Muita joille ystävät ei ole kovin tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Ystävät ovat sukulaisten korvike. Kun on suhteet sukuun kunnossa ei tarvitse ystäviä.

Hyi helvetti!

Minulle ystävät eivät ole kovin tärkeitä, koska en ole oikein löytänyt ihmisiä, joiden kanssa oikeasti synkkaisi. Minulla on yksi pitkäaikainen ystävä, jota näen harvoin, pari kertaa vuodessa. Minulla on kyllä paljon tuttuja, joiden kanssa nähdään esim. harrastuksissa ja käydään joskus kahvilla tai lounaalla. En kuitenkaan pidä heitä ystävinä, koska suhteeni heihin ei ole kovin syvällinen.

Tykkään jutella ihmisille mutta minun on vaikea sitoutua kovin syvällisesti keneenkään muuhun kuin puolisooni ja lapsiini. Siksi minulla on paljon pinnallisia kaverisuhteita.

Mulle ystävät antaa sellaista tukea mitä en saa puolisoni lisäksi keneltäkään muulta. Mulla on läheiset suhteet perheeseen ja rakastan sisaruksiani kovin, mutta ystävät on kaikkein läheisimpiä, koska heidät olen elämääni valinnut. En saa sellaista lämpöä ja tukea ja huolenpitoa puolisoni lisäksi keneltäkään muulta ja he on niitä, kenen seurassa voin tarvittaessa vaikka vain itkeä.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät on minulle sellaisia ihmisiä, jotka eivät vaadi minulta mitään. Sellaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Aina joku on jotain vailla, osa ihmisistä ei tunne edes olevansa olemassa, jos eivät saa koko ajan peilata itseään toisesta ihmisisetä. Halutaan sitä ja tätä ja sitten loukkaannutaan, jos toinen ei ole koko ajan antamassa ja saatavilla. Se on minulle hyvin raskasta, vaativaa, ahdistavaa ja painostavaa. Minulla on oman perheen lisäksi yksi ystävä, sitäkin rakkaampi. Hän tietää, etten jaksa olla koko ajan tekemisissa eikä halua sitä itsekään.

Erikoista. Ei minulta ole perhe ja sukulaiset jatkuvasti vaatimassa asioita, sen sijaan ystävät on vaatineet olemaan yhteydessä ja antamaan selityksiä siitä miksi en ole ollut yhteydessä.

Näinhän minä juuri kirjoitin.

Kirjoitit ihan päinvastaista.

"Ystävät on minulle sellaisia ihmisiä, jotka eivät vaadi minulta mitään."

Vierailija kirjoitti:

Mulle ystävät antaa sellaista tukea mitä en saa puolisoni lisäksi keneltäkään muulta. Mulla on läheiset suhteet perheeseen ja rakastan sisaruksiani kovin, mutta ystävät on kaikkein läheisimpiä, koska heidät olen elämääni valinnut. En saa sellaista lämpöä ja tukea ja huolenpitoa puolisoni lisäksi keneltäkään muulta ja he on niitä, kenen seurassa voin tarvittaessa vaikka vain itkeä.

Minkälaista tukea?

Ap

Minulla on ystäviä ja kavereita on paljon. Iän myötä olen koko ajan introvertimpi. En jaksa oikein mitään isoja kokoontumisia tai myöhäisiä juhlia. Tapaan kyllä silloin tällöin ja viesteillä vaihetaan kuulumisia. En vain ole sen sosiaalisempi ja viihdyn omissa oloissa. 

Minä olen kyllästynyt ns ystäviin jotka eivät ole kiinnostuneita sinu asioistaisi vain keskittyneet lähinnä elämäänsä

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ystävät antaa sellaista tukea mitä en saa puolisoni lisäksi keneltäkään muulta. Mulla on läheiset suhteet perheeseen ja rakastan sisaruksiani kovin, mutta ystävät on kaikkein läheisimpiä, koska heidät olen elämääni valinnut. En saa sellaista lämpöä ja tukea ja huolenpitoa puolisoni lisäksi keneltäkään muulta ja he on niitä, kenen seurassa voin tarvittaessa vaikka vain itkeä.

Minkälaista tukea?

Ap

Psykologista. He kysyy mitä mulle kuuluu, he on aidosti kiinnostuneita, he on huolissaan jos mulla menee huonommin (mulla on esim ollut työstressiä ja uupumusta viime aikoina - he laittaa jatkuvasti viestiä että miten jaksan, oonko muistanut levätä ym), he kertoo miten paljon he musta tykkää, he on liikuttavan ylpeitä kaikista mun saavutuksista. Kun olin lapsen kanssa pitkään sairaalassa he laittoi koko ajan viestiä että miten meidän perhe jaksaa ja tarjosivat apua. Oli (ja on) todella kannateltu ja turvallinen olo heidän takia.

Mulla on oikeasti aina jotenkin voimaantunut olo sen jälkeen kun oon nähnyt ystäviä.

Ja sama tietenkin toiseen suuntaan, pyrin olemaan heille yhtä hyvä ystävä myös. Ilahduta, tuen ja autan heitä parhaani mukaan.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ystävät antaa sellaista tukea mitä en saa puolisoni lisäksi keneltäkään muulta. Mulla on läheiset suhteet perheeseen ja rakastan sisaruksiani kovin, mutta ystävät on kaikkein läheisimpiä, koska heidät olen elämääni valinnut. En saa sellaista lämpöä ja tukea ja huolenpitoa puolisoni lisäksi keneltäkään muulta ja he on niitä, kenen seurassa voin tarvittaessa vaikka vain itkeä.

Minkälaista tukea?

Ap

Psykologista. He kysyy mitä mulle kuuluu, he on aidosti kiinnostuneita, he on huolissaan jos mulla menee huonommin (mulla on esim ollut työstressiä ja uupumusta viime aikoina - he laittaa jatkuvasti viestiä että miten jaksan, oonko muistanut levätä ym), he kertoo miten paljon he musta tykkää, he on liikuttavan ylpeitä kaikista mun saavutuksista. Kun olin lapsen kanssa pitkään sairaalass

Kyllä nääkin ketjun ystävättömät kitisijät haluaisi oikeasti tuollaisia ystäviä, mutta kukaan ei tahdo heitä vapaaehtoisesti  elämäänsä. Suku pitää yhteyttä velvollisuudentunteesta.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Mulle ystävät antaa sellaista tukea mitä en saa puolisoni lisäksi keneltäkään muulta. Mulla on läheiset suhteet perheeseen ja rakastan sisaruksiani kovin, mutta ystävät on kaikkein läheisimpiä, koska heidät olen elämääni valinnut. En saa sellaista lämpöä ja tukea ja huolenpitoa puolisoni lisäksi keneltäkään muulta ja he on niitä, kenen seurassa voin tarvittaessa vaikka vain itkeä.

Minkälaista tukea?

Ap

Psykologista. He kysyy mitä mulle kuuluu, he on aidosti kiinnostuneita, he on huolissaan jos mulla menee huonommin (mulla on esim ollut työstressiä ja uupumusta viime aikoina - he laittaa jatkuvasti viestiä että miten jaksan, oonko muistanut levätä ym), he kertoo miten paljon he musta tykkää, he on liikuttavan ylpeitä kaikista mun saavutuksista. Kun olin lapsen kanssa pitkään sairaalass

Minusta taas kuulostaa ahdistavalta ja painostavalta tuollainen jatkuva viestipommitus, kysely ja hössöttäminen. En jaksaisi työstressin kourissa vielä vastata tällaisiin kyselyihin.

Ap

Minustakin on vanhemmiten tullut todella introvertti, ilman miestäni olisin varmaan jo erakoitunut.

Tulen hyvin juttuun ihmisten kanssa, mutta minulle riittäisivät tuttavuudet, en juuri kaipaa ystäviä. Yksi ystäväni kuoli pari vuotta sitten, toisen kanssa soitellaan silloin tällöin ja tavataan noin kerran vuodessa, mutta on käynyt vähän raskaaksi sekin, kun ystävä erosi ja haluaisi olla tiiviimmin tekemisissä. Ystäväpariskunnan kanssa on ihan kivaa, mutta voisin olla tapaamatta heitäkään enää koskaan :)  Kuulostaa kamalalta, mutta se on totuus, jonka näin anonyyminä voi kertoa. Heissä ei ole mitään vikaa, viihtyisin vain paremmin oman porukan kesken.

Isäni oli vanhuksena samanlainen, erakko oikeastaan. Mutta tilanne voisi muuttua, jos en olisi naimisissa kuten isäkin oli. Kun avioliitto on hyvä ja tiivis, ei ole koskaan yksinäinen. Mutta en kyllä nuorempanakaan ollut. Olen aina viihtynyt yksin erinomaisesti.

No siis, olisihan tuo varmaan aika ihanaa jos olisi tuollaisia välittäviä ystäviä. Minun ystävyyssuhteeni ovat aina olleet aika suoraan sanottuna huonoja. Olen narsistin lapsi niin varmaan sieltä tullut se aura että mun kanssa ei haluta olla noin hyviä ystäviä. Ja ajan kanssa tähän on niin tottunut että en ehkä osaa tai jaksaisi olla itsekään sellainen. En tiedä. Olen yrittänyt mutta pettynyt. Kaverit vaan tekee ohareita tai yhtäkkiä muuttuu kylmäksi. Tai ei vaan jaksa vastailla viesteihin. Alkanut itselläkin kiinnostus hiipua. Olisin kyllä luonnostaan sitä tyyppiä että olen lojaali jne

30. Niin minustakin kuulostaisi. Monet toimivat ystävää kohtaan kuten haluaisivat itseään kohdeltavan. Mutta se ei ole läheskään aina toimiva resepti. Minua ahdistaa, kun ystävä kyselee jatkuvasti kuulumisia. Hän varmaan haluaisi, että toimisin samoin, mutta en halua tuollaista ystävyyttä ollenkaan, jossa joka liikkeestä pitää tehdä tiliä. Hän on myös jatkuvasti kylään tulossa eikä oikein mene perille, etten halua moneksi päiväksi vieraaksi ketään. 

Aika näyttää rupeaako ystävyys hiipumaan noiden asioiden epäsuhtaan, että toinen toivoo ystävyydeltä enemmän kuin voin antaa.