Tekeekö teidän ikinä mieli vain häipyä?

Opiskelut hyvällä mallilla, lapset kasvavat koko ajan ja mieskin pois kuvioista masentamasta.

Vierailija:

Kauhee ahistus päällä, tuntuu että kaikki vain vativat ja vaativat ja vaativat. Vauva tulossa ja miehen kanssa menee surkeasti :(

huoh!

Sit se on vaikeampaa kun vauva on syntynyt. Voit aloittaa puhtaalta pöydältä jo ennenkun vauva on maailmassa.

ottaisin vaan ton pikkuisen pojan mukaani ja häipyisin mahdollisimman kauas..mutta mikskähän en vaan lähde????

Mulla on ihana mies ja tahdon kyllä elää hänen kanssaan ja elämä on pääasiassa muuten kunnossa, mutta olen masentunut ja oma elämä tuntuu jotenkin jumittuneelta ja kuihtuneelta. En osaa muuttuakaan oikein... Usein mietin, mikä helpottava tunne olisi vaan kävellä ulos ovesta ja ei tulla enää takaisin...

Kotiorjana paiskon. Odotan kolmatta ja mietinkin jo, että jätän lapsen sairaalaan, ilmotan miehelle, että sieltä voi sen hakea ja painun etsimään elämää...

ajatellut,nyt riittää. Koskaan vaan en ole heittänyt reppua selkään ja kadonnut. Kaikki pitävät minua itsestäänselvänä. Siivoon,pesen,puunaan ja kokkaan. Perhe menee kaikessa aina omien tarpeiden edelle. Joku päivä varmasti tulee mittatäyteen ja lähden,ainakin viikonlopuksi! Olen elävä esimerkki siitä kun 24/7 olen lasten kanssa. 22v jo jatkunut...

Mutta kun en kuitenkaan ole täysin varma että lähtisin lopullisesti. Mitään hetkellistä häipymistä mies ei hyväksyisi vaan sitten saisin keräillä loppuja kamppeita pitkin pihamaita.