Lue keskustelun säännöt.
Kuinka kauan teillä kesti toipua avioerosta?
16.12.2024 |
Olen ihmetellyt itseäni.
Erosin 1,5 vuotta sitten lapseni isästä, jonka kanssa olimme yhdessä 23 vuotta. Suhde oli täysin kuollut jo monta vuotta, kuin olisi jonkun sukulaismiehen kanssa kämppistellyt, eikä meillä ollut lopulta lapsia ja asuntolainaa lukuunottamatta mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai tulevaisuudenhaaveita. Jonkinlainen kunnioitus toista kohtaan kuitenkin säilyi loppuun asti ja ero oli niin siisti kuin se nyt voi olla. Me todella kasvoimme vain erillemme. Olemme edelleen kaverillisissa väleissä ja lasten takia tekemisissä lähes viikoittain. Mitään ikävää entiseen en ole kertaakaan tuntenut.
Ja vaikka tämä ero oli ns. helppo ero, niin siitä toipuminen on kestänyt kauan! Vasta nyt olen vähitellen huomannut, että olen jotenkin vapautunut ja avoimempi, enemmän oma itseni. Vasta nyt olen varovasti ryhtynyt miettimään, että voisi olla kiva tapailla jonkun kanssa. Tähän asti ajatus on ollut aivan mahdoton, sain niin tarpeekseni parisuhteesta, että ajattelin oikeasti todella pitkään olevani koko loppuelämäni sinkku.
Kuinka pitkään teillä on mennyt toipua erosta? Minulla näköjään parisen vuotta.
Kommentit (27)
Toipua? Mulla oli uusi mies jo kun otin eron.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Vierailija kirjoitti:
Toipua? Mulla oli uusi mies jo kun otin eron.
Nää on näitä, jotka vaihtavat kumppania lennosta, eivät katso peiliin ja siten kuskaavat kaikki omat huonot puolensa ja toimintatapansa uuteen suhteeseen. Jos eroprosessin työstäisi yksin, tajuaisi itsestään monta asiaa, kuten miten ei enää käyttäytyisi uudessa suhteessa jne. ja siten uusi suhde on ainakin sen osalta parempi tai sillä on paremmat menestysmahikset. Et voi tehdä erotyötä uuden suhteen alkuhuumavaiheessa. Se työ pitää tehdä yksin.
Varmaan jos on tullut yllättäen jätetyksi, niin voi kedtää pitkään että pystyy tapailemaan muita.
Käsittelin eron ja ennen virallista eroa.
Pyristelin itseni irti henkisesti sairaasta suhteesta. Toipumiseni on vähän erilaista. En siis kaipaa eksääni, mutta joudun käsittelemään paljon suhteesta tulleita traumoja. Terapiaan pääsy ei ole helppoa.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Uusi nainen löytyi kun vanhan kanssa oli jo rakkaus loppunut, vaihdoin lennosta ja kyllä kannatti.
Se muutos vie aikaa, perheellisestä huoltajaksi ja sinkuksi. Tavallaan vakaasta tilanteesta keskeneräiseen tilanteeseen. Ja lapsella ei enää ole ydinperhettä.
Riippuu paljon omasta turvaverkosta ja rutiineista. Itsellä meni ainakin vuosi, vaikka oli uusi mies kuvioissa!
Mielestäni on terveempää oirehtia eroa kuin ohittaa se psykopaattisen tunteettomasti.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Toipuminen alkoi just siitä kun ,entinen yksä, nykyinen exä sai eropaperit eteensä. Elämäni paras päätös, ainut mitä kadun on se että liian pitkään ajatteli että tämä liitto tästä vielä paranee.
Elämä on laiffii sanoi eräs mäkihyppääjä
Asuin jo toisen naisen kanssa eron astuessa voimaan. Toivuin noin 2 sekuntia tiedon saatuani.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Olin aika selvillä vesillä jo eron lopullisesti koittaessa. Olimme päättäneet jo erosta aiemmin ja viimeiset pari vuotta meni tyystin jo kaverisuhteessa. Toisaalta se oli sitten sellaista helppoa aikaa. Järjestelimme asioita kaikessa rauhassa ynnä muuta. Lapset ehtivät sinä aikana muuttaa jo omilleen. Asuntoasiat hoidettiin yhdessä jne. Ehkä viimeiset vuodet ratkaisi että olemme edelleen hyviä ystäviä ja monissa tilanteissa vietämme aikaa yhdessä. Jouluna vietämme taas aikaa yhdessä kun lapset saapuvat.
Vierailija kirjoitti:
Se muutos vie aikaa, perheellisestä huoltajaksi ja sinkuksi. Tavallaan vakaasta tilanteesta keskeneräiseen tilanteeseen. Ja lapsella ei enää ole ydinperhettä.
Riippuu paljon omasta turvaverkosta ja rutiineista. Itsellä meni ainakin vuosi, vaikka oli uusi mies kuvioissa!
Mielestäni on terveempää oirehtia eroa kuin ohittaa se psykopaattisen tunteettomasti.
Ei sitä pidä ajatella mitenkään keskeneräisenä tilanteena. Se on uusi, mutta ei sinkkuvanhemmuus väistämättä ole jotain mistä pitäisi pyrkiä eteenpäin.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Ensimmäinen ero, noin puoli vuotta. Toinen ero, ainakin kymmenen vuotta. Kolmas ero, en ollut rakastunut eli oli rebound tokan jälkeen eli eroa en edes surrut.
Toinen suhde oli ns elämäni mies, aviomies, sielunkumppaniksi luulemani lopulta pettävä paskiainen ja avioero oli minulle maailmanloppu.
Vierailija kirjoitti:
Ensimmäinen ero, noin puoli vuotta. Toinen ero, ainakin kymmenen vuotta. Kolmas ero, en ollut rakastunut eli oli rebound tokan jälkeen eli eroa en edes surrut.
Toinen suhde oli ns elämäni mies, aviomies, sielunkumppaniksi luulemani lopulta pettävä paskiainen ja avioero oli minulle maailmanloppu.
Jatkan: Luin huolimattomasti. Vain toinen ero oli avIoero.
Sisältö jatkuu mainoksen alla
Mulla avioerosta 9 vuotta. Olen toipunut. Aloitin seurustella vakavasti 3,5 vuotta eron jälkeen, silloin koin olevani valmis. Vuosi sitten päättyi tuo seurustelusuhde ja nyt mulle riittää FWB-suhde ja menee kyllä aikaa, ennen kuin uskallan mitään vakavampaa harkita. Yksinelo on ihanaa, en tiedä osaisinko asua enää kenenkään kanssa. Taloudellisesti ero oli helppo, koska elintasoni nousi.
Normaalisti menee puoli vuotta, että alkaa nähdä väreissä eikä ryömi enää ihan pohjamudissa. Vuosi- 1,5, niin ei ajatukset ole enää niin kiinni erossa.
2 - 3 vuotta niin voi sanoa, että on toipunut ja valmis terveeseen parisuhteeseen.
Vuosia. Oli hyvä laastarisuhde, myös vasta eronnut, mutta siitä huolimatta meni ihan hllvetin kauan.
Erosta 3 vuotta, yhdessä 20 vuotta.
Yhä toipumassa, mies jätti toisen naisen takia. Olen yhä mielentilassa, etten kykene enää ikinä parisuhteeseen, en kykene edes yhden illan juttuihin.
Kyllä on pitkä toipuminen, pakko sanoa. Oltiinhan sitä yhdessäkin puolet omasta elämästä, niin kai se sitten kestää, kun itse en eroa edes halunnut.