Muita, jotka eivät pidä joulunvietosta puolison perheen luona?

Onhan se sellaista. Toinen toistaan sairaampien perhedynamiikkojen ja esitysten todistamista

En viihdy enkä mene. 

Vierailija kirjoitti:

Hyi hitto. Ajatus siitä että jäykistelisi koko aaton ja pierettäisi koko ajan joulupöydässä ja kohta vatsasta mörähtäisi sellainen helvetistä asti kaikuva sisäpieru :(

Ei huolta, juntit ei saa ikinä kutsua minnekkään.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Anopin mielestä joka päivä täytyy kattaa pöytä ja laittaa kaikki esille ja syödä yhtä aikaa, sitten jos muille on ihan sama että kukin syö millon haluaa ja miten vaan niin se ei oo muka sopivaa. 

No eikö tuo ole itsestäänselvyys että syödään yhdessä kun pari päivää kylässä ollaan. Tuntuisi tosi oudolta että vieraat söisi itsekseen milloin huvittaa. Aika loukkaavaa emäntää kohtaa. 

 

 

Joillekin se ruokapöydässä oleminen ja small talkin vääntäminen on vaikeaa.

Kuuluu perussivivistykseen, ei siinä mitään ongelmia ole. Tietenkin jos olet elämäsi viettänyt yksin kannon alla voi tulla haasteita, mutta normaaleille ei.

Juu. Tai oikeastaan anoppi tulee meille, koska hänen yksiössään ei ole oikein tilaa. Sitten me laitamme pöydän koreaksi ja huolehdimme anopin erikoisruokavalion mukaiset tarjottavat, ja anoppi kiittää napisemalla kaikesta ja tulemalla tyhjin käsin (ei tuo edes lapsille joululahjoja).

Mieluusti viettäisin jouluni ilman anoppia, mutta hänen kutsuminen on miehelle tärkeää. Olen sitten aikuinen ja siedän anoppia sen pari tuntia. 

Kyllä suomalaisen olisi hyvä asua edelleen vain eristyksissä metsäpirtissään, ei voi kuin ihmetellä taas tälläistä erakoitumista, paria päivää ei voi viettää sukulaisten kanssa?

No, minä en jaksaisi tämän vuoden päätteeksi viettää joulua sukulaisten kanssa enkä vietä. Olen ollut syksyn järkyttävän työpaikkakiusaamisen uhri uuden esimiehen toimesta ja voimat on ihan loppu. Kaikki energia on mennyt selviytymiseen ja joulun pyhinä haluan vain levätä. Tammikuussa aloitan uudessa työssä, joten tämä helvetti on kohta ohi.

Minä en todellakaan mene avovaimoni perheen luokse. Sen isä väitti vuosia sitten että elän avovamoni siivellä. En ole koskaan pyytäny rahaa avovaimoltani vaan pärjään itse. Olen itseä asiassa elättänyt avovamooni kun sain perintöä. Se se ei tienaa paljoakaan eikä se voisi elättää minua. En halua tavata sen vanhempia koskaan eikä ne minua varmasti.

En pidä. Onneksi puolisonikaan ei tykkää viettää joulua heidän kanssaan.

Ex-appivanhempien luona joulut oli aina hirveitä. Yksi isoimmista helpotuksista erossa olikin se, että pääsi eroon siitä koko porukasta. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Ensin ajetaan tuntikaupalla, sitten ollaan siellä päiväkausia. Mutta kun puolisolle on maailmanloppu viettää joulua ilman vanhempiaan niin mikäpä minä olen vaatimaan.

Siis vanhemmat ovat tärkeämmät kuin puoliso? 

Etkö haluaisi itse viettää joulua aikuisten lastesi ja lastenlastesi kanssa? 

Sivusta mutta tuossahan ei ollut tästä kyse. Siis omien aikuisten lasten kanssa joulun vietosta vaan omien vanhempien. Lähes jokaiselle omat aikuiset lapset ovat mieluisampaa seuraa kuin omat vanhemmat, koskee myös niitä aikuisia lapsia. Se, mihin kohtaan puoliso tärkeydessä menee vaihtelee.

Vierailija kirjoitti:

Osin pidän, osin en. Itse tykkään tasapuolisesti seurustelusta, tekemisestä (hiihtämisestä lautapeleihin) ja siitä että osan ajasta voi olla rauhassa lukien tai telkkua katsellen. 

Se mistä en pidä on löysyys. Anoppi on jouluisin todella ahkera ja tuntuu että kaikki hänen 4 pari-kolmekymppistä lastaan heittäytyvät pikkulapsiksi tullessaan jouluksi kotiin. Syövät ja asettuvat sitten hiljaisina sohville puuhailemaan omiaan. Jopa yhteiseen lautapelihetkeen täytyy tsempata ja kannustaa, 3-4 löhöpäivän aikana on saavutus saada edes se yksi pelihetki kasattua.

Itse vieraana (käydään usein erinäisinä pyhinä) olen monesti tarjoutunut tekemään jonain päivänä ruuat ja ehdotellut mukavia yhteisiä tekemisiä. Joku joulu suunnittelin puolison kanssa ennakkoon yhden tekemisen per päivä ja jaoin suunnitelman kaikkien kanssa sillä ajatuksella, että saavat tulla halutessaan mukaan tekemään yhdessä. Tuli vain tylytystä miten on liika

Näin me ollaan erilaisia. Itse en tykkää lautapeleistä ja ohjelmoidut vapaat on rasittavia. 

Meillä anoppilassa ei oikein edes vietetä joulua. Ei koristeita, ei musiikkia, ei kynttilöitä, ei joulusaunaa, ei kuusta. Joulurauhan julistus katsotaan telkkarista, mutta muuten suoritetaan samoja pilkun tarkkoja rutiineja kuin arkenakin. Ruoan suhteen pyritään myös olemaan pedantteja ja terveellisiä. Ihan liian kliinista ja tunnelmatonta omaan makuuni. Meidän perheessä on sama ongelma kuin yhdellä edellisistä. Meillä on puolestaan hyvin eläväistä ja tunnelmallista, on musiikkia melskettä, notkuvat pöydät ja perinteet, mässäilyä, haudoilla käymistä, punaviiniä, lautapelejä ja joulupukki, mutta toisaalta olemme kaikki aika tempperamenttisia ja riitelemme herkästi. Kumpikaan joulunviettopaikka ei sijaitse edes viereisissä maakunnissa, eli joulua täytyy lähteä viettämään yhteen paikkaan koko jouluksi. Pelkkä kyläily ei ole mahdollista.

Inhosin aikoinaan itsekin sukujouluja mieheni vanhempien luona, mutta menin kun mieheni sitä halusi. Pitkän matkan takia oli myös jäätävä anoppilaan yöksi. Tunsin oloni täysin ulkopuoliseksi.

Kehoitin miestäni menemään yksin vanhemmilleen, minä jäisin kotiin, mutta semmoinen ei hänelle käynyt missään nimessä.

Niinpä vedin aina joulupöydässä parit "ylimääräiset" viinilasilliset, jotta pysyisin paremmalla tuulella. Se oli minun selviytymiskeinoni.