Muita joille ystävät ei ole kovin tärkeitä?

Et ole ainut. Ei ole ystäviä enkä kaipaa yhtään. Teen töitä ihmisten kanssa ja saan ihan tarpeekseni ihmisistä päivän aikana. Vanhempiani ja muita sukulaisia näen silloin tällöin. Se riittää hyvin.

Mun elämässä on niin paljon ihmisiä tullut ja mennyt tahtomattani että mitäpä sitä sitoutumaan mihinkään sen kummemmin. Oma lapsi on ja pysyy mutta muut ihmiset osoittautuneet usein sellaisiksi ettei niin väliäkään.

Voiko joku "ystäväihminen" myös kertoa miksi ystävät on hänelle tärkeitä?

Vierailija kirjoitti:

Mun elämässä on niin paljon ihmisiä tullut ja mennyt tahtomattani että mitäpä sitä sitoutumaan mihinkään sen kummemmin. Oma lapsi on ja pysyy mutta muut ihmiset osoittautuneet usein sellaisiksi ettei niin väliäkään.

Minä en ole mitenkään erityisen pettynyt ihmisiin, mutta silti olen mieluummin yksin.

Ap

On ne harvat, pitkään elämässäni pysyneet tärkeitä. Huomaisin kovasti jos heitä ei yhtäkkiä olisikaan, mutta toimivuus on meillä siinä ettei missään naimisissa ollakaan. Ollaan toisillemme luotettavia, avuliaita ja kaikkea, mutta voi mennä tosi pitkiäkin aikoja että elellään omia elämiämme pitämättä yhteyksiä. Törmäsin tähän taas kun päästin uuden kaverin elämääni, ensimmäisiä asioita mitä kerroin itsestäni, oli ettei sit kannata ihmetellä jos minusta ei aina kuulu hirveän usein, niin se olikin ensimmäinen asia mistä hän sitten keksi tehdä ongelman :D olin vaan silleen että minähän varoitinminullakin siis sosiaalinen työ ja olen jonkun sortin introvertti niin ne omat palautumisakut täytyy huomioida.

Minä. Ei vain ole energiaa ylläpitää ystävyyssuhteita. Riittää työn vaatimukset, aikuiset lapset ja pari sukulaista. Tykkäisin kyllä mutta ei vaan jaksa. Ystävät puolestaan eivät jaksa aina olla vetovastuussa ja siksi yhteydenpito jää. 

Ei ole tärkeitä minullekaan. Muutama on ja joskus käyn liikuntaa harrastamassa tai ryyppäämässä heidän kanssaan. Hyvin pärjäisin ilmankin, ei tulisi ryypättyäkään kuin työpaikan pikkujouluissa.

Minä.

Rehellisesti en kaipaa ystäviä paitsi jos olen opiskelemassa ammattia. Koulussa on orpo ja outo olo yksin. 

 

Shoppailu on ihan kivaa ystävän kanssa tai joku tapahtuma. 

 

En kaipaa ystäviä ikinä. Lähinnä niitä tarvii tollaisiin sosiaalisiin juttuihin missä ei halua olla yksin. 

 

Voin helposti olla ilman ystävien näkemistä kuukausi kaupalla.

Ystävät on minulle sellaisia ihmisiä, jotka eivät vaadi minulta mitään. Sellaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Aina joku on jotain vailla, osa ihmisistä ei tunne edes olevansa olemassa, jos eivät saa koko ajan peilata itseään toisesta ihmisisetä. Halutaan sitä ja tätä ja sitten loukkaannutaan, jos toinen ei ole koko ajan antamassa ja saatavilla. Se on minulle hyvin raskasta, vaativaa, ahdistavaa ja painostavaa. Minulla on oman perheen lisäksi yksi ystävä, sitäkin rakkaampi. Hän tietää, etten jaksa olla koko ajan tekemisissa eikä halua sitä itsekään.

Vierailija kirjoitti:

Ystävät on minulle sellaisia ihmisiä, jotka eivät vaadi minulta mitään. Sellaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Aina joku on jotain vailla, osa ihmisistä ei tunne edes olevansa olemassa, jos eivät saa koko ajan peilata itseään toisesta ihmisisetä. Halutaan sitä ja tätä ja sitten loukkaannutaan, jos toinen ei ole koko ajan antamassa ja saatavilla. Se on minulle hyvin raskasta, vaativaa, ahdistavaa ja painostavaa. Minulla on oman perheen lisäksi yksi ystävä, sitäkin rakkaampi. Hän tietää, etten jaksa olla koko ajan tekemisissa eikä halua sitä itsekään.

Erikoista. Ei minulta ole perhe ja sukulaiset jatkuvasti vaatimassa asioita, sen sijaan ystävät on vaatineet olemaan yhteydessä ja antamaan selityksiä siitä miksi en ole ollut yhteydessä.

Vierailija kirjoitti:

Voiko joku "ystäväihminen" myös kertoa miksi ystävät on hänelle tärkeitä?

Koska asioista jutteleminen on kivaa! Niin kuulumisten vaihto kuin myös ihan yleisten asioiden pyörittely vaihtelun vuoksi jonkun muun kuin puolison kanssa.

Ystäviltä kuulee mielenkiintoisia juoruja ja on hauskoja terapia hetkiä kun avaudutaan toisillemme ongelmista. En siltikään kaipaa ystäviä enää samalla tavalla kuin lapsena/nuorena. Kuuluu varmaan tähän ikään. Oma perhe on se ykkönen ja sukulaiset.

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät on minulle sellaisia ihmisiä, jotka eivät vaadi minulta mitään. Sellaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Aina joku on jotain vailla, osa ihmisistä ei tunne edes olevansa olemassa, jos eivät saa koko ajan peilata itseään toisesta ihmisisetä. Halutaan sitä ja tätä ja sitten loukkaannutaan, jos toinen ei ole koko ajan antamassa ja saatavilla. Se on minulle hyvin raskasta, vaativaa, ahdistavaa ja painostavaa. Minulla on oman perheen lisäksi yksi ystävä, sitäkin rakkaampi. Hän tietää, etten jaksa olla koko ajan tekemisissa eikä halua sitä itsekään.

Erikoista. Ei minulta ole perhe ja sukulaiset jatkuvasti vaatimassa asioita, sen sijaan ystävät on vaatineet olemaan yhteydessä ja antamaan selityksiä siitä miksi en ole ollut yhteydessä.

Näinhän minä juuri kirjoitin.

Sellaisia ystäviä on, joiden kanssa voi käydä kahviloissa, ravintolassa tai joskus tehdä jonkun matkankin, mutta haluan pitää yksityisyyteni enkä halua elämääni mitään liian liki tulevia bestiksiä.

Minulla on nykyisin vain tuttavia, ja tykkään kyllä ajoittain keskustella heidän kanssaan. Ystävyyteen en enää näillä vuosirenkailla usko, enkä edes jaksaisi alkaa enää sellaiseen vastavuoroiseen touhuun. En hirveästi ylipäätään pidä ihmisistä tai ihmisyydestä. 

Se lukutaito unohtui?

Vierailija kirjoitti:

Vierailija kirjoitti:

Ystävät on minulle sellaisia ihmisiä, jotka eivät vaadi minulta mitään. Sellaisia ihmisiä on hyvin harvassa. Aina joku on jotain vailla, osa ihmisistä ei tunne edes olevansa olemassa, jos eivät saa koko ajan peilata itseään toisesta ihmisisetä. Halutaan sitä ja tätä ja sitten loukkaannutaan, jos toinen ei ole koko ajan antamassa ja saatavilla. Se on minulle hyvin raskasta, vaativaa, ahdistavaa ja painostavaa. Minulla on oman perheen lisäksi yksi ystävä, sitäkin rakkaampi. Hän tietää, etten jaksa olla koko ajan tekemisissa eikä halua sitä itsekään.

Erikoista. Ei minulta ole perhe ja sukulaiset jatkuvasti vaatimassa asioita, sen sijaan ystävät on vaatineet olemaan yhteydessä ja antamaan selityksiä siitä miksi en ole ollut yhteydessä.

Siis ystävyyshän perustuu tarpeelle, jos on tarve esim leffaseuraksi tai kahvittelemaan niin silloin ystävät voi olla "tärkeitä" eli täyttävät sinun tarpeitasi.

Vierailija kirjoitti:

Siis ystävyyshän perustuu tarpeelle, jos on tarve esim leffaseuraksi tai kahvittelemaan niin silloin ystävät voi olla "tärkeitä" eli täyttävät sinun tarpeitasi.

Joo. Minä en halua täyttää muilla ihmisillä tarpeitani, enkä myöskään olla heidän tarpeidensa täyttäjä. Millään osin. 

Ystävät ovat sukulaisten korvike. Kun on suhteet sukuun kunnossa ei tarvitse ystäviä.

Viihdyn parhaiten yksin ja en todellakaan kaipaa sosiaalista hälinää ympärilleni.Ihmettelen vain kun jotkut tuttavat siitä tekevät numeroa, ehkä he eivät taas osaa ja pysty olemaan yksin?taitaa heitä yksinolo ahdistaa.