Kauheeta. Olen alkanut miettimään että annan mummin häälahja-astiaston jämät jonnekin lahjoituskirpparille

Kysy ensiksi suvun muilta jäseniltä, haluavatko he suvun esineitä itselleen. Suvun esineiden tulee ensisijaisesti pysyä suvussa.

Vierailija kirjoitti:

Arvatkaapa mikä valtava rasite jälkipolville tulee olemaan ne kamalat muumimukit. Ihan turha alkaa höpisemään niiden arvosta, pari sukupolvea niitä hillotaan kaapin perällä jonka jälkeen ketään ei kiinnosta.

Muumimukeja voi käyttää ihan normaalisti.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tee ihan miten haluat. Kukaan ei ole velvollinen säilyttämään toisten rojuja nurkissaan. Jos mummo on vielä elossa, kysyisin, haluaako astiat takaisin. Jos mummo ei ole enää elossa, kysyisin sukulaisilta, haluaako joku asiat, ja jos ei, niin astioista eroon.

 

Eivät ne ole toisten rojuja, jos ne on lahjaksi annettu. Kiva asenne ihmisillä nykyään lahjoja kohtaan.

Tuttavalla on useampi kellarikomero täynnä turhaa roinaa. Haluatko?

Heitä pois. Eivät sovi yhteen valkoisten Teema-astioidesi eivätkä myöskään harmaan kulmasohvasi kanssa.

Noista kukikkaista astioista saat tehtyä kauniita koristepalloja, hakkaa vain sirpaleiksi ja liimaa palloon. Voi myös saumalaastilla täyttä tyhjät kohdat.

Tai voi jonkun esineen päällystää sirpaleilla ihan liimaamalla.

Mieti asiaa tältä kannalta: jos sinä antaisit omalle lapsenlapsellesi astioita ja hän jossain vaiheessa kokisi ne taakaksi, toivoisitko, että hän heittää ne pois vai että hän säilyttää niitä edelleen vasten tahtoaan? 

Vierailija kirjoitti:

Vie pois, mitä noita säilyttämään vievät vain kaappi tilaa. 

Aloituksesta sai mielikuvan, että astioissa on kolhuja. Mitä niitä mihinkään viemään. Hyväntekeväisyyskirpputorit joutuvat maksamaan rikkinäisten tavaroiden poisviemisestä ja sehän ei ole tarkoitus, kun vie sinne vanhoja esineitä.

Kaikki vanha kannattaa hävittää. Sitten voi kauhistella, kun joku kattaa joulupöytään suvun perinneastiat vuodelta 1903, sellaiset käsinpesua vaativat ja hankalat. Naurettavaa, kuppeja ja kulhoja saa kaupasta, miksi käyttää vanhoja?

Onko miten mummin sukua jäljellä (hänen lapsia tai heidän lapsia/lapsenlapsia)? Jos on tarjoaisin ensin heille ja jos eivät halua, niin sen jälkeen veisin kierrätykseen.

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, itse säilytin vuosikausia äidin hääpukua ja yhtä toista, 50-luvun räätälin tekemää mekkoa, sekä useita virkattuja sängyn päiväpeitteitä vuosia. Jokaisessa muutossa mietin, että ne vie vaan tilaa enkä tee niillä mitään, ja ennen viimeisintä muuttoa laitoin ne kaikki kierrätykseen (punaisen ristin ylläpitämään Konttiin ne lahjoitin). Ajattelin, että ehkä löytävät sitä kautta kodin, jossa niitä oikeasti käytetään ja arvostetaan enemmän. 

Toivottavasti ne olivat puhtaita ja ehjiä. Muussa tapauksessa Punainen risti on joutunut maksamaan rahaa päästäkseen eroon niistä.

Itse säilytän sukulaispojan ensimmäiset savet maailman tappiin

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Tiedän tunteen, itse säilytin vuosikausia äidin hääpukua ja yhtä toista, 50-luvun räätälin tekemää mekkoa, sekä useita virkattuja sängyn päiväpeitteitä vuosia. Jokaisessa muutossa mietin, että ne vie vaan tilaa enkä tee niillä mitään, ja ennen viimeisintä muuttoa laitoin ne kaikki kierrätykseen (punaisen ristin ylläpitämään Konttiin ne lahjoitin). Ajattelin, että ehkä löytävät sitä kautta kodin, jossa niitä oikeasti käytetään ja arvostetaan enemmän. 

 

Toivottavasti ne olivat puhtaita ja ehjiä. Muussa tapauksessa Punainen risti on joutunut maksamaan rahaa päästäkseen eroon niistä.

 

Ehjiä ainakin olivat, itse en niitä ollut käyttänyt mutta en kyllä pessyt, oletin että olivat puhtaita, mutta varmasti pölyyntyneitä kaapissa (peitot käyttämättömiä, vaatteita oletettavasti ei ollut vuosikymmeniin käytetty). Mutta voi tosiaan olla, että Punainen risti on joutunut ne heittämään pois, en tiedä mitä kustannuksia niistä on heille syntynyt, mutta oletan että heillä on paljon vastaavia tapauksia ja nämä minun antamani siinä samalla sitten menivät suhteellisen pienellä ylimääräisellä kustannuksella. Toinen vaihtoehto olisi ollut heittää ne itse roskiin, mutta ajattelin, että jos niillä jollekin olisi käyttöä. Minä en tiedä, mutta punaisen ristin lajittelijoilla lienee asiasta enemmän kokemusta ja tietoa.

Tori.fi ja hinta kohilleen niin ehkä joku vie pois. Jos ei vie, niin lahjota lähimmälle kirppikselle.

Kaikki vanhat valokuvat, turhat "perintö" huonekalut sun muut virttyneet räsymatot roskiin ja sorttiin.

Ajattele sitä niiin, että jos itse olet heitä, jotka tuhlaavat aikaansa tai rahojaan mukamas keräilytavaraan, esim. turhan päiväisiin "keräily" kolikoihin, täysin arvottomiin postimerkkeihin tai "arvokkaisiin" kukkavaaseihin, niin ei muuta kuin nurkat täyteen joutavaa rompetta, jos saat siitä itse iloa.

Muussa tapauksessa, ellei kesämökkiäkään ole mihin romut voisi viedä rekvisiitaksi niin roskiin vaan kaikki.

Eikä niitä vanhoja valokuva-albumeja enää kukaan oikeasti halua katsella. Itse säästin 2 valokuvaa, enkä edes muista missä ne nykyään on.

Kun muistat mummin puheen astioista ja hänen niille antaman arvon, ehkä voisit vielä punnita, onko niiden sinulle aiheuttama vaiva kaapinperällä niin paha kuitenkaan. Jos maltat pitää ne, ajattelet niistä ehkä toisin, kun olet itse mummoiässä, ja astiatkin saaneet lisää ikää. Tulee vain mieleen, kun kysyt näet.

Jos ei myymällä mitään saa niin paisko roskiin.

Pulp Fiction -leffassa Bruce Willisin esittämälle hahmolle on tärkeää säilyttää isänperintönä saamansa rannekello johon liittyy tunteikas tarina...!

Tiedän tunteen, kun pois toimittaminen tuntuu mummin tunnearvojen sivuuttamiselta. Olen kuitenkin alkanut ajatella, että kaappiin rojukasoihin hautaaminenhan sitä itse asiassa on, ja se, että annetaan astiat jollekin, joka niitä arvostaa, mummin arvostamista.

Itse säästäisin tuon kermakon, jos on ehjä. Ylimääräisiä kaatimia tarvitaan aina välillä salaatinkastikkeille yms. Rikkinäiset roskiin ja muut kierrätykseen. Jos säästät yhden, täytät mummisi toiveen mutta et muuten joudu kärsimään tilanteesta.

Vierailija kirjoitti:

Pulp Fiction -leffassa Bruce Willisin esittämälle hahmolle on tärkeää säilyttää isänperintönä saamansa rannekello johon liittyy tunteikas tarina...!

Joo, mutta siinä on kolmantena osapuolena Walkenin esittämä hahmo, joka piti kelloa 2 vuotta hanurissaan sen jälkeen kun Willisin hahmon isä oli pitänyt sitä omassaan 5 vuotta.

Ei kai nyt kukaan mitään arabian kermanekkaa sinne tunge että

Säilytä vaikka tassi teepussin aluseksi, tai hunajapurkin alle. Kaikkea ei voi säästää.