautuu jostain omasta mielestään hirveästä lainsäädännöllisestä tai oikeusjärjestelmään liittyvästä vääryydestä, jonka on yleensä ymmärtänyt jollain tapaa väärin, tai sitten muuten ei ymmärrä kokonaisuutta.
Mieluummin juttelen ihan muista asioista.
Olen yksinyrittäjä taidealalla ja tulot kertyy pienistä puroista - myynnistä, opetuksesta, artikkeleista jne. On vaikea sanoa mitä teen työkseni kun teen varmasti miljoonaa hommaa, joista yhtäkään ei voi sanoa ammatiksi. En ole puhtaasti taiteilija, opettaja enkä toimittaja enkä oikein mitään muutakaan. Siksi yleensä sanon jotain epämääräistä yrittäjyydestä ja taidealasta.
Meillä vaimo tuo kuukausipalkan ja mies hoitaa kaiken kodin, lapset, isovanhemmat, remontit, byrokratian... Meillä on erillaiset arvot verrattuina muihin enkä todellakaan viitsi alkaa selittämään puolitutuille kun alkaa ihmettely ja puuttuminen raha-asioihin. (Mieheni on varakas, mutta se ei kuulu muille.)
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Kela/sossu/ulosotto jne viranomaiset on semmoisia jotka eivät tietääkseni ole kovin suuressa arvossa asiakkaidensa silmissä.
Ymmärrän hyvin jos joku haluaa tuommoisen ammatin pimittää mahdollisimman hyvin ja pitkään.
"Tuleeko yllätyksenä että ihmiset huomioivat vain osan totuudesta? Kadehtiihan todella monet lääkäreitäkin, samalla unohtaen kaikki työn varjopuolet ja vaikeudet. Kateus ei ole looginen tunne.
(en ole juuri investointipankkiiri, ammatti oli _esimerkki_ omaani vastaavasta työstä jota moni pitäisi itsensä korostamisena. Oikeassa työssäni on toki omat varjopuolensa, jotka nekin vastaavasti useimmilta unohtuu) "
Kyllä minä ajattelen sen työn kaikkia puolia ja monesti tulee ajateltua, että huh huh en tuota kyllä haluaisi tehdä vaikka se päällisin puolin voisi kuulostaa hienolta työltä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
Vierailija kirjoitti:
En halua kuulostaa lesokilta, työni kuulostaa "hienolta" ja siltä että siitä maksetaan paljon (ja niin maksetaankin). Tyyliin "investointipankkiiri Luxemburgilaisessa pankissa". Suomalaiset on kateellinen kansa, omasta asemastaan on parempi vaieta.
Ihmettelen vaan kuka tuollaista työtä kahdehtii? Hirveä stressi ja koko ajan pelko ulos tai ulos -vastuusta. Ei ole mikään ihanne työ tuo.
Tuleeko yllätyksenä että ihmiset huomioivat vain osan totuudesta? Kadehtiihan todella monet lääkäreitäkin, samalla unohtaen kaikki työn varjopuolet ja vaikeudet. Kateus ei ole looginen tunne.
(en ole juuri investointipankkiiri, ammatti oli _esimerkki_ omaani vastaavasta työstä jota moni pitäisi itsensä korostamisena. Oikeassa työssäni on toki omat varjopuolensa, jotka neki
Jep, tässäkin ketjussa on useita kommentteja siitä, kuinka ihmiset kertovat ammattejaan päteäkseen, lesoillakseen ja tuodakseen esille statustaan ja titteleitään.
Tällaisten asenteiden takia en koskaan kerro puolitutuille olevani johtaja. Toki voin sanoa toimialan ja firman missä olen, ja saatan sanoa olevani toimistohommissa.
40 vuotinen työurani oli kolmella eri työnantajalla. Kerroin kyllä ylimalkaisesti missä olin ja mitä tein mutta työt oli salassapidettäviä. Tiedossani oli ja on paljon asioita jotka olisi vaarallisia väärissä käsissä.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Minä en halua kertoa, koska olen maisteri mutta en ole tällä hetkellä koulutusta vastaavassa työssä. Joillekin olen ihan testimielessä kertonut olevani siivooja. Voi että miten hyvä mieli heille tuli kun saivat päteä alempiarvoiselle siivoojalle. Inhottaa niin tuollainen käytös että siksi en nykyään puhu töistä tai koulutuksestani.
jep, opiskeluaikoina tein siivoustyötä. Valmistuttuani siirryin oman alan hommiin ja etenin pikkuhiljaa uralla. Ex-suvun keskuudessa olin aluksi harmiton siivoja eli riittävän "alhainen" heidän mielestä( itse arvostan siivoustyötä ja todellakin tervehdin heitä töissä etc). Uralla etenemisen jälkeen musta tulikin sitten ärsyttävän tärkeä bisnesnainen :D ehkä johtui siitä että suvun muut naiset eivät olleet itse kuin perusaspa/sihteerihommissa ja yksi kotona hengailemassa. Itse en viitsi nykyistä työtä liikaa mainostaa, en jaksa turhia jatkokyselyitä eikä kysymättömiä mielipiteitä. Inhoan yli kaiken tollasia yltiöuteliaita tyyppejä, jotka luulee että jokainen palaa innosta kertoakseen heille koko elämäntarina mehevien juorujen lähteeksi. Ja ap:llä ei ole todellakaan omaa elämää jos jonkun tutuntutun duunipaikka on niin tärkeä saada tietoon :D
Vierailija kirjoitti:
Kääntäjä, en jaksa kuunnella juttuja huonoista käännöksistä, tekoälystä tai ylipäänsä siitä, miten tätä voi tehdä työkseen.
Kauan sitten, kun minä opiskelin kääntäjäksi, hirveän moni tarjosi ensi töikseen vitsiä senjasen teurastamon kielenkääntäjästä. Eihän se kauan kerrallaan kestänyt, mutta halu jutella kyllä laimeni.
Olen tehnyt pitkän uran englannin kielen opettajana, mutta usein mainitsen vain olevani kääntäjä. En nimittäin jaksaisi kuunnella tarinoita siitä, kuinka juttukaverin sukulainen ei ole ikinä oppinut koulussa yhtään englantia, vaan on muuttunut suurin piirtein natiiviksi vain pelaamalla videopelejä. Koska olen opettanut nimenomaan aikuisia työpaikoillaan, minulla on paljonkin ajatuksia tästä natiiviudesta, mutta kilttinä ihmisenä olisin mieluiten puhumatta koko aiheesta.
Olen minä opettanut muitakin kieliä, mutta vain englanti saa ihmiset innostumaan.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Minulla on ystävä joka piirtää ammatikseen turri (eli siis furry) taidetta. Hänellä on sekä perhe että ystävät sellaisia hörhöjä (positiivisella tavalla) että heitä se ei haittaa, mutta minä olisin samassa asemassa ainakin hieman ujompi aiheesta.
Työstäänkertomaton voi olla myös ison perinnön tai lottovoiton saaja tai yrityksensä myynyt vapaaherra/tar.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Epäkohteliasta inttää jostain työasioista. Nykyään moni on työttömänä vaikka ei haluaisi olla. Ihmisellä voi myös jostain syystä xy olla niin paljon rahaa, ettei tarvitse edes käydä töissä.
Minä en kerro työpaikkaani ja ammattiani kenellekään tuntemattomalle, koska saan silloin vain haukkumista, ivailua ja jopa suoranaista raivoa osakseni. Se on aina yhtä ärsyttävää ja ikävää.
Sijoitustoiminta aiheuttaa agressiivista kateutta rahvassa, parempi olla krtomatta,
Minkälaiseen käyttöön tämä tieto tuttavan tuttavan työpaikasta tulee?
Vierailija kirjoitti:
Sijoitustoiminta aiheuttaa agressiivista kateutta rahvassa, parempi olla krtomatta,
Aika pöntössä on saanut rahvas elää, jos tuo aiheuttaa kateutta. Tuo sijoitustoiminta on ihan arkipäivää Suomessa vuonna 2024.
Tuleeko yllätyksenä että ihmiset huomioivat vain osan totuudesta? Kadehtiihan todella monet lääkäreitäkin, samalla unohtaen kaikki työn varjopuolet ja vaikeudet. Kateus ei ole looginen tunne.
(en ole juuri investointipankkiiri, ammatti oli _esimerkki_ omaani vastaavasta työstä jota moni pitäisi itsensä korostamisena. Oikeassa työssäni on toki omat varjopuolensa, jotka nekin vastaavasti useimmilta unohtuu)