Voiko seksitön ja puhumaton parisuhde toimia?
Voiko siihen tottua, että parisuhteessa ei ole seksiä tai mistään vaikeista asioista ei puhuta?
Ollaan oltu yhdessä reilu kolme vuotta, ei lapsia (ei naimissakaan) mutta haaveissa on ainakin aikaisemmin ollut. Parisuhteessa on heti alussa ollut miehen puolelta vähemmin haluja seksiin, ja se on vain pahentunut tässä vuosien saatossa. Nyt ollaan harrastettu seksiä viimeeksi syyskuun lopussa eli kohta kolme kuukautta sitten. Olen viimeeksi kesällä puhunut tästä asiasta ja koittanut ilmaista, että tämä vaivaa ja silloin mies kiitteli että otin asian esille ja sanoi että koittaa panostaa = seksiä oli vielä harvemmin kuin ennen asiasta puhumista. Meillä on kuitenkin päivittäin tosi paljon pusuja, haleja, kosketuksia, kainalossa nukkumisia jne. Eli hellyyttä kyllä on, mutta ei minkäänlaista eroottista.
Lapsista puhuttiin vakavemmin viime syksynä ja päätettiin jättää ehkäisy pois. Eipä sitä lastakaan tule jos seksiä on kerran kahdessa viikossa TIHEIMMILLÄÄN. Itselle kapuloita, tai mietteitä rattaisiin heittää myös seuraava ongelma.
Mies ei halua puhua mistään vakavasta. Hän ottaa aika helposti nokkiinsa vaikka miten muotoilisi asian, ja viime kädessä sitten lähtee tupakalle, joka tarkoittaa että keskustelu oli siinä eikä siihen enää palata. Hän ei ota omatoimisesti mitään vakavia aiheita esille koskaan ikinä. Me ei olla riidelty kuin kerran tämän kolmen vuoden aikana. Olen ehkä itsekkin vähän konfliktinpelkoinen ja tosi isot vaikeat asiat on haastava nostaa pöydälle, mutta tässä olen ihan yksin nyt. Mies järkyttyi, kun sanoin tuossa syksyllä että parisuhde ei vuosi toisensa perään voi rullata, jos emme keskustele mistään vakavasta. Hän ihmetteli, että mistä meidänkin pitäisi keskustella kun kaikki on ihan hyvin ja ei hän keksi mitään mikä vaivaisi... Hänestä on mukavaa, kun on semmoista positiivista ja iloista arkea missä ei ole mitään syvällistä tai vakavaa "rasitteena".
Tuntuu pahalta ajatella eroa kun muuten on niin turvallista ja tosiaan se arki on minustakin mukavaa kun en ajattele mitään syvemmin. Hän tekee paljon arjessa eteeni.
Voiko tästä tulla mitään? Olen alkanut selvästi loppusyksystä olla mietteissäni enemmän ja tämä asia oikeasti alkaa jo painaa. En tiedä olenko näin reilu kolmekymppisenä valmis heittämään seksielämällä vesilintua, ja mitenhän saataisiin se lapsikin esimerkkinä kasvatettua (saati tehtyä, vähän kyllä naurattaa jo) jos mistään vaikeista asioista ei voi puhua ilman ongelmia tai poislähtemistä. Vertaistukea siis tuppisuumiesten tai halailijoiden kanssa kaivataan!
Kommentit (45)
Tuli jotenkin lannistunut olo heti sen jälkeen, kun postasin tämän ja nyt palattuani ompas tänne tullutkin tosi asiallisia ja hyviä kommentteja! Omien tarpeiden sivuunsysääminen on kyllä liiankin helppoa ja kilttinä sortuu helposti siihen, että vain toisen ajatuksilla ja tunteilla on väliä.
Kuulostaa naurettavalta, mutta perimmäisiä syitä miksi näistäkin asioista on miehelleni vaikea puhua on se, että hänen pettyessään jotenkin koen KIUSAAVANI häntä ja tulee tosi paha mieli kun pilaan tavallaan hänen päivänsä ottamalla negatiivisia asioita esille..
joku myös epäili että seksihalujen olemattomuus voisi johtua siitä, ettei hän halua lasta salaa mutta ei uskalla puhua asiasta. Tässä tapauksessa vielä uskomattomamman käänteenhän tekee se, että mies haluaa lasta enemmän kuin minä!
rohkeutta on kyllä siis kerättävä, että saisin puhuttua näistä asioista ja oikeasti puolustettua omiakin tarpeita, itselleenhän täällä lopulta eletään.
-AP
Saako tuollaisesta suhteesta oikein mitään :D itselle tärkein suhteesta saatava asia on henkinen tuki.
Vierailija kirjoitti:
Saako tuollaisesta suhteesta oikein mitään :D itselle tärkein suhteesta saatava asia on henkinen tuki.
Turvaa ja arjen jakamista ehkä lähinnä, hän on minulle todella rakas kuitenkin ja meillä on mukavaa. Tehdään yhdessä kivoja juttuja, vähän niinkuin rakkaan ystävän kanssa. Ei vain niitä asioita mitä tekisin omasta mielestä sitten elämänkumppanin kanssa, mikä erottaisi meidän suhteen juurikin tuosta syvästä ystävyydestä :(
- AP
No sanotaan näin. Haluaisin mieluiten suhteen, jossa olisi seksiä ja jossa asioista pystytään puhumaan. Mutta jos se ei ole mahdollista, niin haluan mieluummin seksittömän ja puhumattoman suhteen kuin ei suhdetta ollenkaan. Edellyttäen tietysti, että olen sen ihmisen kanssa, jonka kanssa ylipäätään haluan olla. Väärän ihmisen kanssa en halua minkäänlaista suhdetta.
Jos pysytte yhdessä, niin aika varmasti elämä heittää eteen vielä niitä vaikeita, ehkä jopa todella vaikeita asioita, joista on pakko pystyä puhumaan. Puhumattomuudesta pitää opetella pois. Asioista pitää nimenomaan opetella puhumaan. Ei se kyky keskustella ja nostaa vaikeita asioita esiin, vaan tupsahda jostain. Jos parisuhteessa ei pysty puhua, ei se ole silloin turvallinen henkisellä tasolla. Kyllä siinä jokin menettämisen pelko tai pelko toisen reaktiosta on taustalla, kumpusi se sitten menneisyydestä tai nykyisyydestä.
Suosittelen opettelemaan avointa kunnioittavaa keskustelua.
Vain sinä osaat vastata siihen, onko seksiä riitävästi ja tuleeko sen määrä sinua joskus häiritsemään.