Mitä pelkäsit eniten lapsena?

Sekalainen järjestys. 1. Hyönteisiä. Ällötti. 2. Kiusaavia lapsia tai liian lapsellisia lapsia. Aivottomia lapsia, jos joku sanoi ikävästi. Aivottomia aikuisia. Iskua palleaan. 3. Haamuja ja tuntemattomia olentoja. Aikuisena on parempi tilanne asiassa. Ehkä myös hirviöitä, tv. 4. Tv:n pelottavia ohjelmia ja kummallisia hahmoja. 5. Yksinäisyyttä ja yöllä yksinäisyyttä. Tunteettomuutta. Hylkäämistä. 6. Lasten simputusta aikuisten toimesta ja tylyjä aikuisia. 7. Sairauksia ja tauteja. 8. Sekavia unia.

Ai niin. En pitänyt myös jos joku pakotti ja raivosi. Ei ymmärtänyt ja kuunnellut. Itkettäminen. Kylmyys ja jää.

Vierailija kirjoitti:

helvettiin joutumista kiitos uskovaisten vanhempieni pelottelun sillä jatkuvasti.

"ruoka on lahja jumalalta, jos et syö kaikkea joudut helvettiin koska väheksyt lahjaa"

"jos heräät yöllä painajaiseen ja itkullasi herätät minut ja äitisi joudut helvettiin koska et kunnioita vanhempiasi"

"jos et pärjää kokeissa hyvin joudut helvettiin koska osoitat että olet laiska etkä lukenut tarpeeksi"

jne.

Ei kovin kristillisiä näkemyksiä heillä. Helvetti on kyllä totta, mutta ei sinne syömättömyyden tai itkun takia joudu. Huh.

Jatkuvasti pelkäsin että kuolen yhtäkkiä ja joudun helvettiin. Näin kusipäät himouskovaiset vanhempani pelottelivat minua. 

Kummituksia pelkäsin.

Tulipaloa, sotaa, Kampin metroaseman liukuportaiden yllä olevaa maalausta.

Isääni, joka onneksi kuoli, kun olin 12-v.

Helvetillä pelottelu-kertomuksia tulee jokaiselta Uskontojen uhrit-ryhmässä. 

Äitini kuolemaa. Niin siinä kävikin, ihan yhtäkkiä. Muita pelkoja ei sekaan mahtunut.

Sitä ääntä mikä tuli päivällä lastenohjelmien jälkeen, tuli savua ja se naisen pilkallinen nauru ääni. Muistaako kukaan?

Ilkeitä lapsia koulussa

Rene Magritten Son of Man-maalausta. En ymmärrä miksi, tämä maalaus oli jonkun istuskelupaikan seinällä ja se herätti oikeasti kauhua

Broadcastersin tunnusnaurua telkkarissa 

Ulkovessassa talvella iltasella tuntui,että minä hetkenä hyvänsä rotta käy kiinni takalistoon. En minä pimeää pelännyt, mutta tähän pelkoon pimeys kuului. 

Rölliä, joulupukkia, sitä että äiti kuolee, karhuja, kyykäärmeitä, sotaa, kovaäänisiä miehiä, sitä että isä suuttuu, maailmanloppua.

Varmaan kyykäärmeitä. 

Ydinsotaa. Oli kylmänsodan aikakausi ja pelotti se, että joku painaa sitä yhtä kuuluisaa nappia ja POKS, mitään ei jää jäljelle.

Jos emme ole kiltisti, pannaan menemään paikallisen teurastamon autoon. Oikeasti uskottiin. Kiva koti!  H a l a l  -lihaako jo siihen aikaan himoittiin? Mielikuvitus oli vain rajana, mitä kuvitttelimme tapahtuvan sisarusten kesken.

Tiekarhua🙄

Kierreportaita. Muuten en kauheasti pelännyt mitään, olin niin laiminlyöty lapsi, että olin dissosiaatiossa irti pelosta. 

Sitä että äiti ei jostain syystä tulekaan hakemaan minua aamupäiväkerhosta enkä enää koskaan pääse kotiin.

Muistan ne hetket kun kerhon loppulaulun jälkeen ohjaaja avasi oven odotustilaan ja etsin katseellani äitiämme, ja sen helpotuksen kun näin hänet.

Luulen että korvien pitkä punkteeraus, puhdistus ja puhkaisu ei ollut hyvä lapsille, oli tuolissa. Aikuiset tunteettomia. Osalle se aiheutti kovaa jatkuvaa kipua ja kauhua. Ellei ole nukutettu ja putket korviin. Tulehdukset. Sairaala saattoi pelottaa lapsia ja jos vanhempaa ei ajoissa näkynyt. Samoin hammaslääkäritädit olivat tylyjä ja ope.