Lukeeko teidän lapset?

Ei kiinnosta lukeminen meidän poikia mutten syytä kun ei kiinnosta meitä vanhempiakaan. Äänikirjoja kuuntelevat joskus iltaisin. Iät 11 ja 8.

Meillä luetaan paljon ja käydään käytännössä joka viikko kirjastossa. Lapset on tottuneet tähän ja lukeminen on heille arkinen asia. Lukevat ainakin tunnin päivässä, sanoisin. Ihan siis vapaaehtoisesti, ei tarvitse painosta mitenkään. Toinen (2.lk) kahlaa Neiti Etsiviä, mutta ne eivät ehkä poikia niin kiinnosta? Toisella menossa Soturikissa-sarja. Sehän on ihan loputon suo jos siitä vaan innostuu! Kuulemma heidän luokalla (4.lk) pojatkin lukevat soturikissoja.

Eipä juuri lue, ellei läksynä ole. Saisi tulla mieluusti joka päivä lukuläksyä. Miksei tule kun kerran lukutaidosta ollaan huolissaan?

PercyJackson on hyvä sarja 

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta lukeminen meidän poikia mutten syytä kun ei kiinnosta meitä vanhempiakaan. Äänikirjoja kuuntelevat joskus iltaisin. Iät 11 ja 8.

Eikä se ole kyllä aina kiinni siitäkään miten vanhemmat toimii. Minä luen n.100 kirjaa vuodessa  ja luin myös lapselle. Vein kirjastoon, kotona oli kirjoja.

Lapsi ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut kirjoista. Sitten, kun joku teos innostaa todella paljon ( ja tätä tapahtuu harvoin), ahmaisee sen hetkessä. Ilmeisesti sitten netistä lukee paöjon asioita ja katsoo videoita, sekä kuuntelee podcasteja, koska yleistieto nyt jo aikuisella lapsellani on erinomainen.

Työssäni lasten parissa huomaan kylläsen, että monille kirjojen kuunteleminen ja siihen keskittyminen on hankalaa. Ehkä maailman kaikki viriketulva aiheuttaa sen, että on vaikea keskittyä pelkään kuuntelemiseen. 

Meilläkään ei lueta muuten kuin iltaisin sängyssä, mutta ilmeisesti se on nykyaikana jo paljon. Junaan, autoon yms. ottavat yleensä kirjat mukaan, mutta kotona päivisin eivät lue kuin harvoin. Itse muistan lukeneeni tuntitolkulla kotona, en juuri muuta tehnytkään kuin luin kirjoja. Onkohan sellaisia lapsia enää?

Neropatin päiväkirjat, oma poika tykkäsi näistä.

Soturi kissat 

Terry Pratchett

Vierailija kirjoitti:

Eipä juuri lue, ellei läksynä ole. Saisi tulla mieluusti joka päivä lukuläksyä. Miksei tule kun kerran lukutaidosta ollaan huolissaan?

 

Kyllä tulee lukuläksyä yleensä joka päivä. Ymppä, uskonto, historia ja äidinkieli, niistä on lukuläksyä ja tehtäviä. Lukuläksynä se teoriaosuus. Sua on juksattu. Tv ope

Itse aloin tilata pojalle aku ankkaa, kun meni ekalle luokalle ja vasta opetteli lukemaan, jotta kuvien kautta innostuisi lukemaan enemmänkin, kuin on läksyjen kautta pakko. Se on toiminut ihan hyvin, ja on tosiaan aina myös tuon about 30min illalla lukenut sängyssä, nykyään jo kirjoja.

Kai se sitten on paljon, itse olen ollut aina lukutoukka (no, silloin ei ollut älypuhelimia ja nettikin vain yhdellä pöytäkoneella jota kaikki sai käyttää max 30min päivässä koska netti oli kallis). Tuskaisen vaikeaa on kyllä välillä ollut löytää niitä hyviä kirjoja lapselle, kun ei lasten keskuudessa ilmeisesti enää samalla tavalla jaeta niitä "ajankohtaisia lukuvinkkejä"...

Toinen on valmis DI, toinen innostui lukemaan  jatko-opintoja, ehtinee valmistua sosiaalialalle ennen 50-v päiväänsä. Lapsenlapset lukevat vielä, vanhin valmistuu keväällä.

Mulla samanikäinen poika ja noi on tosiaan luettu, nyt on tykästynyt etsiväkerho hurrikaaneihin ja lumola sarjaan.

Hän lukee yleensä tunnin, pari päivässä. Jos on kipeänä tai vaikka lomalla niin saattaa lukea hyvinkin lähes koko päivän.

Taru Sormusten Herrasta 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ei kiinnosta lukeminen meidän poikia mutten syytä kun ei kiinnosta meitä vanhempiakaan. Äänikirjoja kuuntelevat joskus iltaisin. Iät 11 ja 8.

Eikä se ole kyllä aina kiinni siitäkään miten vanhemmat toimii. Minä luen n.100 kirjaa vuodessa  ja luin myös lapselle. Vein kirjastoon, kotona oli kirjoja.

 

Lapsi ei ole koskaan ollut erityisen kiinnostunut kirjoista. Sitten, kun joku teos innostaa todella paljon ( ja tätä tapahtuu harvoin), ahmaisee sen hetkessä. Ilmeisesti sitten netistä lukee paöjon asioita ja katsoo videoita, sekä kuuntelee podcasteja, koska yleistieto nyt jo aikuisella lapsellani on erinomainen.

 

Työssäni lasten parissa huomaan kylläsen, että monille kirjojen kuunteleminen ja siihen keskittyminen on hankalaa. Ehkä maailman kaikki viriketulva aiheuttaa sen, että on vaikea keskittyä pelkään kuuntelemiseen. 

Joo, ei se vanhempien esimerkki ja lukemiseen kannustaminenkaan aina tarkoita, että lapset lukisivat. Itse olen aina lukenut paljon ja kun lapset oli pieniä, käytiin kirjastossa ja luin heille päivittäin paljon. Lopputuloksena se, että esikoinen ei vapaa-aikanaan muuta teekään kuin lukee, mutta kuopus lukee vain sen mitä koulusta pakotetaan lukemaan. Kuopusta ei pienenäkään kirjat pahemmin kiinnostaneet ja meni ihan työstä löytää häntä kiinnostavia kirjoja. Toki sitten kun mieluinen löytyi niin sitä jaksoi kuunnella useampaan kertaan.

Itse luen paljon. Samaistun kirjojen henkilöiden iloon ja suruun. Lapseni eivät lue. He eivät ole kiinnostuneita muiden ihmisten elämästä. Eivät edes omassa elämässään. 

Kodilla on suuri merkitys lukemisen arvostamisessa ja sen mahdollistamisessa, mutta en usko että kaikista pystyy tulemaan lukutoukkia. Luulisin ihan olevan lapsesta lopulta kiinni, että kiinnostaako vai ei.

Meillä myös luetaan lapsille ja käydään paljon kirjastossa. Silti kaipaan vinkkejä miten lapsi saisi kipinän itsenäisesti ottaa kirja käteen. Vai onko se liikaa pyydetty. Meillä juuri lukemaan opetteleva, jonka vuoksi se on haastavaa. Olen nyt tarjonnut porkkanaksi euron helppolukuista luettua kirjaa kohti. Ehkä otetaan myös joskus käyttöön tietty hetki illasta, jolloin kaikki lukee 

Vierailija kirjoitti:

Neropatin päiväkirjat, oma poika tykkäsi näistä.

Ne ovat kyllä löysää luettavaa ja huonoa kieltä. Tietysti jos nyt ei yhtään mitään muuta lue niin parempi sekin kuin ei mitään. Mutta niukasti lukeva lapsi ei opi kunnolla kirjakieltä ja sanojen taivuttamista oikein jos lukee puhekielestä tekstiä, vaan pitää sitä normaalina tyylinä kirjoittaa. Paljon lukevat erottavat tietenkin nämä toisistaan ja kirjakieli on heillä hyvin sisäistetty joka tapauksessa. Kun sitten pitäisi jotain asiatekstiä itse kirjoittaa, tulee muille todella paljon taivutusvirheitä kun ei enää korva sano miten kirjakieli taipuu ja sanat lyhenevät puhekielisiksi.

Vierailija kirjoitti:

Kodilla on suuri merkitys lukemisen arvostamisessa ja sen mahdollistamisessa, mutta en usko että kaikista pystyy tulemaan lukutoukkia. Luulisin ihan olevan lapsesta lopulta kiinni, että kiinnostaako vai ei.

Meillä myös luetaan lapsille ja käydään paljon kirjastossa. Silti kaipaan vinkkejä miten lapsi saisi kipinän itsenäisesti ottaa kirja käteen. Vai onko se liikaa pyydetty. Meillä juuri lukemaan opetteleva, jonka vuoksi se on haastavaa. Olen nyt tarjonnut porkkanaksi euron helppolukuista luettua kirjaa kohti. Ehkä otetaan myös joskus käyttöön tietty hetki illasta, jolloin kaikki lukee 

Kuten joku tuossa ylempänä mainitsi, sarjakuvat tai joku vastaava lasten lehti kiinnostavasta aiheesta voi olla hyvä idea lukemaan vasta opettelevalle, kun niissä on se tarina myös kuvina ja joissain lehdissä voi olla lyhyitä artikkeleita lasta kiinnostavista aiheista ja aina tulee postissa se uusin numero.

Meillä on myös alakouluikäisille tilattu toivomansa lehdet, ja se on aina viikon kohokohta, kun se uusi numero tulee postissa ja pääsee lukemaan. Siitä on isoimmat aika luonnollisesti siirtyneet kirjoihin, ja muutama kirja on tullut luettua ihan siksi, että siinä lehdessä on ollut siitä mainos ja ovat itse niitä sitten pyytäneet.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Eipä juuri lue, ellei läksynä ole. Saisi tulla mieluusti joka päivä lukuläksyä. Miksei tule kun kerran lukutaidosta ollaan huolissaan?

 

Kyllä tulee lukuläksyä yleensä joka päivä. Ymppä, uskonto, historia ja äidinkieli, niistä on lukuläksyä ja tehtäviä. Lukuläksynä se teoriaosuus. Sua on juksattu. Tv ope

No nämä varmasti innostavatkin lukemaan! Kävikö yhtään mielessä, että kun ketjussa puhutaan lukemisesta ja toivotaan lukuläksyä, niin saattaisi tarkoittaa ihan kirjoista oppikirjojen sijaan? Miksei lukuläksy tule oppilaalle mieleisestä luettavasta koskaan? Siinä sentään saattaisi joku innostua lukemaan enemmänkin.