Olen kaksosten ja yksösen äiti ja:

mutta en usko sitä etteiko ap ja moni muu

kuten minä nauti kaksosista! Ihan varmasti on monesti ihania

hetkiä. Mutta kyllä minä vain odotin paljon helpompaa kaksosten

kanssa oloa, kuin mitä se todellisuus on ollut. Itseasiassa ekat 6kk olivat aika helppoa, jos niin voi sanoa. Sitten alkoivat noi yöheräilyt vain yltyä, samoin kuin sairauskierteet jossa yhä ollaan. Ei mitään flunssaa silloin ja flunssaa tällöin vaan jotain ihan muuta. Kyllä se vain vie mehut.



Saanko kysyä sulta että kun asut siellä jenkeissä, onko sulla

apuja lähellä? miehelläsi varmaan aika mukavan pitkät päivät?

millainen ystäväverkosto sulla on, oletko saanut paljon ystäviä?

kavereita ja ystäviä on hyvin vähän. naapurustossa asuu paljon lapsia kanssa joten niiden äitien kanssa tulee juteltua lasten leikkiessä ja miehen työkavereiden perheiden kanssa tehtyä asioita välillä. mun suku on kokonaan suomessa ja miehen vanhemmat asuu n. 2 tunnin ajomatkan päässä. joten pääsääntöisesti yksin kaiken hoidan. vkoloppusin tehään sitte kaikki yhessä. arkipäivät nyt enemmän menee siihen et oon kaksosten kanssa aamupäivän ja haen sit isommat koulusta ja iltapäivällä touhutaan kaikki yhessä. ainoo asia mitä kaipaa on jossain kavereiden kanssa käyminen. yksin käyn kaupassa vkoloppusin mut se onki sit ainoa oma aikani.

Puolestani saat minulta kaksosten äidiltä vertaistukea. Tuo arki mitä nyt elät, muistuttaa varmasti kaksosarkea. Mutta parin vuoden päästä voi olla toisinpäin, kuopuksesi menee edelle kehityksessä esikoisesta.



Mutta kun et ole ollut raskaana niin, että kahta kannat sydämesi alla, riskit suuret, äidin toipuminen hidasta ym. et voi tietää sitä kokonaisuutta mikä kaksosuuteen liittyy. Ja tää ei ole mitään veetuilua, vaan tosiseikka, mikä yleensä perävuosina lapsensa saaneilta äideiltä unohtuu kun he vertaavat elämäänsä kaksosiin. (Nyt en enää sinua tarkoittanut vaan terveiden eri kehitysasteella olevien vanhempia). Kahden imetys tai pulloruokinta vaatii kekseliäisyyttä. Mutta tilanne opettaa kummasti, itsekin ylsin arjessa suorituksiin, joita myöhemmin ylpeänä muistelen ;)

ja vaikka he ovatkin maailman rakkaimpia ja ihanimpia lapsia, Luojalle kiitos, minulla ei ole kuitenkaan kolmosia! Olisin silloin tosi tosi pulassa.

Vierailija:

Puolestani saat minulta kaksosten äidiltä vertaistukea. Tuo arki mitä nyt elät, muistuttaa varmasti kaksosarkea. Mutta parin vuoden päästä voi olla toisinpäin, kuopuksesi menee edelle kehityksessä esikoisesta.

Mutta kun et ole ollut raskaana niin, että kahta kannat sydämesi alla, riskit suuret, äidin toipuminen hidasta ym. et voi tietää sitä kokonaisuutta mikä kaksosuuteen liittyy. Ja tää ei ole mitään veetuilua, vaan tosiseikka, mikä yleensä perävuosina lapsensa saaneilta äideiltä unohtuu kun he vertaavat elämäänsä kaksosiin. (Nyt en enää sinua tarkoittanut vaan terveiden eri kehitysasteella olevien vanhempia). Kahden imetys tai pulloruokinta vaatii kekseliäisyyttä. Mutta tilanne opettaa kummasti, itsekin ylsin arjessa suorituksiin, joita myöhemmin ylpeänä muistelen ;)

Tarkoitin juuri tuolla kaksosvertauksella tätä aikaa kun lapset ovat kehitykseltään lähempänä toisiaan kuin mitä eri ikäiset sisarukset yleensä ovat.

Raskausaika kuopuksen kohdalla oli kyllä niin helppo etten sitä ikinä menisi kaksoisraskauteen vertaamaan, esikoisen kohdalla kerkisin jo vähän saada makua siitä millaista voi olla kun keikki ei mene ihan putkeen, mutta siis silloinkin vatsassa vain se yksi lapsi eli huolta puolet vähemmän. Ja koin että se ihan vauva-aika kuopuksen kohdalla oli myös helpompaa kuin kahden vastasyntyneen kanssa. Vaikka esikoinen oli vielä monessakin asiassa hoidettavaissa/autettavissa, hän ei kuitenkaan ollut vatsanpuruja itkevä, vähän väliä tissillä roikkuva vastasyntynyt. Vauvan vaatiessa huomioni sain hyvällä säkällä esikoisen houkuteltua keskittymään johonkin leikkiin tms.

Omalla kohdallani leikittelin tuollla kaksosajatuksella raskausaikana lähinnä mielessä että kun jotkut pystyvät selviämään arjesta kahden vauvan kanssa niin miksen minäkin sitten näiden omien " vauvojeni" kera. Tällä hetkellä näyttää että meillä opetellaan kävelemisiä suurin piirtein yhtä aikaa, saa nähdä kumpi hallitsee taidon aiemmin.

Sen verran nämä kaksi pientä pitävät kotiväkeä kiireisinä että ihan lähiaikoina ei lisää ole suunnitelmissa. Toiveena kuitenkin että joskus vielä saataisiin lapsi tai kaksi... Mies jo naureskelee että nyt kun on kaksostenrattaat ja kahdet pinnasängyt ym, niin pitäisi varmaan tähdätä kaksosiin seuraavalla yrittämällä :D Itse kuitenkin mielummin ottaisin ihan vain yhden kerrallaan, sattuneesta syysä...

Esiin siis nousevat nämä omaa paremmuuttaan korostavat ääriyksilöt. Suurin osa meistä kaksosten vanhemmista on ihan normaaleja :)

Meillä tuplat oli ja on helppoja, kilttejä (eivät inisseet turhista), heillä oli sama rytmi ja olivat lähes koko vauva-ajan terveenä (2 korvatulehdusta per vauva). Siitä huolimatta rohkenen väittää, että jos olisi ollut vanhempi esikoinen olemassa, niin huonommalle olisi jäänyt. Kaksosten hoitaminen vauvoina vie paljon aikaa ja energiaa. Nyt on aika kivakin odottaa kolmatta, kun kaksoset ovat vanhempia.



Kaikki kaksosten äidit eivät ole suinkaan hermoheikkoja. Päinvastoin, erittäin taitavia järjestämään asioita. Kuten varmaan pienen ikäeron lapsiperheissä. Kyllä se on ihmisen luonteesta enemmän kiinni, millaiseksi äidiksi sitä tulee. Rauhallisella olemuksella vauvatkin ovat (usein) leppoisia, oma hössötys saa vauvatkin sekaisin.



Tsemppiä sinulle odottaja!

Enkä ole koskaan kokenut vauva-aikojakaan mitenkään ylivoimaisen raskaana, siinään ne sujuu päivä ja hetki kerrallaan. Joskus tuntuu kuin täällä olisi menossa joku kilpailu siitä, kenellä on kurjinta ja raskainta. Vauvat ovat tosi helppoja verrattuna murkkuikäisiin kiukkupusseihin.

Vierailija:

Ja turhaa on siivouspalvelun käydä 1-lapsisessa perheessä. Kyllä vanhemmat yhdessä ehtivät tai erikseen..

A) Siivooja saa töitä ja palkkaa

B) Perhe saa puhtaan kodin

C) Perhe saa aikaa enemmän yhdessä - ilman kuuraamista ja puunaamista

D) Kotisiivouksesta saa kotitalousvähennystä jolloin maksettavaa itselle jää vähän

E) Toki oman kodin siivous on jokaisen perheen oma asia. Mutta kotisiivouksesta on usein ihmisillä ennakkoluuloja ja kuvitelmia ´minkalaiset´ ihmiset sitä palvelua käyttävät.

Siskoni luona käy siivooja, vaikka heillä ei ole lapsiakaan. Asuvat miehensä kanssa kahdestaan ja ovat melko kiireisiä. Kiireen vuoksi heill on koti usein sekainen ja pölyinen. Päättivät sitten ottaa siivojan ja se on ollut heille hyvä ratkaisu. En ymmärrä, miksi siivoojan otto akritisoidaan. Nylyisisllä kotitalousvähennyksillä on lähes jokaisella mahdollisuus ulkopuoliseen apuun tarvittaessa ja sitä halutessa. Annetaan kaikkien elää tavallaan ja toivotaan, että kaikki jaksavat tavalla tai toisella lapsiensa ja huushollinsa kanssa.

mutta omassa yksinäisyydessäni olen aika-ajoin miettinyt muistutaako elämämme jollain lailla kaksosperheen elämää.



Meidän lapsilla on ikäeroa 1v3kk, mutta esikoisen kehitysvamman (down) takia se tuntuu välillä huomattavastikin pienemmältä. Kuopuksen syntyessä esikoinen osasi istua ja ryömiä, eli aika pitkälti oli täysin kannettava, puettava, syötettevä ja autettava " vauva" hänkin. Nyt kuopus on 8kk ja esikoinen 1v11kk on edellisten taitojen lisäksi oppinut nousemaan konttausasentoon (ei vielä konttaa), nousemaan tukea vasten seisomaan ja kävelemään muutamia askeleita tuettuna. Jos kuopus olisi kehittynyt normaalivauhtia, voisivat monet taidot osua nyt jo kohdalleen. Ikävä kyllä hänelläkin kehitys laahaa vähän jäljessä ja ollaan nyt tutkimuksiin menossa asian tiimoilta. Kuopus siis ei vielä istu eikä ryömi, napansa ympäri pyörii ja vahingossa lykkii itseään taaksepäin.



Meillä esikoinen on pienehkö ikäisekseen ja kuopus taas iso, eli joistain vaatteista käy jo samat koot. Muutenkin kierrätys ei onnistunut ihan niin kuin olimme haaveilleet, tuplavaunut piti hankkia ja toinen pinnasänky sekä uusi syöttötuoli ym. Mutta itsehän leikkiin lähdettiin, ei tuo yllätyksenä tullut ja paljon pahempaankin ollaan varauduttu. Arki on itseasiassa sujunut paljon paremmin mitä etukäteen olisin uskonut. Tietenkään kaikkea ei saa tehtyä juuri sillä hetkellä kuin haluaisi ja lasten kanssa lähetmiset ottavat oman aikansa. Mutta jotenkin on oppinut ottamaan asiat rennommin ja tnäpäivänä stressaan huomattavasti vähemmän mitä todella helpon esikoisen vauva-aikana. Veikkaisin että se ensimmäinen vauva-aika on jokaiselle kova paikka, oli niitä lapsia sitten yksi tai useampia. Kummasti sitä vaan sopeutuu vallitsevaan tilanteeseen ja selviää vaikkei etukäteen olisi uskonutkaan. Tarkoitan että esim meidän arkea kuunnellessa moni sanoo ettei pärjäisi siinä, mutta uskon kyllä vahvasti että jos tilanne eteen sattuisi nämäkin epäilijät pärjäisivät ihan yhtälailla. Itseäni pelottaa ajatus kaksosten vauva-ajasta kun välillä on kädet olleet täynnä yhdenkin kanssa, mutta jos meille kaksoset tulisivat niin kyllä nekin hoituisivat -jotenkin. Väsymyksen valittaminen on ihan inhimillinen purkautumiskeino ja sallittu sekä yhden että useamman lapsen äideille.



Mutta kaksosiin palatakseni, välillä tuntuu ettemme kuulu oikein mihinkään ryhmään. Lapsemme ei ole kaksosia, eli emme saa kaksosten vanhemmilta vertaistukea. Pienelläikäerolla syntyneiden lasten perheissä tilanne on sielläkin erilainen, heillä kun tuo lasten kehityksellinen ero on joka tapauksessa suurempi mitä meillä. Itseäni on kuitenkin helpottanut arjessa se että jollain lailla mielsin lapsemme " kaksosisksi" jo raskausaikana, meillähän oli kuitenkin kaksi vauvaa yhtä aikaa. =)Siksi kai kaikki kaksosiin liittyvä keskustelu kiinnostaa vaikken itse ryhmään kuulukaan...

Meidän esikoinen oli 2-vuotias kaksosten syntyessä. Kaksoset olivat itkuisia koliikkivauvoja ja meillä ei ollut ns. tukiverkostoa lähettyvillä. Ihmettelen, kuinka selvisimme ensimmäisestä vuodesta edes jotenkin järjissämme.



Kaksosarkikin saattaa olla helppoa, jos vauvat ovat tyytyväisiä, eivät itke, isovanhemmat asuvat lähellä ja auttavat vauva-arjessa, sisarukset ovat jo vähintään 4-vuotiaita, isä osallistuu aktiivisesti lasten hoitoon yms. Haluaisinpa tietää, kuinka moni äiti jaksaa nauttia vauva-arjesta, jos kaksosvauvat huutavat yötä päivää ja isompi sisarus kiukuttelee mustasukkaisuuttaan ja kaipaa kovasti vielä itsekin apua arjen askareissa. Ja tässä ketjussa vielä vihjailtiin, että on äidin vika, jos arki tuntuu kaaokselta... huoh!

Minulla kolme ensimmäistä oli ns. helppoja lapsia. Hyvin nukkuivat ja söivät. Mutta tämä neljäs,huhhuh mikä temperamentti lapsella heti vauvana! Kaikki lapset ovat erilaisia ja uskon että myös yhden lapsen vanhemmilla voi olla tekemistä! Meidän kuopus kun 2 ensimmäistä vuotta oli äidin punteissa kiinni koko ajan,huusi ja itki eikä mikään rauhoittanut lasta.

Oma henkilökohtainen mielipiteeni on, että silloin kun kaksoset syntyivät, oli mielestäni vauva-aika jopa helpompaa kuin esikoisen (yksösen) kanssa. Jokaiseen ininään ja itkuun kun ei ehtinyt reagoida, ei stressannut niin paljon kuin yhden vauvan kanssa, jolloin ehti tarkkailla vauvaa jatkuvasti ja miettiä, selviääkö tuo hengissä minun hoidossani vai ei... Kaksosten kanssa kun ei ollut aikaa moisia edes miettiä, kun piti vaan olla ja mennä ja tehdä...



Ja olen myös sitä mieltä että miksi ei voisi tilata siivousapua vaikka asuisi yksin, jos ei halua itse siivota ja on varaa palkata siivooja. Sen säästyneen ajan voi sitten käyttää ihan omaksi hyödyksi tai huviksi tai jos on perhettä, perheen hyväksi ja huviksi...



Jotta maailmaan mahtuu monenlaisia mielipiteitä, yhtä ainutta virallista totuuttahan ei tässä(kään) asiassa ole edes olemassa. T. Neljän äiti