Muita, jotka eivät pidä joulunvietosta puolison perheen luona?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti: Anopin mielestä joka päivä täytyy kattaa pöytä ja laittaa kaikki esille ja syödä yhtä aikaa, sitten jos muille on ihan sama että kukin syö millon haluaa ja miten vaan niin se ei oo muka sopivaa. 

No eikö tuo ole itsestäänselvyys että syödään yhdessä kun pari päivää kylässä ollaan. Tuntuisi tosi oudolta että vieraat söisi itsekseen milloin huvittaa. Aika loukkaavaa emäntää kohtaa. 

Joillekin se ruokapöydässä oleminen ja small talkin vääntäminen on vaikeaa.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Ensin ajetaan tuntikaupalla, sitten ollaan siellä päiväkausia. Mutta kun puolisolle on maailmanloppu viettää joulua ilman vanhempiaan niin mikäpä minä olen vaatimaan.

Siis vanhemmat ovat tärkeämmät kuin puoliso? 

Etkö haluaisi itse viettää joulua aikuisten lastesi ja lastenlastesi kanssa? 

En osaa kuvitella tilannetta. Aikoinaan kun vanhemmat oli vielä elossa, käytiin, siis käytiin puolin tai toisin syömässä, en ikinä olis viettänyt päiväkausia edes omieni kanssa. 

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Minä. Ensin ajetaan tuntikaupalla, sitten ollaan siellä päiväkausia. Mutta kun puolisolle on maailmanloppu viettää joulua ilman vanhempiaan niin mikäpä minä olen vaatimaan.

Siis vanhemmat ovat tärkeämmät kuin puoliso? 

Eiköhän se asuisi vanhempiensa luona jos näin olisi.

Vaimoni ei pidä vanhempieni luona joulun vietosta. En kyllä itsekään joten korkeintaan pistäydymme jonakin joulun pyhänä. Anoppilaan on sen verran pitkä matka ettei sinne viitsi lähteä. 

Pysy kotona. Ei ahdista.

Kai hyviin tapoihin kun kylässä ollaan on noudattaa emännän tarjoamia ruoka-aikoja.

Aikuiset lapset ja puolisot tulevat kylään kun viettävät joulua anoppilassa.  Silloin käyttäydytään käytöstapojen mukaan ja jopa osallistutaan  auttamalla.

Jos se anoppi/äiti menee aikuiselle lapselleen hänen on katsoytava lapset, siivottava, tuotava ruuat ja kahvipaketti jos aikoo tarjoiluja saada.

Ihan sama on toisinpäin, lapsuuskoti muuttuu kyläpaikaksi kun perustetaan perhe ja mukana kuljetetaan miniä/vävy-nimistä vierasta henkilöä.

Menemme puolison vanhemmille joulun jälipäivänä, siellä on kymmenkunta miehen sukulaista. Heillä on hieman liian extrovertti meno minun makuuni ja väsyn heidän seurassa aina nopeasti. No olen ratkaissut asian siten, että pakollisten kuulumisten vaihdon jälkeen vain kuuntelen mitä muut puhuvat, enkä itse liiemmin osallistu keskusteluun, näin vältän myös kaikki epämiellyttävät utelut, mitä osa heistä harrastaa. Ja välillä menen mukaan lasten leikkeihin hengähtämään, katselemaan mitä touhuavat ja olemaan hiljaa. Näin siellä selviää sen yhden päivän, tai siis joitain tunteja, mitä siellä nyt milloinkin ollaan.. 

Hyi hitto, onneksi ei tarvitse enää.Lisäksi oli vielä pakolliset joululahjat aikuisille:(

Onhan melkoista joulun viettoa, kun kolme sukupolvea asettuu saman katon alle muutamaksi päiväksi.

Ruokaa on  jouluun kuuluvat ruuat ja juomat, paljon väkeä pöydän ympärillä.

Joulukuusi tietysti, ja paljon lahjapaketteja sen juurella.

Aikuiset keskustelevat väkinäisesti keskenään, kun lapset avaavat saamiaan lahjapaketteja.

Emme harrasta jouluja, on mukavaa!

Minä ratkaisin tuon silleen, että kieltäydyin lähtemästä minnekään jouluksi. Seurustelun alussa en kehdannut sanoa, etten halua lähteä anoppilaan.

Minä aion tänä jouluna olla käymättä edes jouluaterialla. Asuvat siis suht lähellä. En koe itseäni tervetulleeksi ja miehenkin kanssa välit tulehtuneet niin syökööt keskenään.  En ole perhettä, pysyn omissa oloissani. Onhan se vähän surullista mutta elämä joskus on. Ex anoppilassa viihdyin todella hyvin, sitä suorastaan kaipaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Joitakin jouluja on tullut vietettyä puolison vanhempien luona. Mukavaa on ollut se kun on saanut olla maalla ja käydä puusaunassa, mutta viime vuoden pakkososialisoituminen riitti kun sinne hyökkäsi muitakin sukulaisia.  Ei tilaa eikä rauhaa olla eikä jaksa sitä väkipakolla olevaa keskustelua ja small talkia. Anopin mielestä joka päivä täytyy kattaa pöytä ja laittaa kaikki esille ja syödä yhtä aikaa, sitten jos muille on ihan sama että kukin syö millon haluaa ja miten vaan niin se ei oo muka sopivaa. Sitten kun kukaan ei auta niin ollaan naama mutrulla. Sitten ainainen taistelu siitä että kuka ostaa mitäkin syömistä, kun yhdellä on allergiaa ja keliakiaa, joku ei syö jouluruokia, toiset syö. Toiset ei tuo lähes mitään ja joutuu ns. omilla rahoilla ruokkimaan itse muut. Aina yhtä saakelin säheltämistä. 

Nyt tänä vuonna jää välistä. Me järjestetään meidän perheelle mie

Neljä tai 5 päivää viime jouluna. 

Hep hop

Jep. Aina välillä ei kehtaa kieltäytyä. Luvassa on sokerihumalaisten lasten ylikierroshuutopakettihelvettiä ja heidän vastentahtoisesti joulun järjestävien äitiensä (miehen siskot) viininkittausta ja passiivisaggressiivista vittuilua sekä miehilleen että anopille, joka kämähtää takaisin aina säännöllisin väliajoin. Kukaan tuskin nauttii, mutta kyllä se perinteinen vuoden välein menee, kun etäännyttää itsensä koko näytelmästä. Kokemusta jo 20+ vuotta.

Osin pidän, osin en. Itse tykkään tasapuolisesti seurustelusta, tekemisestä (hiihtämisestä lautapeleihin) ja siitä että osan ajasta voi olla rauhassa lukien tai telkkua katsellen. 

Se mistä en pidä on löysyys. Anoppi on jouluisin todella ahkera ja tuntuu että kaikki hänen 4 pari-kolmekymppistä lastaan heittäytyvät pikkulapsiksi tullessaan jouluksi kotiin. Syövät ja asettuvat sitten hiljaisina sohville puuhailemaan omiaan. Jopa yhteiseen lautapelihetkeen täytyy tsempata ja kannustaa, 3-4 löhöpäivän aikana on saavutus saada edes se yksi pelihetki kasattua.

Itse vieraana (käydään usein erinäisinä pyhinä) olen monesti tarjoutunut tekemään jonain päivänä ruuat ja ehdotellut mukavia yhteisiä tekemisiä. Joku joulu suunnittelin puolison kanssa ennakkoon yhden tekemisen per päivä ja jaoin suunnitelman kaikkien kanssa sillä ajatuksella, että saavat tulla halutessaan mukaan tekemään yhdessä. Tuli vain tylytystä miten on liikaa puuhaa, entä lepo ja oleilu?

Oma suku on paljon eloisampaa, haittapuolena myös riitaisampaa. 

Eli oma suku tarjoaa aina parhaimmat ja pahimmat joulut, anopin luona on aina tasaisen tylsää.

En viihdy

Vierailija kirjoitti:

Hyi hitto. Ajatus siitä että jäykistelisi koko aaton ja pierettäisi koko ajan joulupöydässä ja kohta vatsasta mörähtäisi sellainen helvetistä asti kaikuva sisäpieru :(

Oletko minun mieheni sukulainen?

Täällä taas kunnon weeteet haastelee. Yksi haluaa piereskellä vapaasti ja toinen haluaisi syödä mitä ja milloin vaan huvittaa, ei yhdessä juhlapöydässä syöden samaan aikaan. Parempi, kun röhnötätte vaan kotonanne, mitäpä sitä juhlaan panostaa mitään. Vedetään vaan perusarkea pyhänäkin, niin hiphei, kaikilla on ihanaa!

Vierailija kirjoitti:

En minäkään pidä, mutta tottakai menen koska se on miehelle, hänen vanhemmilleen ja meidän lapsille tärkeää.

Epämiellyttävää se on lähinnä siksi, että miehen sisaruksen perhe on... no, heillä on aika vahvat poliittiset ja yhteiskunnalliset mielipiteet, jotka eivät vastaa omiani mutta eivät osaa keskustella niistä asiallisesti vaan julistavat suu vaahdossa sitä omaa näkemystään ja se on aina tosi vaivaannuttavaa, eikä puheenaihetta saa oikein millään vaihdettua.

Mutta kerran vuodessa voin purra kieltäni ja teeskennellä kiinnostunutta.

Kerran vuodessa voisikin, mutta ikävä viettää koko joulu noin, koska se on muille tärkeää. Onneksi itse elän sellaisessa liitossa, jossa ymmärretään puolin ja tosin, ettei kenenkään ole pakko tehdä jotain jouluna, mistä ei pidä. Siksi vietämme joulua eri paikoissa eri vuosina, ei kaikkien joulujen tartte olle samanlaisia.