Kuinka kauan teillä kesti toipua avioerosta?
Olen ihmetellyt itseäni.
Erosin 1,5 vuotta sitten lapseni isästä, jonka kanssa olimme yhdessä 23 vuotta. Suhde oli täysin kuollut jo monta vuotta, kuin olisi jonkun sukulaismiehen kanssa kämppistellyt, eikä meillä ollut lopulta lapsia ja asuntolainaa lukuunottamatta mitään yhteisiä mielenkiinnon kohteita tai tulevaisuudenhaaveita. Jonkinlainen kunnioitus toista kohtaan kuitenkin säilyi loppuun asti ja ero oli niin siisti kuin se nyt voi olla. Me todella kasvoimme vain erillemme. Olemme edelleen kaverillisissa väleissä ja lasten takia tekemisissä lähes viikoittain. Mitään ikävää entiseen en ole kertaakaan tuntenut.
Ja vaikka tämä ero oli ns. helppo ero, niin siitä toipuminen on kestänyt kauan! Vasta nyt olen vähitellen huomannut, että olen jotenkin vapautunut ja avoimempi, enemmän oma itseni. Vasta nyt olen varovasti ryhtynyt miettimään, että voisi olla kiva tapailla jonkun kanssa. Tähän asti ajatus on ollut aivan mahdoton, sain niin tarpeekseni parisuhteesta, että ajattelin oikeasti todella pitkään olevani koko loppuelämäni sinkku.
Kuinka pitkään teillä on mennyt toipua erosta? Minulla näköjään parisen vuotta.
Kommentit (27)
Olin selvittänyt asian jo ennen eroa. Ero oli vaan helpotus ja huokaus.
Kolme kuukautta mietin, että teinkö sittenkään oikean ratkaisun, mutta sitten se meni ohi ja tiesin tekeväni oikein.
Vuosi on minimi. Joka muuta väittää, se valehtelee, tai sitten siirtää traumansa ja ongelmansa siihen uuteenkin liittoon tietämättään. Toki se riippuu avioliiton pituudesta, mutta jos nyt ei ihan tavatessa olla menty naimisiin ja siitä vuoden päästä erottu, niin näissä tapauksissa. Avioeron käsitteluy on omanlaisensa surutyö, vähän kuin toisen kuolema. Ihan sama miten paskiainen se toinen on ollut ja mitä sinulle tehnyt, se ei loppuviimein kuitenkaan vaikuta siihen asiaan itseensä. Mä itse jouduin petetyksi ja siitä seurasi pitkän avioliiton ero. Tästä huolimatta mitä hän minulle teki, se mun käsittelemä tunne oli surutyön tekemistä. Sitä on vaikea selittää ennen kuin itse joutuu moisen kokemaan.
20 v suhde, syynä miehen sivusuhde.
Mikä lasketaan toipumiseksi? Se, ettei enää itketä? Vai se, ettei mieti joka päivä? Vai se, että unohtaa koko tyypin liki kokonaan? Vai ettei tule koskaan, missään tilanteessa auru?
minulla nousu lähti 1,5 v jälkeen. 2,5 v jälkeen ajattelin, että nyt kykenisin uuteen suhteeseen. Mutta silti vielä 5 v jälkeen tuli suru siitä, ettei lapseni saaneet kasvaa ydinperheessä. Täysin uudistunut olin ehkä 8-10 v jälkeen, eli mikään muisto ei enää hetkauttanut mihinkään suuntaan.
Sanotaan, että erosta kestää toipua kolmasosa ajasta, jonka oli yhdessä. Eli 20 vuoden liitosta 7 vuotta.
Erosta yhdeksän vuotta, mutta paha olla edelleen. Exää en takaisin ottaisi, vaikka olisi viimeinen nainen maan päällä. Yksinäisyys silti raastaa ja paha mieli lasten puolesta ydinperheen rikkoutumisen vuoksi. Tietynlainen turvattomuus jäi kaikkien loppuelämän kaveriksi. Taloudellisesti en tule toipumaankaan, niin pahoin tuhosi tulevaisuutemme hän.